sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Luukku 7: Enkelit

Toinen seitsemäs luukku auki! Tämä on niitä novelleja, joka ei kuulu omiin suosikkeiheni, mutta menköön. Olen muuten keksinyt julkaisutavan: Ensi viikolla ilmestyy kaksi novellia ja sitten jouluaattoon asti yksi per päivä. Voi tietysti olla, että olen laskenut väärin, mutta tarkoitus olisi mennä näin :)

***

Enkelit


Kaksitoista enkeliä liisi lumipyryn keskellä. Heidän valkoiset, suuret siipensä heiluvat valkeassa yössä, joka oli kuitenkin niin pimeä, että tähtiä ei näkynyt. Enkelit pysähtyivät ja katsoivat alaspäin, lumiseen maahan.

Ensimmäisen enkelin puku oli vaaleanpunainen. Hänen sylissään oli kuusenhavuja ja hedelmiä, hän toi luonnon jopa elottomaan maahan. Hänen vierellään lensi keltapukuinen, punatukkainen enkeli, jolla oli käsivarsillaan piikkipaatsaman oksia. Hän toi juhlan ja muistitiedon mukanaan. Heidän takanaan tuli pienenpieni enkeli, joka oli verhoutunut paksuun, valkeaan turkikseen. Hän pudotti lumihiutaleita niin pehmeästi, että ne olivat kuin pumpulia. Violettipukuinen enkeli kantoi lahjoja sekä pientä kuusta sylisään, hän toi lahjat ja ilon. Vaaleansininen enkeli toi puhdassydämisyyttä ja vihreä rakkautta. Turkoosinvärinen piti huolta tähtien sytyttämisestä ja ruusunpunainen puolestaan ihmisten tunteista. Tumma, melkein mustapukuinen enkeli piti huolta vainajista ja heidän läheisistään. Kultapukuinen enkeli sytytti valon tähtiin ja hopeapukuinen lauloi niin kauniisti, ettei moista ollut koskaan kuultukaan. He leijailivat yli taivaankannen laulaen ja joulumieltä tuoden.

Joukon edessä kulki kaikkein kaunein ja kaikkein mahtavin kaikista kahdestatoista enkelistä. Hänellä oli pitkä, kultaisena merenä lainehtiva tukka ja vaaleansininen puku, jonka yli kulki kultainen vyö. Hänen kädessään oli kaksi valkeaa liljankukkaa, joilla hän loi viattomuutta ja kuuliaisuutta. Tämä taivaallinen joukkio lensi läpi yön, läpi maiden, läpi metsien, yli järvien.

Sanottiin, että jos uskoi enkeleihin ja oli tarpeeksi lapsenmielinen, että saattoi nähdä heidät, niin enkelit antoivat kaikki lahjansa hänelle. Tällaisena talviyönä saattoi mikä tahansa olla mahdollista. Tumman maailman yli lensi salaperäistä hohtoa levittävä joukko, joka oli niin hyvä ja mahtava kuin vain mahdollista. Heidän voimansa oli maailman mahtavin: he uskoivat rakkauteen, jopa musta kuolemanenkeli. Jos kuollut kokee rakkautta osakseen, hän saa rauhan.

Sinä yönä laulu kaikui maailman yllä. Ihmiset tulivat ulos taloistaan ja katsoivat taivaalle, mutteivät nähneet kuin tähtivanan ja pehmeän lumisateen. Eräs lapsi sanoi äidilleen nähneensä enkelin, mutta kukaan ei uskonut häntä, sanoivat, että lapsi oli nähnyt unta. Lapsi oli kuitenkin oikeassa, sillä enkelijoukon johtaja oli hetken aikaa ollut hänen näkyvissään. Kun lapsi aamulla heräsi, hänen tyynyllään oli lilja, johtajaenkelin merkki. Hänen ympärillään oli myös lahjoja sekä kuusenhavuja ja hänen puhtaassa sydämessään oli lämmintä rakkautta ja ymmärrystä. Hän oli saanut enkelien lahjan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.