perjantai 19. joulukuuta 2014

Luukku 19: Keskiyön sininen taivas

Luukutus!

Tämä kuuluu suosikkeihini. Syytä en oikein osaa sanoa, mutta pidän siitä erittäin paljon. 

***

Keskiyön sininen taivas


Seisoit katulampun valokeilassa vanha, sininen myssysi silmille vedettynä. Lumi pyörteili hiljaa alas taivaalta ja uskalsin tuskin hengittää. Näytit jopa vihaiselta tummien kulmiesi alla. Minua hävettää myöntää, että pelkäsin. Miksei elämä mennyt kuin kirjoissa?

– Onhan kaikki hyvin? kysyin arasti. Sinä vain murahdit. Toivoin, että sanoisit jotain.
– Minun täytyy lähteä, sanoit ykskantaan ja käännyit kannoillasi. Juoksin perääsi ja huusin nimeäsi. Tähdet tuikkivat keskiyön sinisellä taivaalla. Pysähdyit äkisti.
– Ruby, me puhuimme tästä, sanoit ja käännyit. Purin huultani ja tärisin kylmästä. – Et voi roikkua perässäni kuin pikkulapsi äitinsä helmoissa. Minä ymmärrän, että tämä on vaikeaa sinulle, mutta minä olen tehnyt päätökseni, sanoit kasvoillasi päättäväinen, vakava ilme. Räpyttelin silmiäni, etten alkaisi itkeä. Sinun kasvoillasi ei ollut häivääkään myötätuntoa, vaikka näit kuinka kärsin. Käänsit kasvosi tähtitaivaalle ja suljit silmäsi. Minä niiskaisin.
– Älä pakota minua unohtamaan! kuiskasin kiihkeästi. – En voi jättää sinua!
– Sinulla ei ole vaihtoehtoja! karjaisit ja astuin askeleen kauemmaksi. – Alan pian itsekin itkeä, sanoit häpeillen. Seisoimme pitkään hiljaa. Sitten sinä avasit sylisi ja vedit minut lähellesi.
– Anteeksi, Ruby, anteeksi. Minä olen pahoillani, mutisit ja tunsin kyyneliesi valuvan otsalleni. Me seisoimme syleilyssä katulampun keltaisessa valokeilassa lumen kimallellessa ympärillä.

Siitä lähtien, kun katosit, olen pelännyt puolestasi. Kun katosit, olin suunniltani huolesta. Menetin sinut unelle. Sinä sanoit olevasi kunnossa, mutta minä näin totuuden. Uni vei voimasi ja melkein tuhosi sinut, mutta sain sinut takaisin ajoissa. Nyt muutkin ymmärsivät ja alkoivat vahtia sinua. Halusit häkistä vapauteen ja karkasit, saadaksesi nähdä lisää unta. Tällä kertaa et välttämättä palaisi.

– Et voi tulla mukaani, Ruby. Se paikka, mihin menen,  ei ole sopiva sinun ikäisellesi tytölle, sanoit hiljaa. Pudistin päätäni.
– En ole enää lapsi. Olen yhtä vanha kuin sinäkin, sanoin tiukasti. Hymyilit ilottomasti.
– Ruby, usko minua. Jos he näkevät sinut, en voi enää maksaa unestani rahalla. Haluan suojella sinua.
– Haluat untasi enemmän kuin minun turvaani, tiuskaisin ja ravistelin kätesi ympäriltäni. Avasit suusi ja suljit sen taas. Käännyin kannollani ja lähdin marssimaan tieheni, mutta kuulin huudon takaani. Osat olivat vaihtuneet. Sydämeni hakkasi, kun kuulin sinun juoksevan perääni.

Otit kasvoni käsiesi väliin ja itkit. Panssarisi oli vihdoin murtunut, olin saanut sinut ymmärtämään oman kipuni. Kuiskailit nimeäni ja lumi satoi olkapäillesi. Kyyneleet kastelivat omatkin poskeni. Et voisi enää kääntyä takaisin ja tiesin sen. En vain halunnut uskoa…


Olit lähelläni ja mietin, miten kertoisin asiani. Kasvosi oli itku vääristänyt ja ryhtisi oli olematon. Et ollut lainkaan sellainen kuin silloin, kun näin sinut ensi kerran. Et naura, et edes hymyillyt. Tätäkö sinä haluat elämältäsi? Oletko aivan varma, että uni on sinulle kaikkein tärkein?

Hyväilin kasvojasi ja yllättäen huulesi koskettivat omiani. En voinut iloita, vaikka haaveeni oli toteutunut. Sinä irrotit kätesi, pyyhkäisit hiukset kasvoiltasi ja hymyilit surullisesti. Pyyhin kyyneleen poskeltasi ja astuin taaksepäin.
– Minun täytyy nyt mennä, kuiskasit ja nyökkäsin.
– Ethän unohda? kysyin paksulla äänellä. Pudistit päätäsi.
– En, en edes unessa. Minun on nyt pakko mennä. Siis…
– Nämäkö ovat hyvästit? Nyökkäsit. Painoin pääni alas ja sanoin sen, mitä olin halunnut sanoa jo pitkään:
– Sinä olet kadottanut itsesi uniin, minä kadotin itseni sinuun.

Näytit siltä, kun alkaisit jälleen itkeä ja käännyit pois minusta.
– Hyvästi, Ruby…
– Seuraavaan elämään, kuiskasin selällesi, joka alkoi hitaasti loitota luotani. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni. 


Sinä palaisit vielä, minä näkisin sinut. Lumeen oli hajonnut satojatuhansia timantteja miljooniksi pieniksi paloiksi. 

2 kommenttia:

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)