Luukku 1: Ensilumi

Tästä alkaa Lasisipulin "joulukalenteri"! Tekstejähän on 12 (tai mahdollisesti 13, riippuu vähän), ja julkaisen ne jossakin järkevässä järjestyksessä.

Viime talvena mulla oli joululahjaprojektina novellikokoelma, jonka pohjana käytin Enyan And winter Came...-albumia. Tekstien taso vaihtelee, jotkut ovat omasta mielestäni erittäin hyviä, toiset vähemmän hyviä. Julkaisen kuitenkin kaikki tekstit, halusitte tai ette >:)

Kaikkiin novelleihin liittyy yksi kappale Enyan levyltä, linkkaan ne tähän. Ne voi laittaa soimaan lukemisen taustalle tai olla laittamatta, ihan miten vaan.

****

Ensilumi 

(And winter Came...)

Pienet valkeat lumihiutaleet pyörivät kohti maan harmaanruskeaa pintaa. Ne laskeutuivat pehmeästi kaiken elävän ja kuolleen ylle, peittivät maan valkeaan huntuun. Kuu katseli hiutaleiden leikkiä maan pinnalla ja vetäytyi utuun.

Kun pienet hiutaleet olivat saavuttaneet matkansa pään, oli suurempien vuoro. Ne tarttuivat toisiaan käsistä ja loikkasivat alas pilvenreunalta. Ikkunoihin kasvoi kuurankukkia. Ne kurkistivat ensin ujosti nuppunsa sisältä ja puhkesivat sitten täyteen loistoonsa näyttäen tietä itse Pakkaselle.

Pakkanen laskeutui kylän keskelle ja puhalsi jäätävää ilmaa ulos keuhkoistaan. Hän heilautti mahtavaa viittaansa ja huudahti kaikille luonnonhengettärille kutsun tulla ilonpitoon. Pian metsän keskeltä saapuikin mahtava joukko valkoisiin pukeutuneita neitoja, jotka katselivat ujosti mahtavaa Pakkasta. He nauraa kihersivät viuhkojensa takana ja kuiskailivat keskenään.

Silloin hiutaleet alkoivat soittaa kaunista musiikkia, ne lauloivat pudotessaan ja kieppuessaan läpi mustan yötaivaan. Pakkanen löi käsiään yhteen ja kopisti kantojaan. Hän kutsui Pakkaspojat luokseen ja taputti taas käsiään. Pienet Pakkaspojat kävelivät muitta mutkitta luonnonhengettärien luo ja kumarsivat näille. Neitokaiset hymyilivät toisilleen ja suostuivat tanssiinkutsuun. Pian kaikki tanssivat hiutaleiden putoillessa taivaalta kohti tanssijoiden pukuja ja hiuksia. Lumen peittämässä maassa ei kuitenkaan näkynyt jalanjälkiä.

Tanssi kiihtyi yhä villimmäksi ja Pakkanen nauroi taputtaen käsiään. Hän tarjoili tanssijoille jääpuikkoja ja jääteetä, Pakkasen maan herkkuja. Pakkanen nipisteli niiden poskia, jotka yrittivät rohmuta liikaa makupaloja tai talloivat tahallaan toisten varpaille.

Silloin kukko kiekaisi jossain aamun merkiksi. Tanssijat havahtuivat ja lopettivat pyörimisen. Pakkanen keräsi Pakkaspojat ympärilleen ja hyvästeli neitokaiset, jotka vetäytyivät takaisin metsään. Pakkanen ja Pakkaspojat alkoivat juosta ympyrää niin lujaa, että lopulta heitä ei näkynyt lainkaan muuten kuin sinivalkeana viivana. Silloin he nousivat pois maankamaralta lentoon ja jättivät jälkeensä vain pauhaavat revontulet. Ainoastaan lumihiutaleet putoilivat maahan välittämättä tanssivieraiden katoamisesta. Ne soittivat vieläkin sitä hiljaista säveltä, jonka tahtiin oli juuri kylän raitilla tanssittu. Ennen pitkää ne kuitenkin vaimenivat ja tyytyivät putoamaan äänettöminä kinoksiksi talojen katoille ja tielle.

Hiljaisuus oli rikkumaton. Kun kylän väki aamulla heräisi, he näkisivät valkoisen maan ja huudahtaisivat:

– Ensilumi on viimein satanut! Talvi on tullut!