Joulukalenteri 2023: luukku 6

Tervetuloa vuoden 2023 joulukalenteriin!

 

Tämän vuoden kalenterissa jaetaan elokuvakokemuksia. Tajusin, että vaikka tykkäänkin kovasti katsoa elokuvia, jää niistä puhuminen blogissa yleensä muiden kulttuurin osa-alueiden jalkoihin. Siispä korjaan nyt tilanteen, ja esittelen joulukalenterissani 12 elokuvaa, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. Tällä kertaa pyrin keskittymään muihin kuin musikaaleihin tai kirjoihin perustuviin elokuviin, koska niistä olen puhunut muutenkin, mutta pari sellaistakin joukkoon on saattanut eksyä. Myös Disneyn elokuvat jätän tältä listalta pois. Elokuvat eivät ole myöskään minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

Luukku 6: Käpy selän alla (1966)

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä. 

1960-luvun nuorisokulttuuri ei lakkaa kiehtomasta minua. Toki nuori sukupolvi on aina toiminut enemmän tai vähemmän vanhempaa vastaan, mutta tuntuu, että 1960-luvulla yhteiskunnallinen murros ja sen tiimellyksessä myös nuorison kapina oli voimakkaampi kuin koskaan ennen. Lisäksi sydäntäni lähellä on 60-luvun musiikki, vaatteet ja yleinen estetiikka, mikä lisää ennestään kiinnostustani vuosikymmenen tapahtumiin. Maailman melskeet ylettivät 60-luvullakin myös Suomeen, ja Käpy selän alla on yksi esimerkki siitä, millainen murros tuolloin olikaan käynnissä.

 

Neljä helsinkiläistä opiskelijanuorta, Riitta, Leena, Timppa ja Santtu viettävät kesäänsä maalla telttaillen. Riitta ja Santtu ovat avoimesti yhdessä, Leena välttelee Timpan hellittely-yrityksiä. Nelikko viettää päällepäin huoletonta lomaa, mutta pinnan alla jännitteet kytevät. Nuoruuden, rakkauden ja seksuaalisuuden kipuilut kärjistyvät lopulta väkisinkin. Millaisina ystävykset palaavat takaisin kaupunkiin?

 

Käpy selän alla on kuva ajastaan. Se ei ole yhtä poliittinen kuin esimerkiksi niin ikään Mikko Niskasen ohjaama Lapualaismorsian (jossa muuten myös näyttelee pitkälti sama pääosakaarti), mutta ajankuva näkyy siinä silti. Siinä kohtaavat mennyt maailma kesäisen maalaismaiseman ja tanssilavojen muodossa, mutta samaan aikaan siinä on paljon puhetta vanhojen, pölyisten auktoriteettien kaatamisesta ja avoimia seksikohtauksia. Jotkut asiat, esimerkiksi puheet siitä, miten arka Leena pitäisi seksuaalisesti "vapauttaa", ovat joutuneet hieman ajan hampaan nakertamaksi, mutta mielestäni kyseessä on yllättävän toimiva teos edelleen. Näyttelijäntyökin tuntuu aidolta ja viehättävän hiomattomalta. Elokuvassa soivat Kaj Chydeniuksen säveltämät ja Marja-Leena Mikkolan sanoittamat kappaleet ovat muodostuneet klassikoiksi. Laulu rakastamisen vaikeudesta sopii elokuvaan kuin nenä päähän, ja Laulu kuolleesta rakastetusta on myös symbolisesti merkittävä. Käpy selän alla vetoaa niin moneen kiinnostuksenkohteeseeni, että en kerrassaan voi olla pitämättä siitä!

Harmikseni en löytänyt Youtubesta parempaa klippiä elokuvasta, mutta elokuva on postauksen kirjoitushetkellä katsottavissa Yle Areenassa.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!