Joulukalenteri 2021: luukku 8

Tervetuloa joulukalenteriin vuosimallia 2021! 

Tämän vuoden joulukalenterin teemana on varsin mahtipontisesti kirjat, jotka muuttivat elämääni. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen rajauksen, että kirjan aiheuttaman muutoksen ei tarvitse olla mikään suuri elämänmullistus, pienikin oivallus tai muutos riittää. Eikä näitä "muutoksia" ole ehkä mitään järkeäkään arvottaa, koska joskus pienellä muutoksella voi olla kauaskantoisemmat seuraukset kuin jollain suuremmalla. 

Luukku aukeaa joka toinen päivä. 

8. luukku: Auringonnousu Manhattanilla – Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen (Sam Wasson)

Sain Aamiainen Tiffanylla -elokuvan joululahjaksi ollessani 15-vuotias, ja siitä lähtien se on ollut lempielokuvani. Tämä ei ole jäänyt varmastikaan keneltäkään läheiseltäni huomaamatta, ja erityisesti yksi heistä on kunnostautunut kaikenlaisten Audrey-aiheisten asioiden lahjoittamisessa minulle. Yksi tällaisista lahjoista oli muistaakseni 17-vuotissyntymäpäivälahjaksi saamani Auringonnousu Manhattanilla -kirja, joka kertoo kyseisen elokuvan teosta. 

On tosin hieman vähättelyä sanoa, että kirja kertoisi vain elokuvan tekoprosessista. Se nimittäin käsittelee elokuvan pohjana olevan kirjan kirjoittaneen Truman Capoten elämää ja ihmissuhteita, Audrey Hepburnia, elokuvan taustatiimin vastoinkäymisiä ja onnistumisia, Hollywoodin naiskuvaa 1950-luvun lopussa ja ties mitä muuta vielä! Vaikka tämä saattaa vaikuttaa melko tuhdilta keitokselta, se ei ole totta: kaikkia ainesosia tarvitaan siihen, että tarina saadaan kerrottua. 

Oletin, että kirjassa olisi aika paljon minulle jo ennestään tuttua tietoa, olinhan kahminut netistä faktoja elokuvaan liittyen ja lukenut Audreyn elämäkerrankin. Kuitenkin sain yllättyä positiivisesti, sillä juuri kaikenlainen elokuvan ja yhteiskunnan taustoittamisen tarjoama konteksti oli minulle suurimmaksi osaksi aivan uutta. Yllätyin todella paljon, kun luin, miten erilainen ja radikaali elokuva Aamiainen Tiffanylla aikanaan oli, erityisesti naiskuvansa puolesta. Nykykatsojan silmin Holly Golightlyn hahmo on melko viattoman oloinen (varsinkin ensivilkaisulta), mutta omana aikanaan seksuaalisesti aktiivinen naishahmo, jota tarina ei demonisoinut, oli vallankumouksellinen. Kun luin kirjan takakannen, ja siinä hehkutettiin, että kirja on niin viihdyttävä, että sen mukana pitäisi tulla popcornia, naureskelin ylisanojen käytölle. Minun ei kuitenkaan tarvinnut lukea kirjaa kovinkaan pitkälle, kun jo huomasin, että kirja on äärimmäisen viihdyttävä! En ehkä kirjaa lukiessani ollut kovin kokenut non-fictionin lukija (enkä ehkä ole edelleenkään), mutta silti huomasin selvästi eron moniin muihin lukemiini genren edustajiin. Sam Wasson ei kirjoita kuivasti tai raskaasti, vaan hänen tyylinsä on kevyttä ja kuplivaa kuin shamppanja, jos Hollyn maailmaan sopivaa vertausta käytetään. Viihteellisyydestä huolimatta kirjassa pysytään kuitenkin asiallisella linjalla, mitä tietokirjalta toki odottaakin. Luinkin kirjaa ihmetellen sisällön lisäksi myös tyyliä: voiko tosiaan faktaakin kirjoittaa näin, että tuntuu kuin lukisi romaania? Auringonnousu Manhattanilla paitsi ruokki kiinnostustani kulttuurihistoriaan, mutta myös opetti sen, ettei tietokirjojen tarvitse olla tylsästi kirjoitettuja. (Sain muuten kandiohjaajaltani palautetta, että oma tutkielmani oli sujuvasti ja "mukaansatempaavasti" kirjoitettu, joten ehkä jotain olen tästä kirjasta ottanut mukaani myös akateemisessa kirjoittamisessa. Tosin en kyllä sanoisi, että esimerkiksi kandini olisi niin kiinnostava, että popcornit olisivat tarpeen sitä lukiessa :D) 

"Hollywoodin ensimmäisten tähtien ajoista saakka elokuvissa kävijät ovat nielleet omakuvaa säännöllisinä annoksina. Onpa kyseessä sitten mies tai nainen, poika tai tyttö, valkokangas nostaa yleisönsä eteen peilin, josta heijastuu kuva siitä, millaista perhe-elämän, rakkauden tai sodan ja millaisia eri sukupuolien on oltava – toisinaan tietoisesti, toisinaan ei, mutta seksuaalisuus on alituisesti huomion kohteena. Ja viisikymmentäluvulla liika seksi oli väärin ja seksin puute taas kunnia-asia. Nainen oli joko lutka tai pyhimys." (s. 45)