Joulukalenteri 2021: luukku 6

Tervetuloa joulukalenteriin vuosimallia 2021! 

Tämän vuoden joulukalenterin teemana on varsin mahtipontisesti kirjat, jotka muuttivat elämääni. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen rajauksen, että kirjan aiheuttaman muutoksen ei tarvitse olla mikään suuri elämänmullistus, pienikin oivallus tai muutos riittää. Eikä näitä "muutoksia" ole ehkä mitään järkeäkään arvottaa, koska joskus pienellä muutoksella voi olla kauaskantoisemmat seuraukset kuin jollain suuremmalla. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

6. luukku: Koiramäen talossa (Mauri Kunnas) 

Muutkin Mauri Kunnaksen kirjat olivat erottamaton osa lapsuuteni lukukokemuksia, mutta Koiramäen taloon ja Koirien Kalevalaan liittyvät varhaisimmat muistikuvani. Koiramäen talossa on kuitenkin ehkä se teos, joka on toiminut jonkinlaisena lähtölaukauksena sille, mitä teen nykyisin. 

Koiramäen talossa on kirja, joka esittelee tavallista, suomalaista maalaiselämää 1800-luvulla, joskin tilaa asuttavat ihmismäiset koirat. Kirjassa ei ole varsinaisesti juonta, enemmänkin siinä esitellään erilaisia tilalla tehtäviä töitä, tilan asukkaiden arkea ja juhlaa tai rakennuksia, kuten aittoja tai riihtä.

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut historiasta, ja lukenut paljon historiaa käsitteleviä kirjoja. Koiramäen talossa on kuitenkin ollut ehkä varhaisin tällainen kirja, jota minulle on luettu, ja niinpä minulle on tullut jo taaperoikäisenä tutuksi niin juustomuotit, pyykkikartut ja kirnut, joihin olen sitten myöhemmin törmäillyt niin museoissa kuin historiankirjan kuvissakin. Koiramäen talossa onkin toiminut eräänlaisena porttihuumeena historian maailmaan. Ala-asteella aloin lukea Maijaliisa Dieckmannin historiallisia nuortenromaaneja, lukioon päästessäni historiaa käsittelevää non-fictionia ja nyt opiskelen yliopistossa historiaa pääaineenani. Polkuni tähän pisteeseen ei tietenkään ollut ihan näin suoraviivainen, mutta voi olla, että Koiramäen talossa on joka tapauksessa ollut sen polun ensimmäinen tienviitta. 

(Huvittaa myös se, että päädyin opiskelemaan sivuaineena folkloristiikkaa, vaikka onkin myönnettävä, ettei Koirien Kalevala siihen suoranaisesti vaikuttanut :D) 

"Koiramäessä syövät kaikki samasta kupista, jonka jälkeen Musti, niin kuin muutkin, nuolee oman lusikkansa ja asettaa sen siististi lusikkahäkkiin. Ruotiukolla ei ole hampaita ja leipä on kovaa. Mutta ei hätää. Leipähöylällään ukko höylää kovan leivän muruiksi. Mikäpä niitä sitten on mutustellessa." 

Hyvää itsenäisyyspäivää!