Täytyy myöntää etten ollut täysin filosofi leipoessani, ajattelija olisi ehkä parempi ilmaisu. Olin juuri ennen leipomispuuhiin ryhtymistä katsonut ihanan Funny Facen ties kuinka monetta kertaa (ruotsiteksteillä tällä kertaa, ihan vaan sen takia, että saisin sisäisen hikkeni hiljaiseksi) ja ihastellut Pariisin maisemia. Siinä leipoessani tulin ajatelleeksi, että Pariisista on jokaisella se selkeä mielikuva. Eiffel-torni, Notre Dame, Seine, Louvre... Resuisia taiteilijoita baskereissa ja raitapaidoissa, patonkeja paperipusseissa, korkeita ja hienostuineita viinilaseja. Kuinka moni elokuva tai kirja tapahtuukaan Pariisissa? Kuinka moni haaveileekaan Pariisista, valon kaupungista?
Mutta onko se kaikki kuitenkin vain klisee? Iskisikö Pariisiin saapuessa pettymys? Tavallisia ihmisiä tavallisissa töissään. Näyttäisikö kaupunki sittenkään siltä kuin niissä kaikissa elokuvissa? Voiko Pariisiin pettyä? Vai kykeneekö kaupunki lumoamaan, vaikka onkin nähnyt ne sata miljoonaa elokuvaa ja lukenut ne sata miljoonaa kirjaa? Jos joku on käynyt Pariisissa, kertokoon.
Taivas on kirkkaan sininen eikä tarvitse enää ikinä pidellä käsissä yläkoulun fysiikankirjaa. Nyt on iloinen mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)