sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Luukku 21: Ajasta toiseen

Enää kolme yötä jouluun!

Ajasta toiseen sopisi ehkä uuteenvuoteen, mutta olkoot. Pidän itse tarinan rakenteesta, mutta teksti on vähän kömpelö. Kappale on kuitenkin hyvä :)

***

Ajasta toiseen


Salongin kello käy vain kerran vuodessa, jouluyönä. Silloin se alkaa tikittää yllättäen ja salaa. Se lyö kaksitoista kertaa ja pysähtyy ennen aamua. Tänä vuonna minä aion valvoa koko yön ja kuulla kellon lyövän. Ehkä astun kellon sisäänkin, sillä haluan kurkistaa aikojen taakse. Siinä on oma vaaransa: voi jäädä sille tielle. 

Voi kuinka aika rientääkään!
Isosetä Alfred astui kerran kellon sisään kun se löi ja joutui 1600-luvulle. Hän söi erään herra Isaacin kanssa valtavan määrän omenoita. Ruokailun päätteeksi vieraanvarainen isäntä istui puun alle ja hänen päähänsä putosi valtava, punainen omena. Silloin isosedän oli pakko lähteä, että hän ehtisi vielä takaisin kotiin. 

Voi kuinka aika rientääkään!
Rose-täti astui kerran kellon sisään kun se löi ja joutui vuoteen 1812. Hän tapasi hienon herrasmiehen, joka paini sinfonian parissa. Täti soitti pianollaan muutaman nuotin ja herra ilahtui: se oli ollut puuttuva osa! Hän soitti koko sinfoniansa tädille, joka sai kuulla sen ensimmäisenä maailmassa. Täti ei kuitenkaan ehtinyt enää takaisin. 

Voi kuinka aika rientääkään!
Evelyn-mummi astui kerran kellon sisään kun se löi ja joutui vuoteen 1968. Hän tapasi tuttuja: neljä miestä, jotka ylittivät katua. Evelyn oli niin onnellinen, että varasti yhdet kengät ja toi ne kotiin. Toiset puhuvat kenkien unohtamisesta, mutta oikea syy yhden herran paljasjalkaisuuteen on mummoni näpistelytaidot. 

Voi kuinka aika rientääkään! 
Richard-setä astui kerran kellon sisään kun se löi ja joutui 1950-luvulle. Hän tapasi kitaraa näppäilevän nuoren miehen. Richard ihastui miehen ääneen ja hän kannusti miestä hankkimaan levytyssopimuksen ja uskomaan itseensä. Richard ei halunnut lähteä pois vaan hän jäi huolehtimaan miehestä ja oli tämän vierellä kun hänestä tuli kuningas, josta yhä puhutaan. 

Mutta annetaan eilisen olla, kello lyö jo. Uskallanko astua sisään ja löytyä jostain muualta? Voi olla huominen, mutta voi olla myös sama aika sata vuotta myöhemmin. Minä uskallan ja kerron kaiken, kun palaan… jos palaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.