Joulukalenteri 2023: luukku 12

Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!

 

Tämän vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

Luukku 12: Aurora (2019)

 

(Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.)

Suomalaisia elokuvia tulee katsottua vähemmän kuin ulkomaisia. Pakko myöntää, että niihin suhtautuu lähtökohtaisesti ennakkoluuloisemmin, vaikka ei pitäisi: ennakkoluulojen takia jotkin helmet saattavat jäädä näkemättä! Auroran katsoin jompana kumpana koronakeväänä (se aika on kyllä tehokkaasti sekoittunut päässä yhdeksi mössöksi), ja se osoittautui juuri tällaiseksi helmeksi.

Aurora kertoo nimensä mukaan parikymppisestä Aurorasta, joka asuu Rovaniemellä, työskentelee kynsistudiossa parhaan ystävänsä kanssa ja on todella hukassa elämässään. Päihteitä kuluu, ja hän tuntuu ajelehtivan päivästä toiseen. Eräänä iltana hän sattuu törmäämään nakkikioskilla iranilaiseen Darianiin, joka on tullut pienen tyttärensä kanssa hakemaan turvapaikkaa. Sitä on kuitenkin lähes mahdotonta saada, ja rahapulassaan Aurora päätyy tekemään sopimuksen miehen kanssa: hän järjestää tämän naimisiin, jotta turvapaikkakin järjestyy.

En oikeastaan edes osaa sanallistaa, miksi Aurora iski minuun niin voimakkaasti. En koe samaistuvani oikein keneenkään elokuvan hahmoista, eikä tarinakaan mikään maata mullistava ollut, vaikka tarjosikin joitain yllättäviä käänteitä. Tietyllä tavalla viehätyin elokuvan arkisuudesta ja tavallisuudesta. Periaatteessa kaikki, mitä elokuvassa tapahtuu, voisi tapahtua myös oikeassa elämässä. Tästä huolimatta siinä on ripaus elokuvan taikaa, joka tekee siitä ihmeellisen kokemuksen, nostaa sen tiskirätin värisen arjen yläpuolelle. Lisäksi minuun vetosi todella paljon elokuvan huumori. Se on yllättävää ja mustaakin, ja nauratti minua kovasti. Huumorista huolimatta elokuvassa käsitellään todella vakaviakin asioita, ja elokuva onnistuu liikuttamaankin. Vakavuuden ja huumorin välinen raja voi olla vaikea ylittää samassa elokuvassa, mutta Aurora onnistuu siinä. Auroraa näyttelevä Mimosa Willamo on myös aivan ihana!

Vinkki viitonen: huomasin, että Aurora ilmestyy Yle areenaan tiistaina 19.12.! Jos ei tästä postauksesta vielä käynyt ilmi, suosittelen lämpimästi katsomaan sen.