Hyvää alkanutta vuotta 2025!
(Vuosikoosteiden teko on venynyt pahasti uuden vuoden puolelle, pahoittelen! Joululoma on romuttanut lähes kaikki rutiinini...)
Vuosi 2024 tuntui menevän ohi silmänräpäyksessä. Jokainen kuukausi liukui ohitse ennen kuin ehti edes tajuta. Vastahan minä opin kirjoittamaan oikean vuoden joka paikkaan ja nyt pitäisi taas opetella uusi vuosiluku? :D Tuntuu vähän hankalalta muistaa, mitä kuluneena vuonna on tapahtunut. Vuosi tuntui melkoiselta puurtamiselta ja varsinkin syksy oli aika lailla harmaata massaa, mutta senkin keskellä oli joitain tähtihetkiä, joita tässä postauksessa voi muistella.
Vuosikatsauksen toinen osa tulee ylihuomenna, ja käsittelen siinä vuonna 2024 on tapahtunut.
Vuonna 2024
♠ aloitin vuoden matkustamalla Tampereelle. Kauhean kovat pakkaset tarjosivat kauniit maisemat junan ikkunasta ja Tammerkosken rannoilla sekä hyvän syyn saunoa. Yhden yön reissu ystävän luo oli ihana tapa aloittaa uusi vuosi, vaikka kotiinpaluu olikin hankala, kun kaikki junat olivat pakkasen takia myöhässä.
♠ vierailuni kotikotona muuttuivat erilaisiksi, kun vanhempani muuttivat uuteen kotiin. Vaikka tämä nyt ei suurimmin arkeeni vaikutakaan, vierailut kotikotona ovat olleet erilaisia kuin ennen. Järisyttävintä on se, että asunto sijaitsee aivan eri puolella kaupunkia kuin ennen, joten käynnit kotikaupungissa tuntuvat erilaisilta, jopa paremmilta kuin ennen.
♠ luin hirveän määrän kirjoja. Hirveän. Määrän. Olen (positiivisesti) järkyttynyt, mutta siitä lisää vuosikatsauksen toisessa osassa.
 |
Seremoniamestari (Miiko Toiviainen) esiintyy Cabaretin väliajalla.
|
♠ koin erään vuoden voimakkaimmista kulttuurikokemuksista Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin muodossa. Harmitti, että koronan takia tämä esitys jäi aikoinaan näkemättä, joten olin todella onnellinen, kun näytelmä tuli uudelleen teatteriin. Cabaret on kiehtova teos, ja Turun kaupunginteatterin versio siitä todella huima. Kitkat-clubin värikäs ja avoimen queer-tunnelma ihastutti, ja tarinan synkät sävyt koskettivat todella syvältä. Miiko Toivainen seremoniamestarina ja Sinikka Sokka Fräulein Schneiderina tekivät varsinkin suuren vaikutuksen. Ajattelen teosta edelleen paljon.
♠ kulttuurihippaloin muutenkin. Kävin taidenäyttelyissä ja useissa historiallisissa museoissa. Open mic-illoissa en käynyt kuin harvoin, mutta muutaman kerran niissäkin. Kulttuuri tekee hyvää ja ihmisen onnelliseksi. Kun vain päättäjätkin ymmärtäväisivät sen...
♠ tuskailin harkkapaikan hakemisen kanssa. Arkisto-opintoihin liittyvä viimeinen pakollinen harjoittelu täytyi tehdä, ja yhtäkkiä tuntui, että olin käyttänyt kaiken hyvän hakukarmani edellisenä vuonna, jolloin sain haastattelukutsun melkein jokaisesta hakukohteesta ja kesän harjoittelupaikankin jo helmikuun puolivälissä. Toista oli nyt: joko minulle ei vastattu tai sitten en saanut haastattelukutsua, ja ne muutamat haastattelut, joihin pääsin, eivät johtaneet mihinkään. Onneksi päädyin hakemaan erästä tiettyä paikkaa, vaikka epäröinkin montaa asiaa siihen liittyen: sain kuin sainkin paikan sieltä!
♠ vietin viimeistä opiskelijavappuani. Se ei ollut ihan yhtä riehakas kuin jotkut aiemmat vaput, mutta oikein mukava. Hämmästyttävän lämpimässä säässä kirmailin pitkin kaupunkia, nautin ystävien seurasta ja vapputunnelmasta ja lopulta päädyin kuuntelemaan ja laulamaan työväenlauluja hämärtyvässä vappuillassa.
 |
Kävin graduasioissa syksyllä Kansallisarkistossa Helsingissä. Vierailu oli loppujen lopuksi aivan turha, mutta rakennus upea.
|
♠ tein ystäväni kanssa kaksi yhteistä zineä. Zineissä on minun runojani ja ystäväni tekemä kuvitus, ja niiden tekeminen yhteisissä taideretriiteissä on ollut todella ihanaa ja tärkeää. Yhteinen taidepuuhastelu on tehnyt todella hyvää mielelle, ja oli ihanaa ja inspiroivaa nähdä, kuinka ensimmäinen zine kasvoi ja rakentui (toinen oli pienempi kesäprojekti). Pidimme sille myös pienet julkkarijuhlat, koska juhlia ei voi elämässä olla liikaa. Molemmat zinet ovat lähteneet kivasti maailmalle! Toivon myös tältä vuodelta yhteistä taidetekemistä hyvässä seurassa. Olen huomannut, että se innostaa kaikkeen muuhunkin luovaan tekemiseen.
♠ katsoin elokuvia ja sarjoja, tosin vähemmän kuin edellisinä vuosina. Lemppareitani olivat The Favourite, Spencer, Kuolleet lehdet ja sarjapuolelta Brooklyn 99.
 |
Harkassa törmäsi useisiin hauskoihin vanhoihin mainoksiin. Itseäni ilahduttivat todella paljon nämä osoittelevat sormet.
|
♠ olin kesän harjoittelussa. Kuten mainitsin aiemmin, harkitsin pitkään, haenko kyseistä työpaikkaa vai en. Isoin kynnyskysymys oli se, että työpaikka oli kaksikielinen, ja ruotsintaitoni oli ruosteinen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että päädyin hakemaan paikkaa, sillä kesä oli mainio! Pääsin tekemään työtä, jota en ollut aikaisemmin kunnolla tehnyt. Vaikka tekniikka ei aina toiminut, opin paljon uutta ja hyödyllistä. Työyhteisö oli äärettömän mukava, ja oli vaihteeksi mukavaa olla töissä kulttuuriperintöalan paikassa, jossa ei ole jatkuvasti pulaa rahasta!
♠ ehdin töiden ohella viettää muutenkin kesää. Matkustelin Suomessa: kävin mm. kotikotona, mummolassa, Salossa, Tampereella ja Helsingissä. Pääsin käymään kahdessakin huvipuistossa, Linnanmäellä ja Särkänniemessä (siellä olin käynyt viimeksi vuonna 2012 luokkaretkellä!). En ole erityisen huvipuistoihminen, mutta kun minulla oli tilaisuus päästä molempiin ilmaiseksi, totta kai käytän tilaisuuden hyväksi! Kesään mahtui jopa yhdet festarit, Ilmiö Turussa! Tämän lisäksi tein enemmän ja vähemmän arkisia (kesä)juttuja, kuten pyöräilyä, jäätelön syömistä ja ystävien seurassa oleskelua.
 |
Hervottoman kokoinen Kustaa Vaasa Nordiska museetin aulassa.
|
♠ kävin ulkomailla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2018 ja ensimmäistä kertaa yksin! Vaikka matka olikin "vain" päivä Tukholmassa -risteily, on se siltikin jotain! Reissu oli hauska, vaikka olikin rankka. Kovassa helteessä eestaas kaupungilla kävely ja kahden eri museon pitkäkestoinen suorittaminen uuvuttavat pienen ihmisen tehokkaasti. Mutta vaikka olinkin takaisin laivaan päästyäni aivan loppu, matkassa oli paljon hyvää. Isoin asia, joka jäi harmittamaan, oli se, että yksin matkustaessa ei ole ketään, kelle jurputtaa museologisia jurputuksiani :D
♠ näin erään lempimusikaalini livenä, kun Heathersin Suomen-kantaesitys pyöri kesällä Jyväskylässä. Heathers on minulle todella rakas teos, joten suhtauduin produktioon pienellä epäilyksellä. En onneksi joutunut pettymään, vaan pidin paljon teoksesta myös suomeksi käännettynä!
♠ Lasisipulissa täytti 10 vuotta! Tuntuu yhä hurjalta ajatella, että täällä sitä ollaan 10 vuoden jälkeen yhä kirjoittelemassa, mutta niin se vain on. Blogisynttäreistäkin kirjoitin oman postauksensa.
 |
Gradukirjoja, tosin tässä vain pieni murto-osa kirjoista, joita olen kirjastosta kotiini raahannut.
|
♠ tein gradua. Varsinkin syksyni oli lähinnä pelkkää gradua, kun kaikki muut kurssit on suoritettu. Olen ollut niin syvällä valtarakenteissa, feminismissä ja aineistoteksteissäni, ettei ajatus ole liikkunut oikeastaan juuri mihinkään muuhun. Kuten olen aiemminkin sanonut, fiilikset ja tunteet graduprosessin aikana ovat aaltoilleet vahvasti. Isoin takaisku ja harmitus oli se, että en valmistunut syksyllä, kuten olin suunnitellut. Syksyllä valmistuminen olisi vaatinut tutkielman lopullista palauttamista aikaisemmin kuin olisin mitenkään ollut valmis, joten päätin suosiolla valmistua vasta tämän vuoden aikana. Marraskuu kului runnoessa gradua esitarkastuskuntoon, ja se aiheutti syvimmät aallnpohjat, mitä projektin aikana on koettu. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että sain työstäni koherentin kokonaisuuden ja palautettua tämän ensimmäisen version. Työstö jatkuu, kun olen saanut palautetta ohjaajiltani.
 |
Eräissä syksyn kekkereissä piirtämäni akateeminen puuma. Ei, en aio selittää sen tarkemmin.
|
♠ juhlin pitkin syksyä. Pimeään aikaan juhlat sopivat täydellisesti arkea piristämään. Kävin (toistaiseksi ainakin) viimeisillä sitseilläni ja parissa muussa opiskelijatapahtumassa, minkä lisäksi syksyyn mahtuivat myös ystävän valmistujaiset ja toisen tuparit. Päiväkirjan perusteella syksy sujui pääosin kiukutellessa ja pahalla tuulella, mutta juhlat ainakin olivat mukavia.
♠ kuuntelin musiikkia. Tänä vuonna Spotifyn Wrapped ei tarjonnut juuri mitään yllätyksiä (paitsi ehkä Eppu Normaalin korkea sija yllätti, mutta toisaalta: minulla oli alkuvuodesta intessiivinen Eput-vaihe). Osasin odottaa Hectoria kuunneilluimmaksi artistiksi, kuuntelin nimittäin miekkosen koko tuotannon läpi ennen kesän keikkaa. Keräilin paljon biisjeä eri paikoista soittolistojeni täytteiksi, ja teinkin yksittäisten biisien puolella paljon hyviä löytöjä. Esimerkiksi kuoron
kautta tutustuu kiinnostaviin kappaleisiin. Varsinkin viime kevään
kansainvälinen teema toi tietoisuuteeni useampia biisejä, joita tuskin
oliisn muuten kuullutkaan.Artistipuolella uusia tuttavuuksia ei juurikaan tullut, ainkaaan sellaisia, jotka kokisin mainitsemisen arvioisiksi. Musiikipuolen uutisissa Ultra bran paluu yllätti ja ilahdutti, ja minulla on liput hankittuna elokuun keikalle <3
 |
| Scandinavian music group ja Vantaan viihdeorkesteri |
|
♠ en käynyt kovin monella keikalla, mutta ne olivatkin sitä erityisempiä. Toukokuussa olin Tampereella katsomassa Scandinavian music groupin ja Vantaan viihdeorkesterin yhteisellä keikalla, joka aiheutti sellaiset kylmikset ja itkut, että huh huh. Pääsin kuulemaan esimerkiksi Joisin viskin ja nousisin -biisin livenä ensimmäistä kertaa <3 Kesällekin osui pari keikkaa. Prinssi Rohkea ja Erämaan rotat olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin. Hectorin keikka Turussa osui syntymäpäivälleni, ja juhlinkin vanhentumistani siellä. Hectorin näin livenä ensimmäistä kertaa, ja olipahan keikka, ei yhtäkään huonoa biisä! (Se on Hectorin kohdalla vähän riskinä, tuotantoon mahtuu nimittäin aivan kammottavia jollotuksia :D) Itku tuli silläkin keikalla, useampaan otteeseen. Odottamatta pääsin myös Coitus int. 50v.-revivalin keikalle. Bändi on ihastuttavn hyvässä tikissä, vaikka Mikko Alatalon välispiikit aiheuttivatkin kiusallista kiemurtelua. Ilmiö-festareilla keskityin lähinnä muihin taidelajeihin kuin musiikkiin, mutta Pelkkä Poutanen jäi kyllä hyvin mieleen.
♠ pääsin sekä Turun että Helsingin kirjamessuille! Tämä on mainitsemisen arvoista, koska viime vuonna kirjamessut jäivät kokonaan väliin. Helsingin messuista tein perinteisesti
oman postauksen.
♠ aloitin tekemään keikkatyötä opintojen ohessa. Keväästä alkaen olen tehnyt museo-opastuksia keikkatyönä eri-ikäisille porukoille, pääosin koululaisille. On ollut yllättävän kivaa päästä taas opastamaan, vaikka uuden opastekstin takominen päähän onkin ollut välillä hankalaa.
♠ kävin ohjatuilla tanssitunneilla ensimmäistä kertaa vuosiin. Otin syksyksi yliopistoliikunnan jäsenyyden ja kävin tanssitunneilla melkein koko syksyn. Olen yhtä kömpelö ja hidas kuin ennenkin, mutta onneksi ryhmäliikuntatunneilla on ihan sama, meneekö koreografia askeleelleen oikein.
 |
Itsenäisyyspäivän tarjoiluja
|
♠ joululomani koitti, kun sain gradun palauettua esitarkastukseen. Joululoma opiskelukaupungissa oli tosin vähän hektinen, kun pariin viikkoon mahtui niin kuorokonserttia, opastuksia, yökyläilyä, vähän yllättävä viikonloppureissu, Kauneimmat joululaulut ja sen sellaista. Meno ei varsinaisesti rauhoittunut silloinkaan, kun palasin kotikotiin: joulun ja uuden vuoden lisäksi parin viikon aikana juhlittiin yksiä syntymäpäiviä ja reissattiin, nimittäin...
 |
Ajoimme 45 minuuttia metrolla, että pääsisimme moikkaamaan Nukkumattia<3
|
♠ matkustin joulun välipäivinä Berliiniin, eli vuoteen 2024 mahtui jopa kaksi ulkomaanmatkaa! Kaupunki ei ehkä ollut parhaimmillaan kylmässä ja sumuisessa joulukuussa (esimerkiksi Itä-Berliinin tv-tornia näki hämmästyttävän vähän, koska sankan sumun takia edes tornin vieressä seisoessa sen huippua ei näkynyt), mutta jäi kyllä sellainen olo, että haluaisin palata sinne joskus. Kaksi kokonaista päivää kaupungissa tuntui pelkältä pintaraapaisulta! Historia on kaupungissa voimakkaasti läsnä, vaikka huomasinkin, että minun on kauhean vaikea ymmärtää Berliinin muuria. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että muuri on ollut niin voimakkaasti osa kaupungin arkea useamman vuosikymmenen ajan, eikä tuosta ajasta ole kulunut kovinkaan kauaa.
 |
| Kahvilaeditointia |
♠ kirjoitin. Suunnitelmissani oli saada P:n uusi versio editoitua ja lähetettyä kustantamokierrokselle, mutta en päässyt tähän tavoitteeseen. Etenin kyllä hyvin, sain editoitua väliluvut ja varsinaista tekstiä 15 lukua. P:n editoinnin sijaan keskityin enemmänkin erilaisiin kirjoituskilpailuihin: lähetin novelleja ja runoja yhteensä kahdeksaan eri paikkaan. Niihin liittyen vuoden suurin saavutus on ehdottomasti kunniamaininta Portti-kilpailussa! Tämä on todella suuri saavutus, josta olen todella ylpeä (vaikka huijarisyndrooma yrittääkin laittaa vähän kampoihin). Saavutus tuntuu erityisen makealta siksi, että samainen novelli, joka Portissa sai kunniamaininnan, jäi Novassa esiraativaiheeseen. Se harmitti, sillä novelli on mielestäni yksi parhaista kirjoittamistani. Siksi tuntui tärkeältä, että se sai tunnustusta toisaalla. Tämä oli myös tärkeä muistutus itselleni siitä, että ei kannata luovuttaa ensimmäisen kompastumisen jälkeen. Toivon, että voin pitää tämän muistissani, kun lähden taas uudelle kustannuskierrokselle.
 |
Toivon innokasta seikkailuntuntua uuteen vuoteen tulevaisuuteen liittyvän kauhun ja stressin sijaan.
|
Vuonna 2025 valmistun, se on ainut varma asia. Toki ainahan voi tapahtua kaikenlaista, asteroidi iskeytyä maahan tai koko yliopisto päätetään lakkauttaa, mutta jos näitä ei tapahdu, minusta tulee kevään aikana filosofian maisteri. Sen jälkeen koko elämä onkin auki, mikä tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Lisäksi opiskelun katoaminen elämästä tuntuu todella oudolta: elämäni on pyörinyt opiskelun ympräillä yhtäjaksoisesti vuodesta 2006 asti, ja sitten sitä ei enää olekaan. (Tuntuu se toisaalta kivaltakin, nimim. en kyllä enää jaksaisi yhtään. Yllättävän moni kysyy, aionko jatko-opintoihin: vastaus on ei.) Tulevaisuus strassaa ja pelottaa: saanko töitä, ja jos saan, niin mistä? Haluaisin jäädä nykyiseen kotikaupunkiin, mutta voi olla, että se ei ole mahdollista. Yritän kuitenkin mennä päivän kerrallaan. Turha murehtia asioita, joita ei ole vielä tapahtunut (sanoo murehtimisen ja märehtimisen kuningatar). Ainakin elokuussa menen katsomaan Ultra brata (!!), sen tiedän jo tässä vaiheessa.
Voi olla, että blogi on vielä ainakin alkuvuodesta hiljainen, mutta toivon, että asia muuttuu, kun gradu on paketissa. Joka tapauksessa toivon, että vuosi 2025 tarjoaa mukavia ja lempeitä asioita minulle ja muille!
