lauantai 13. joulukuuta 2014

Luukku 12: Lapsuuden joulut

(Unohdin lähettää luukun eilen, tulee nyt ja illalla seuraava :)) 

Lapsuuden jouluissa mulla oli tosi vahva kuva mielessä, jota sitten lähdin siirtämään tekstiksi. Onnistumisesta en ole ihan varma, mutta ainakin tunnelma on tavoitettu hyvin. 

***
Lapsuuden joulut


Se aamu tuntui melkeinpä unelta. Kun nousin ylös ja katsoin ulos ikkunasta, näin lumen peittämät katot ja kadut ja pienet markkinakojut. Näin iloisesti kiljuvia ja riemuitsevia lapsia, jotka ryntäilivät kohti luistinrataa. Aikuiset asioivat torilla, ostelivat ruokia ja joululahjoja sekä rupattelivat ystäviensä kanssa. Naapuritalon palvelustyttö jutteli maitomiehen kanssa takaovella ja huomasin oviaukossa mistelinoksan. Palvelustyttö selvästikin odotti, että maitomies olisi rohkeampi kuin hän. 

Pukeuduin ja menin alakertaan, missä Nanny oli laittanut minulle aamupalaa. Olin vasta saanut syötyä ruokani, kun Hans koputti oveen. Syöksyin sinne, mikä sai Nannyn pudistelemaan päätään. 
– Torilla on joulukuusi! Tule äkkiä katsomaan! hän huudahti. Lupaa kysymättä nappasin takkini ja kenkäni ja juoksin Hansin perään. 

Kuusi oli uskomaton. Se oli valtavan kokoinen ja se oli koristeltu upeasti. Siinä oli pieniä nukkeja, piparkakkuja, hopeanauhoja, kuusenkynttilöitä, karamelleja, pikkiriikkisiä koreja täynnä pähkinöitä ja kaiken huipulla valtava, kultainen joulutähti. Sen ympärillä hyörivät kaikki naapuruston lapset kiljuen ja nauraen. Minäkin huudahdin ja aloin nauraa. Joku naapuruston pojista heitti minua lumipallolla ja menin mukaan lumisotaan. Aikuiset pudistelivat päitään ja väistelivät sinkoilevia palloja. Kauempana muutama poika rakensi lumiukkoa, jolla oli knalli ja varsiluuta, rivi hiilinappeja, hiilisilmät, porkkanannenä ja iloisesti virnistävä suu. 

Leikimme kunnes alkoi hämärtää. Joitakin lapsia kutsuttiin kotiin syömään ja vaikka minäkin olin märkä ja luminen, en mennyt mihinkään. Minulla oli aivan liian hauskaa! Paras ystäväni Doris saapui paikalle veljensä kanssa ja me istahdimme lumipenkkaan puhelemaan joulusta. Meidän luoksemme juoksi valkean- ja ruskeankirjava koira, joka haukkui meitä iloisesti. Juuri sellaisen minäkin olisin halunnut, jos vanhempani olisivat antaneet. Joku tuli torille vetäen kelkkaa perässään ja me kaikki lähdimme laskemaan mäkeä. 


Oli jo aivan pimeää, kun katulamppujen sytyttäjä saapui. Hän oli kiltti, pieni mies, josta kaikki lapset pitivät, vaikka hän änkyttikin. Hän sytytti ensin katulamput ja sitten kuusen kynttilät. Nyt kuusi puhkesi täyteen loistoonsa ja huokaisin ihmetyksestä. Torin toisella laidalla lapsikuoro alkoi laulaa: ”Kuului laulu enkelten kautta avaruuksien…” toiveenaan saada muutama lantti edessään olevaan lakkiin. Me aloimme kaikki laulaa ja tanssia kuusen ympärillä. Pakkasen kuuraamat puut kimalsivat kauniina ja kuunsirppi valaisi aukion. Ilta oli todella kaunis. Tämän tulisin muistamaan koko loppuikäni, sen kun kuu paistoi, oli kylmä ja me lauloimme ja tanssimme torille pystytetyn kuusen ympärillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)