Sanoja tällä hetkellä koossa 6958.
Kirjoittamisen hitaudesta olisi helppo syyttää kuumuutta, mutta se ei tosiaankaan ole ainoa syy: olen laiskotellut ihan ilman sään tuomaa veruketta. Vaikka pääsin murheenkryyniluvusta eroon, ja kirjoittaminen tuntuu siksi mielekkäämmältä, jokin vähän tökkii. Kävin perjantaina katsomassa uuden Mamma mian, jota suosittelen todella paljon, mutta elokuvan jälkeen palautuminen P:n ruskeanvihreään maailmaan oli hieman hankalaa. Lisäksi elokuvassa soi useampikin biisi Pusun soittolistalta, joten huomaan ajautuvani ihan toiseen maailmaan ja tunnelmaan kuin pitäisi.
Valituksesta huolimatta pidän kirjoittamisesta. Toinen päähenkilöni pääsee tällä hetkellä juttelemaan erään lempihahmoni kanssa, joka on todella kaunis kanelipulla. Lisäksi tulossa on vielä kohtauksia, joiden pelkkä ajatteleminen pakahduttaa. Myös eräs keskeinen hahmo sai "väliluvussa" itselleen äänen ja paljasti välähdyksen verran sisäistä maailmaansa. Hänestä pidän oikein kovasti <3
Edellisessäkin Campissa jaoin paloja P:n soittolistalta (jota pääsee edelleen kuuntelemaan tuolta sivupalkista!), joten jatketaan perinnettä nytkin. Terhi Kokkosen versio Kasmirin Amen-biisistä sopii P:n soittolistalle kuin nyrkki silmään. Tärkeimmistä naishahmoista lähes jokainen laittaa vähintään yhden ihmisen huutamaan Amen, ainakin sisäisesti, jos ei ihan ääneenkin. "Nainen, enkeli vai paholainen?" pohtii kappalekin, ja sama kysymys pätee tekstin naishahmoihin: enkelimäinen nainen muuttuu suuttuessaan paholaisesta seuraavaksi, itseään paholaisena pitävä onkin toisille pelastava enkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)