Joulukalenteri 2023: luukku 4

Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!

 

Tämän vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

Luukku 4: Orlando (1992)

 

 Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä. 

Heti toisessa luukussa rikotaan sääntöjä ja käsitellään kirjaan perustuvaa elokuvaa :D Mutta ihan sama, mun kalenteri, mun säännöt!

 

Virginia Woolfin samannimiseen romaaniin perustuva Orlando on elokuva, joka on jäänyt ikuisesti mieleeni erittäin positiivisena yllätyksenä. Eräällä perheenjäsenelläni on suuri kiinnostus vähän omituisiin taide-elokuviin, joten hänen ehdotettuaan katsottavaksi Orlandoa, olin hyvin skeptinen siitä tajuanko elokuvasta yhtään mitään. 

Juoni on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Orlando on nuori, rikas ja häkellyttävän kaunis mies 1500-luvun lopun Englannissa. Kuningatar Elizabeth I kieltää häntä vanhenemasta, ja Orlando tottelee: tarina kuljettaa hänet nykypäivään asti, eikä hän vanhene päivääkään. Aikakausien läpi kulkiessaan hän yrittää lyödä läpi kirjailijana, etsiä onnea rakkaudessa ja osallistua sotaan. Eräänä aamuna hän sattuu heräämään naisena, mutta jatkaa elämäänsä sen kummempia kompuroimatta. 

Minuun vetoaa Orlandossa sen outos ja selittelemättömyys. Siinä tapahtuu paljon outoja, mahdottomia asioita, mutta se ei selitä, miten ne ovat mahdollisia. Esimerkiksi Orlandon sukupuolen muutos tapahtuu niin, ettei sitä perustella katsojalle juurikaan. Todetaan vain, että näin tapahtui! (Toki jotain taustoitusta tapahtumalle annetaan, mutta sekään ei tarjoa selitystä, miten yhdessä yössä tapahtuva muutos on mahdollinen.) Tällainen tapa kertoa tarinaa voisi ärsyttää, mutta jotenkin se toimii tässä täydellisesti. Lisäksi siinä on sukupuolen ja sen vaikutuksien tematiikkaa, jossa on vakavia sävyjä, mutta kuitenkin leikkisyyttä, ja sekin ilahduttaa minua valtavan paljon. Orlando on visuaalisestikin kaunis, puvut ja miljööt ovat upeita. Pieni unenomaisuus tunnelmassa ei haittaa myöskään, se on kuin kirsikka kakun päällä. Elokuvassa on myös huumoria: esimerkiksi tämä kohtaus naurattaa minua jo pelkkänä ajatuksena. Ja totta kai on pakko mainita upean roolisuorituksen tekevä, ihastuttavan androgyyni Tilda Swinton! Hänen Orlandonsa on sydäntälämmittävän herkkä ja elävä. 

Alkuperäisteos on minulla vielä lukematta, shame on me, mutta ehkä jonakin päivänä senkin aika koittaa. Orlandon tarina, visuaalisuus ja tietyt kohtaukset muuten inspiroivat minua, kun kirjoitin runon Vuosisadat. Elokuvan katsoneet saattavat tunnistaa nämä intertekstuaaliset viitteet!