Joulukalenteri 2021: luukku 18

Tervetuloa joulukalenteriin vuosimallia 2021! 

Tämän vuoden joulukalenterin teemana on varsin mahtipontisesti kirjat, jotka muuttivat elämääni. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen rajauksen, että kirjan aiheuttaman muutoksen ei tarvitse olla mikään suuri elämänmullistus, pienikin oivallus tai muutos riittää. Eikä näitä "muutoksia" ole ehkä mitään järkeäkään arvottaa, koska joskus pienellä muutoksella voi olla kauaskantoisemmat seuraukset kuin jollain suuremmalla. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

18. luukku: Clockwork angel (Cassandra Clare)

Yläasteella luin Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjaa, ja vaikka se ei tosiaankaan ole täysin ongelmaton sarja tai maailmankirjallisuuden huippua, se viihdytti ja koukutti yläasteikäisen mukaansa tummasävyisellä urbaanilla fantasiallaan ja rakastettavilla ja vihattavilla hahmoilla. Eräs ystäväni (tosin siinä vaiheessa olimme tunteneet niin vähän aikaa, ettei häntä ehkä voinut vielä ystäväksi tituleerata :D) sanoi, että sarjan viimeistä osaa ei kannata lukea ennen kuin on lukenut Claren toisen trilogian, joka kantaa nimeä The Infernal Devices, ja toimii esiosana Varjojen kaupungeille. Tätä trilogiaa ei ole suomennettu, mutta eräällä hiihtolomareissulla Tampereelle ostin ensimmäisen osan Akateemisesta kirjakaupasta, vaikka kokemukseni englanniksi lukemisesta oli melko olematon. 

On vuosi 1878. Nuori Tessa Gray saapuu New Yorkista Lontooseen etsimään veljeään. Veljensä sijaan hän löytää erinäisten käänteiden seurauksena varjometsästäjien Instituuttiin, ja hän päätyy mukaan näiden taisteluun myyttisiä olentoja vastaan. Pian käy ilmi, että Tessa on itsekin jotain muuta kuin tavallinen ihminen. Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että Tessa huomaa kiinnostuneensa romanttisesti kahdesta nuoresta varjometsästäjästä, Willista ja Jemista. 

Clockwork angel ei ollut ensimmäinen eikä edes toinen kirja, jonka luin englanniksi, mutta se oli ensimmäinen englanniksi luettu kirja, jota en ollut lukenut suomeksi aiemmin. Toki varjometsästäjien mytologia ja kulttuuri oli tuttua Varjojen kaupungeista, joten jotain tuttua kirjassa oli, vaikka kieli olikin vieras. Claren englanti ei tosin ole vaikeaa, vaikka se sisältääkin melko paljon fantasiamaailman omaa sanastoa. Clockwork angel toimikin eräänlaisena vakuutuksena minulle siitä, että kykenen lukemaan kirjoja englanniksi. Ihan kaikkea en tietenkään ymmärtänyt, mutta tarpeeksi, jotta pysyisin juonessa mukana, ja se oli tarpeeksi tsemppaavaa, jotta pääsin kirjan loppuun ja uskalsin tarttua myöhemminkin englanninkieliseen kirjaan. Ehkä jos lukukokemus ei olisi ollut positiivinen, kynnys jatkaa englanniksi lukemista olisi ollut korkeampi. Sen takia Clockwork angelilla on aina paikka sydämessäni ja lukumuistoissani. Pidän itse asiassa tästä trilogiasta enemmän kuin ns. pääsarjasta. Viktoriaanisen ajan steampunkahtava Englanti on mielestäni kaikin puolin kiehtovampi miljöö kuin nykypäivän urbaani New York. Claren kirjat ovat loppupeleissä melko höttöistä ja kliseitä kierrättävää YA:ta (vaikka ne onkin puettu vähän synkempään vaatteeseen), mutta ne ovat mukavaa aivot narikkaan -fantasiaviihdettä. (Kliseistä puheenollen, itse asiassa tässä trilogiassa kolmiodraama ratkaistaan virkistävän erilaisesti!) Tekisi mieli lukea The Infernal Devices -trilogia uudestaan jossain vaiheessa! (Niin, ja olen muuten team Jem, aina ja ikuisesti!) 

“One must always be careful of books," said Tessa, "and what is inside them, for words have the power to change us.” (s. 93)