On huhtikuu ja Camp NaNon aika! Mitäs sitä perinteistään luopumaan.
Tällä kertaa projektini on Dystopiavampyyriromanssi, jonka ensimmäisen version kirjoittaminen on ollut hyvin nihkeää. (Kertauksen vuoksi: aloitin kässärin marrasnanossa 2018, se ei sujunut juurikaan, minkä jälkeen kässäri jäi yli vuodeksi tauolle.) Alkuvuodesta eteneminen on ollut erittäin nihkeää, joten päätin ottaa Campin avuksi vauhdittamaan, sillä se on todettu hyväksi keinoksi esimerkiksi huhtikuussa 2017, jolloin tuskailin P:n alkupuolen kanssa. Pää kyllä kehittää tarinaa eteenpäin ja suunnittelee kohtauksia minkä ehtii, mutta kun istun näppäimistön ääreen ja avaan tiedoston, etenen hitaammin kuin täi tervassa. Toivon, että tilanne helpottuu, jahka kaksi päähenkilöä tutustuvat toisiinsa paremmin, ja kolmas päähenkilö pääsee astumaan näyttämölle.
Sanatavoitteeni on hyväksi havaittu 10k. Viime huhtikuussa ylitin sen reippaasti, mutta toisaalta silloin editoin, ja editoidessa sanoja tulee helpommin kuin raakatekstiä kirjoittaessa. Koska istun eristyksissä kotona kaiket päivät, kirjoittamista häiritseviä tekijöitäkään ei pitäisi kauheasti olla. (Opiskelu, mitä se on? :D)
Onko ruudun toisella puolella leireilijöitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)