Marraskuun luetut + suunnitelmia joulukuulle

Marraskuussa luin seitsemän kirjaa, kaikki olivat fantasiaa.

Teksti sisältää hyvin todennäköisesti spoilereita.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (Muumit #2)

Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki (Varjojen kaupungit #4)

Colin Meloy: Sysimetsän valtakunta (Sysimetsä #3)

Laini Taylor: Aika taistelun ja tähtivalon (Karou #2)

Kerstin Grier: Smaragdinvihreä (Rakkaus ei katso aikaa #3)

Mary Hoffman: Stravaganza: Miekkojen kaupunki (Stravaganza #6)

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki (Varjojen kaupungit #5)

Mulla oli erittäin hyvä idea lukea kaikki Muumi-kirjat Janssonin 100-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta vuosi kului marraskuuhun asti ilman yhtäkään muumia. Mummolassa tuli sitten luettua Pyrstötähti pitkän ajan jälkeen. Tämä on niitä muumeja, jotka olen lukenut kokonaan vain kerran. Yhdeksänvuotias ei pitänyt kirjasta juurikaan, mutta viisitoistavuotias piti. Kirja oli erittäin positiivinen yllätys. Olihan (ja on) se toki lastenkirja, mutta kyllä siitä isompikin nautti. Kirjasta löytyy myös yksi uusista lempisitaateistani: "Jokaisesta laineesta, joka kuolee rantaa vasten, syntyy pieni laulu johonkin näkinkenkään." Niin kaunista, niin kaunista! (Ehkä hieman häpeän tunnustaa, että kirjaa paremmin muistin piirretyn elokuvan... "Hän jarruttaakin nenällään!")

Langenneiden enkelten kaupunki ei ole mielestäni paras TMI-kirja, mutta vaikeahan näitä on huonoksikaan haukkua :) Koukuttavahan tämä oli, monesti meni aika myöhään tätä lukiessa. Ja loppu. Kuinka jännittävään kohtaan kirja voi päättyä? Onneksi olin varautunut cliffhangeriin ja lainannut seuraavan osan odottamaan :)

Toinen Karou oli pieni pettymys loistavan ensimmäisen osan jälkeen. Puoliväliin asti kirja on tylsä ja paikallaan laahaava, liikaa hahmoja ja liian vähän tapahtumia. Kun Zuze ja Mik saapuvat kimeerien leiriin, alkaa oikeasti tapahtua. Kirjan loppuosan luki mielellään ja jään odottamaan innoissani viimeistä osaa. Karou on edelleen kiehtova henkilö, samoin kuin Zuze ja Ziri. Henkiinherättämisprosessi on myös erittäin kiinnostava, samoin kimeerien muu elämä. Akivasta en pitänyt, hän pyöri liikaa Karoun menetyksessä. 

Sysimetsän edellisen osan lukemisesta oli yli vuosi, joten muistikuvat olivat hyvin hämärät. Yllättävän hyvin taahtumat kuitenkin palailivat mieleen, ja mielestäni kirja oli erittäin hyvä. Henkilöhahmot olivat hyvin rakennettu, samoin tapahtumat. Plussaa myös kauniista kuvituksesta. Loppu olisi saanut olla surullisempi, mielestäni Pruesta olisi voinut tulla metsän sydän tai jotain muuta vastaavaa. Tosin lopetus oli saturomaanille sopiva. 

Smaragdinvihreä oli pitkään ja hartaasti odotettu trilogian päätösosa. Tästäkin muistikuvat olivat hatarat, muistin oikeastaan vain kirjan lopun olleen jännittävä. Kirjassa oli edellisistä osista tuttu hauska kertojaääni ja jännittävä juoni. Yllätyksiä myös riitti, Gwenin perhesuhteet ja kreivin henkilöllisyys ehkä suurimpina. Sanoisin, että ihana trilogia, suosittelen ehdottomasti!

Viimeistä Stravaganzaa olen odottanut viimeiset kaksi vuotta, joten kirjan saaminen käsiini oli ilo. Täytyy myöntää, että petyin hieman. Onhan tämä toki hieno päätös sarjalle, mutta muutama puutekin löytyy. En muista, vaihtuiko aikaisemmissa kirjoissa kertoja yhtä nopeasti, jokaisessa kappaleessa. Se häiritsi vähän. Lauran ja hänen sisarensa suhteesta olisin halunnut lukea lisää. Myös Lauran ja Ludon pikarakkaus sai jopa vannoutuneen romantiikan ystävän kurtistelemaan kulmiaan. Olisin odottanut Lauran tajuavan suhteen olevan mahdoton ja alkavan seurustella Charlien kanssa, vaikka arvasinkin tämän "tähtiin kirjoitetun rakkaustarinan" kestävän. Olihan lopetus toki suloinen, pakko myöntää :) Parasta oli tietysti Lucianon ja Ariannan häät, sekä stravaganttiporukan yhteiset hetket. Yhdeksi lempisarjakseni tämä jää tämän osan heikkouksista huolimatta. 

Kuukauden viimeiseksi kirjaksi jäi Kadotettujen sielujen kaupunki, josta pidin enemmän kuin edellisestä osasta. Tässä kirjassa varsinkin hahmot oli kirjoitettu hyvin. Claryn, Sebastianin ja Jacen suhde oli hienosti kuvattu, varsinkin Jacen "eri puolet". Myös "hyvikset" olivat kiehtovia, samoin heidän välisensä rakkaussuhteet. Mayan ja Jordanin kuvio oli ennalta-arvattava, muttei mitenkään huono asia, Izzyn ja Simonin suhde oli uskottavan hidas ja epävarma ja sitten on Malec. Ehdoton suosikkiparitukseni koko sarjassa. Voitte arvata katkerien kyynelieni määrän, kun loppuratkaisu koitti. Toivottavasti Taivaallisen tulen kaupunki korjaa särkyneen sydämeni... Muutenkin odotan kirjaa innokkaasti. Tämä on muuten ainoa ennen nukkumaanmenoa lukemani kirja, josta olen nähnyt unta, uneksin nimittäin olevani Magnus :P 

Marraskuussa luin vielä vähemmän kuin lokakuussa. Syytä en tiedä, johtuisiko pimeydestä...? Joulukuussa tulee olemaan kiireitä, mutta myös loma, joten eiköhän sitä tule jokunen kirja lukaistua. 

Joulukuusta puheenollen, huomenna siirrytään ehdottomaan suosikkikuukauteeni! Saa avata joulukalenterin luukut, saa laulaa ja kuunnella joululauluja, tontut on liikkeellä ja ja ja... Tähän liittyen kysyisin kiinnostusta jonkin asteen joulukalenteriin. Mulla olisi nimittäin varastossa 12 joulunovellia, joita voisin julkaista joulukuun mittaan. Ensimmäisen julkaisen huomenna joka tapauksessa :) Kertokaa mielipiteenne asiasta, jookosta? 

Tästä lähdetään kohti joulukuuta. Olkaa kilttejä, tontut ovat jo liikkeellä!