Joulukalenteri 2021: luukku 24

Tervetuloa joulukalenteriin vuosimallia 2021! 

Tämän vuoden joulukalenterin teemana on varsin mahtipontisesti kirjat, jotka muuttivat elämääni. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen rajauksen, että kirjan aiheuttaman muutoksen ei tarvitse olla mikään suuri elämänmullistus, pienikin oivallus tai muutos riittää. Eikä näitä "muutoksia" ole ehkä mitään järkeäkään arvottaa, koska joskus pienellä muutoksella voi olla kauaskantoisemmat seuraukset kuin jollain suuremmalla. 

24. luukku: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (Hanna Kauppinen)

Edellisessä luukussa esitellyn Mifongin perinnön tavoin myös Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut esiintyi myös aikoinaan vuoden 2017 joulukalenterissa. Syy, miksi tämä kirja päätyi tänä vuonna joulukalenterin viimeiseksi luukuksi on se, että tämän kirjan aiheuttama elämänmuutos on jossain mielessä ollut ehkä kaikkein suurin ja konkreettisin, ja näkyy arjessani edelleen.  

Mila kulkee yksin antikvariaateissa ja kirjakaupoissa ja etsii täydellistä kirjaa. Kun kaupunkiin avataan uusi antikvariaatti, sen kummallinen tunnelma vetää Milaa puoleensa. Antikvariaatin omistaa melkoisen kummallinen perhe, eikä heitä katsota kaupungissa pelkästään hyvällä. Joulun alla kaupunkiin saapuu myös herra Kunnas, joka uhkaa sekä Milan että antikvariaatin tulevaisuutta. 

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on minulle merkittävä paristakin syystä, ja yksi niistä on se, että kirjan kirjoittanut Hanna Kauppinen oli 18-vuotias, kun kirja julkaistiin. Olin kirjan julkaisemista edellisenä vuotena alkanut kirjoittaa ns. tavoitteellisesti ja saanut valmiiksi Pusun ensimmäisen version. Olen unelmoinut kirjailijuudesta niin kauan kuin muistan, ja se, että joku minua vain vuoden vanhempi sai esikoisteoksensa julki, oli yhtä aikaa ihmeellistä ja inspiroivaa. Väkisinkin mielessäni heräsi ajatus siitä, että minäkin voisin pystyä samaan, ja tuo ajatus ajoi minua kirjoittamaan ja editoimaan unelmani ja tavoitteeni entistä kirkkaampana mielessäni. No, eihän minusta tullut 18-vuotiaana kirjailijaa, mutta ei se ole vieläkään myöhäistä. Se vaatii kovaa työtä, ja olen valmis tekemään töitä unelmani eteen. Toinen syy kirjan merkittävyyteen on ehkä konkreettisempi. Useampaan tässä kalenterissa esitellyyn kirjaan liittyy muisto jostain ihmisestä. Milloin se oli joku, joka kirjaa minulle suositteli, milloin joku, joka luki kirjaa minulle ääneen, mutta niistä vain Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on tuonut minun elämääni uusia ihmisiä. Kuten mainitsin joulukalenterissa neljä vuotta sitten, minulla oli kunnia lukea aikoinaan kirjan ensimmäinen versio, jo silloin, kun teoksella ei vielä ollut kustannussopimusta. En tuolloin vielä tuntenut kirjailijaa kovin hyvin, mutta lähetettyäni palautteen tekstistä aloimme jutella enemmän ja meistä tuli hämmästyttävän lyhyessä ajassa erittäin hyviä ystäviä. Parin muun ihmisen kanssa muodostimme ystäväporukan, joista muodostui minulle niin läheisiä ja rakkaita ihmisiä kuin vain suinkin oli olosuhteisiin nähden mahdollista (asuimme tuolloin kaikki eri puolilla Suomea, emmekä nähneet kuin pari kertaa vuodessa). Vaikka elämäntilanteemme ovat muuttuneet vuosien varrella moneen otteeseen, olemme pysyneet läheisinä, ja nykyään tapaamme useinkin. Monesti elämässä tapahtuvat sattumukset ovat enemmän tai vähemmän sattumuksia. Ei ollut itsestäänselvyys, että uskalsin ruveta juttelemaan ihmiselle, jota en juurikaan tuntenut, tai että meidän kemiamme kohtasivat niin hyvin, tai että muodostuimme neljän hengen tiiviiksi porukaksi. Ei ollut ennakoitavissa, että reilu vuosi sen jälkeen, kun olin lähettänyt kommenttini käsikirjoituksen ensimmäisestä versiosta juhlittiin Kirjan, jota kukaan ei koskaan lukenut julkkareita. Eikä se, että ystävyys kestäisi näin lämpimänä kaikki nämä vuodet, että jaksaisimme pitää aktiivisesti yhteyttä toisiimme, vaikka olemmekin sijainneet fyysisesti kaukana toisistamme, ole ollut mikään kiveen hakattu varmuus. Siksi Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on jossain mielessä se, joka on muuttanut elämääni kaikista eniten: se on tuonut elämääni ihmisiä, jotka ovat korvaamattomia ja maailman rakkaimpia. (Jos teistä joku tätä lukee, iso halaus! Oon niin onnellinen, kun olette elämässäni♥) 

"Minä olin metsästäjä. 

Minä tunsin saaliini tavat. Ne pesivät kirjahyllyssä ja yöpöydillä. Uutuuksiin en aikonut koskea. Siistit kulmat ja ehjät kansipaperit ajoivat minua kauemmas. Minä etsin kulumaa ja arvoa, joka mitattiin rakkaudessa." (s. 5)

Tämän luukun ja muiston myötä haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista ja levollista joulun aikaa! Muistakaa ihmisiä, joita rakastatte, tänään ja joka päivä♥