Näytetään tekstit, joissa on tunniste ukulele. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ukulele. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. elokuuta 2021

Lisää ukulelebiisejä

Hyvää syntymäpäivää seitsemän vuotta täyttävälle blogilleni! Niin ne vuodet vierii, ihme juttu. 

Juhlan kunniaksi ajattelin palata kaikkien aikojen suosituimman blogipostaukseni aihepiirin pariin, ja ei, kyseessä ei tällä kertaa ole kouluvihkojen tuunaus :D Parhaat (ja helpot) ukulele-biisit -postaus maaliskuulta 2018 nimittäin ohitti kouluvihkopostauksen blogin suosituimpana tekstinä jo vuonna 2019, eikä se ole sieltä muualle liikahtanut. (Se on myös ihan omissa sfääreissään näyttökerroissa: yli 21 tuhatta! Tilastoissa seuraavalla tekstillä on vain alle puolitoistatuhatta näyttökertaa.) 

Edellisen ukulelepostauksen tapaan tässä on läjä biisejä, joita tykkään ukulelella soittaa. Monissa on helppo (/helpohko) sointukierto, eikä erityisen vaikeita tai nopeita vaihtoja. Toisaalta vaikeus on usein soittajan taitotasosta ja sorminäppäryydestä kiinni (itselleni esimerkiksi H ja Hm ovat edelleen vaikeita, varsinkin nopeatempoisissa biiseissä), joten korostan tässä, että nämä ovat vain oman kokemukseni mukaan kivoja soittaa :D mutta jos tästä on jollekulle muullekin iloa, sen parempi! 

Perinteistä suomirokkia heti listan kärkeen! Karjalaisen biisit ovat yleensä aika simppeleitä soitettavia, ei kovinkaan montaa sointua ja yleensä aika yksinkertainen kierto. 

Hirvittävää, miten unohdinkaan Smg:n edellisestä postauksestani! Ukulelen soundi sopii bändin tuotantoon kuin nenä päähän, eteenkin folk-vaiheen kappaleisiin. Toisaalta esimerkiksi yksinkertaiseen Helenaan ukulele on juuri sopiva, vaikka Terminal 2 -albumi muuten on melkoisen koneellinen. Valitsin tähän nyt vain muutaman suosikkini, vaikka monia muitakin usein soitan. 
Huom. Vieläkö soitan banjoa kannattaa transponoida (-1), jos haluaa helpommat soinnut. 

La la land: City of stars
Listan pakollinen musikaaliosuus. Yleensä musikaalibiiseissä on niin vaikeat soinnutukset, että jätän ne suosiolla soittamatta, mutta City of stars on ihanan helppo. Tätä olisi ihanaa laulaa jonkun kanssa duettona, vaikka alkuperäisessä versiossa se lauletaankin pianon, eikä ukulelen säestyksellä :D 

The Cure: Lovesong
Äärettömän helppo sointukierto! The Curen tuotanto ei ole minulle muuten tuttua, mutta ystäväni vinkkasi tämän kappaleen joskus, ja se päätyi välittömästi DVR:n soittolistalle, koska se kuvaa täydellisesti tarinan pariskuntaa. Joskus, kun haluan viritellä itseäni DVR-tunnelmaan, kuuntelen tätä, ja joskus jopa innostunun soittamaan sitä itse.

Autoheart: Moscow
Autoheartin biisit ovat usein vähän vaikeampia kuin ensiksi kuulostaa, mutta Moscow on mukavan helppo! Se on muutenkin eräs lempikappaleistani Autoheartilta, ja myös ylipäänsä ensimmäisiä, joita opettelin soittamaan, kun sain oman ukuleleni (ja siitäkin on jo yli neljä vuotta, kauhistus!) 

Vähän vanhempaa suomi-iskelmää tähän väliin! En oikein muista, missä yhteydessä tähän joskus lapsena törmäsin, mutta silloin tykästyin tähän heti, vaikka en ehkä ihan täysin ymmärtänyt, mistä tässä oli kyse. "Löysin" tämän uudelleen melko vähän aikaa sitten, ja pitihän sitä sitten kokeilla ukulelellakin. Hyvin toimii!


Erika Vikman: Cicciolina
Cicciolinan olisi pitänyt voittaa vuoden 2020 UMK (tosin sitten viisujen peruminen olisi kirvellyt varmaan vielä enemmän, joten ehkä asioiden oli tarkoitus mennä, miten meni), mutta onneksi niukka häviö ei todellakaan tarkoita kappaleen katomista maailmankaikkeudesta. Yhden ukulelen kanssa ei ihan päästä samoihin musiikillisiin tunnelmiin kuin alkuperäisversiossa, mutta on tätä niin kiva soittaa!
Huom. Kannattaa transponoida (-2), jos haluaa helpommat soinnut. 

Olavin tuotannosta löytyy helpompia ja vähän vaikeampia biisejä, mutta yleisesti niitä on kiva soitella. (Monesti suurin vaikeus onkin sopivan laulukorkeuden löytämisessä, helposti se on liian korkea tai liian matala itselleni :D) Olavin sävellykset ja sanoitukset ovat sen verran hienoja, että niiden soittaminen ja laulaminen on erityisen miellyttävää!

Miljoonasade: Marraskuu
Jos haluaa lähestyvään syksyyn sopivan synkähkön ja helposti soitettavan korvamadon, voi kokeilla soittaa Marraskuuta!

En oikein välitä Jipun musiikista (rehellisyyden nimissä en ole sitä kauheasti kuunnellutkaan), mutta Eva on kaunis kappale. Jotenkin yllätyin siitä, miten kiva tätä oli soittaa! 

Ja totta kai tällä listalla pitää yksi Kaijan biisi olla! 

The Bonzo Dog Band: I'm the urban spaceman
Tämän pienen, kahjon biisin bongasin alun perin Monty Pythonista. Se lienee tarpeeksi selittämään :D Itse pidän enemmän juuri nopeammasta Python-versiosta kuin varsinaisesta levytyksestä, mutta onneksi soittaessa tahdin voi päättää ihan itse. 

Vielä loppuun sellainen ekstravinkki, että Nuoren seurakunnan veisukirjassa on useita yksinkertaisia lauluja, joita on aloittelevankin ukulelensoittajan helppo oppia. Jo kolmella, neljällä soinnulla pääsee monesti pitkälle. Jos blogiin on eksynyt esimerkiksi nykyisiä tai tulevia isosia, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että soittotaitoiset isoset ovat ainakin oman kokemukseni mukaan kovin haluttuja ripareille, ja ukulele on helppo soitin ottaa haltuun niin, että pystyy leirillä säestämään laulujen laulamista. 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Sinne se suhahti

Kesä nimittäin. Tämän postauksen kirjoittaminen vähän venähti, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että elokuu on vielä kesää, joten on aivan perusteltua muistella sitä vasta syyskuussa. Miten siis kävikään toukokuussa tekemäni ämpärilistan?

• Luen Anna-sarjan loppuun

En lukenut. Luin kirjat Anna omassa kodissaan ja Annan perhe, mutta Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla jäivät syksylle. Ei se mitään, hyvää kannattaa odottaa! Luin kuitenkin Montgomeryn omaelämäkerran Alppipolku ja samoissa kansissa olleen Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme -kirjan, joten Montgomerya (ta häneen liittyviä teoksia) kyllä luin. 


Juhannuksen vietin kuin Anna: omassa kodissa.

• Osallistun heinäkuun CampNaNoon

Osallistuin ja voitin! Olen ylpeä itsestäni, että sain vaikeudet voitettua ja kirjoitettua jopa yli tavoitesanamäärän. 

• Käyn uimassa

Tehty! Läheisellä uimarannalla oli ihanan lämmintä vettä, vaikka pohja onkin ällöttävän mutainen ja äkkisyvä :D Ehdin käydä myös suosikkirannallani ystäväni kanssa ja pulahtaa Roomassa Välimereen. (Mistä puheen ollen, pitäisikö ne matkapostaukset joskus kirjoittaa loppuun...) 


Lähilammen lämpöisiä vesiä valloittamassa.

• Ompelen ukulelelle pussin

Tehty! Hikeä ja kyyneliä projekti ainakin aiheutti, mutta valmista tuli! En olisi selvinnyt tästä ilman apua, mutta ainakin ompelin paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki saumat itse! Pussi on hieman hassun muotoinen ja aivan liian iso soittimen kokoon nähden, mutta sinne mahtuu vaikka jokin ase, jos päätän ryhtyä gangsteriksi! (Norjan lippu tuossa ei ole mikään piiloviesti, kyseinen kangasmerkki oli pyörinyt laatikoissani varmaan jonkun kahdeksan vuotta ja ompelin sen sitten tuohon, kun en muutakaan paikkaa keksinyt :D) 



• Luen ainakin yhden runokirjan

Enpäs lukenutkaan! Pitelin jo kädessäni Risto Rasan Kahta seppää, mutta en ehtinyt lukea sitä, kun piti lähteä kauppaan tai johonkin. En lukenut sitä myöskään palattuani, joten mikään suuri runokesä tämä ei ollut :D yritän siis tilkitä yleissivistykseni aukkoja myöhemmin. (Mikäs sen romanttisempaa kuin lukea syksyn pimetessä opiskelijakolossani runoja?) 

• Katson tai kuuntelen pari uutta musikaalia (ja yhden loppuun)

Kesä 2018 ei ollut suuri runokesä, mutta ei se ollut suuri musikaalikesäkään. Katsoin nimittäin vain Viulunsoittajan katolla (ei mikään suosikki) ja Cherbourgin sateenvarjot (todellakin uusi suosikki), enkä kuunnellut keskeneräistä musikaalia loppuun. Vaikka sanonkin, että aina on musikaalifiilis, ei se tämän kesän kohdalla pitänyt paikkaansa: en edes kuunnellut tai katsonut tuttuja musikaaleja juurikaan. Mutta ehkä syksyn koittaessa musikaalitkin alkavat vetää puoleensa paremmin: pakatessani tavaroita muuttolaatikoihin kuuntelin pitkästä aikaa Hamiltonin läpi, ja kokemus oli niin loistava, että tuli varsinainen musikaali-ikävä. Onneksi asia on hyvin helposti korjattavissa! :)


Elokuisella kesälomaretkellä Helsinkiin kävimme ystävän kanssa myös Linnanmäellä, maailmanpyörän huipulla.

• Käyn juoksemassa

Toukokuussa ja kesäkuun alussa juoksin kuin juoksinkin! Heinäkuun helteet olivat kuitenkin liikaa, enkä vetänyt lenkkareita jalkaan, kun hiki tuli jo rauhallisesta kävelystä bussipysäkille :D pyöräilemässä sentään kävin muutaman kerran, kun ajoin noin viiden kilometrin matkan kaverin luo ja takaisin. 

• Saan joko P:n tai JL:n valmiiksi

Yksi syy postauksen myöhäiseen ilmestymisajankohtaan on se, että halusin saada projektini kesän aikana valmiiksi, ja koska elokuu on kesäkuukausi, täytyi valmistuminen ajoittaa siihen. Mutta ei hätää, onnistuin tavoitteessani: P valmistui elokuun viimeisinä päivinä! Toki nyt puhutaan vain ykkösversiosta, mutta valmis mikä valmis! Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni, että kerrankin pääsin omaan tavoitteeseeni, enkä vain laiskotellut. P ehti olla melkoinen tuskien taival. Pusun ja JL:n ykkösversiot valmistuivat molemmat paria kuukautta yli puolessa vuodessa, mutta P:n kanssa tahkosin lähes kaksi vuotta. Nyt se on kuitenkin valmis, ja voin siirtyä seuraaviin projekteihin, kuten JL:n editointiin, joka takuulla sujuu paremmin viilentyneessä ilmastossa :D 

Elokuun lopun hurja loppukiri! 

Kesä 2018 onnistui olemaan paitsi stressaava ja työntäyteinen, myös palkitseva ja suuria asioita mukanaan tuonut. Haluaisinko elää tämän kesän uudelleen? En tiedä. Ihaniin hetkiin haluaisin tietenkin palata: yo-juhliini, Olavi Uusivirran ja Smg:n keikalle, muutamiin perhejuhliin, läksiäisiin töissä, kesälomani alun kunniaksi tehtyyn Helsinki-retkeen... Toisaalta kesä oli täynnä väsymystä ja kirjaimellista hikoilua töissä, yhteishaun tulosten jännittämistä ja välivuosiahdistuksessa pyörimistä, mutta ehkä kivat asiat painavat vaakakupissa hieman enemmän. Ajoittaisuudesta raskaudesta huolimatta kesä oli kaikin puolin mukava ja sellainen, jonka muistoilla jaksaa syksyn pimeydessä. 

perjantai 25. toukokuuta 2018

Sieltä se kolisee kohti

Kesä nimittäin! Helteet saapuivat tännekin, mikä on merkkinä siitä, että on kesän ämpärilistan aika! Myös pääsykokeet ovat osaltani ohi, joten on aika kääntää katse kohti kesää. Tämä kesä tulee eroamaan edellisistä siten, että olen koko kesän töissä, joten ihan pelkkää lomailua ja lekottelua ei eloni tule olemaan. Lähden kohti kesää lyhyemmällä listalla, mutta samalla idealla kuin edellisinäkin vuosina: stressata ei saa, eikä ottaa turhia paineita. 

• Luen Anna-sarjan loppuun

Aloitin sarjan uusintaluvun itse asiassa jo pari vuotta sitten lukiessani ensimmäisen osan englanniksi, mutta jatkoin syksyllä ennen kirjoituksia. Anna on ollut luottolukemista ennen kirjoituksia ja pääsykokeita nytkin, mutta kokeiden hetkellinen loppuminen ei tarkoita, että hylkäisin sarjan. Jospa saisin kesän aikana luettua sarjan loppuun! Ahmin sarjan aikoinaan ensimmäistä kertaa yhden kesäloman aikana, joten tämä on tavallaan nostalgista kesäpuuhaa. 

• Osallistun heinäkuun CampNaNoon

Huhtikuun Campiin en ehtinyt osallistua, mutta jospa sitä töiden ohella saisi jotain heinäkuussa raapaistua. Sanatavoitetta voisin edellisestä Campista hieman nostaa. En tosin tiedä, kumpaa projektia kirjoittaisin Campissa, mutta katsotaan lähempänä, kumpi on pahemmassa kunnossa. 

• Käyn uimassa

Tämä toki edellyttää lämpimämpiä säitä kuin esimerkiksi viime vuonna, varsinkin, kun nyt ei ole riparia, jossa käytäisiin polttavan kuumasta saunasta uimassa vaikka lumisateessa, mutta tavoitteena olisi käydä pulahtamassa mahdollisimman monta kertaa. 

• Ompelen ukulelelle pussin

Kun vuosi sitten (!) hankin ukuleleni, ei konserttiukulelelle ollut kaupassa suojapusseja. Riparille kuskasin soittimen alkuperäisessä pahvilaatikossa, mutta sekään ei ollut kauhean helppo ja näppärä ratkaisu. Suojapussin/kantokassin tekemisen ei pitäisi olla vaikeaa, mutta ottaen huomioon, miten huono käsitöissä olen, tehtävä voi aiheutta verta, hikeä ja kyyneliä. 

• Luen ainakin yhden runokirjan

Otin erääksi tämän vuoden lukutavoitteeksi runojen lukemisen. En ole erityisen kokenut runojen lukija, mutta niin omastani kuin perheenkin hyllystä löytyy runokokoelmia, joihin voisi tutustua. Myös suosituksia otetaan vastaan, jos teiltä joku suosikkirunoilija tai -kokoelma löytyy! 

• Katson tai kuuntelen pari uutta musikaalia (ja yhden loppuun)

Viime kesänä kuuntelin kaksi, pistetäänkö nyt paremmaksi? Eräs musikaali minulla on ollut kesken helmikuusta asti, mikä hävettää vähän: kuuntelin kuusi ensimmäistä laulua, mutta en ole saanut aikaiseksi jatkaa, vaikka kuulemastani pidinkin. Ainakin se loppuun, jos ei mitään muuta! 

• Käyn juoksemassa

Juoksemassa? Minäkö? Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, kävin viime kesänä hölkkäämässä läheisellä pururadalla sen verran, että jaksoin elokuussa hölkätä koko melkein kahden kilometrin lenkin. (Juokseminen on ehkä harhaanjohtava termi, jolkottelu ehkä parempi.) Työni on istumatyötä, joten pitää tehdä ehkä vastapainoksi jotain muutakin. Olen varmaan itkettävän huonossa kunnossa, mutta eiköhän tämä tästä, kun vauhtiin päästään. :) (Jos päästään.) 

• Saan joko P:n tai JL:n valmiiksi

P on ollut nyt noin kaksi ja puoli vuotta kesken. Eihän minulla tietenkään ole mikään kiire, mutta Pusun ja JL:n ensimmäiset versiot valmistuivat niin nopeasti, että P tuntuu hitaalta. Mutta ehkä hiljaa hyvä tulee :) Jos suunnitelmani onnistuvat, olisi P elokuussa valmis, mutta saas nyt nähdä: tässä on kuitenkin paljon asioita tulossa, jotka vievät kirjoitusaikaa. JL on nopeampi kirjoittaa kuin P, koska editoin ensimmäisen version kanssa hikoilun sijaan, mutta katsotaan, miten kesähelteet vaikuttavat talvisen tarinan fiilistelyyn. 

Loppuun vielä kesäinen katkelma P:sta:

"Hiljaisuus laskeutui väliimme kesäsateen lailla, kevyenä ja lempeänä. Katselin paljaita jalkojani, joita ruohonkorret kutittelivat. Tuulenvire heilutteli taimia ja muuria pitkin kohoavan köynnöksen lehtiä. Alkukesän päivä hengitti puutarhassa, mutta en voinut olla miettimättä, millaisena se aukenisi aidan toisella puolella: miltä tuntuisi puiden latvojen läpi siivilöityvä auringonvalo, metsälammen pohjan raskas, upottava muta."

Onko teillä kesäsuunnitelmia? 

torstai 22. maaliskuuta 2018

Parhaat (ja helpot) ukulele-biisit

Ylioppilaskirjoitukset ovat omalta osaltani nyt lopultakin ohi (tietenkin sillä varauksella, että pääsin kaikesta läpi :D), joten nyt on aikaa tehdä vaikka mitä kivaa! Viimeinkin voin vain lukea, kirjoittaa ja vaikka soittaa ukulelea hyvällä omallatunnolla, ennen kuin parin viikon päästä aloitan pääsykokeisiin pänttäämisen.

Opettelin soittamaan ukulelea joskus huhtikuussa, osittain musiikintunnin, osittain kokeisiin lukemisen välttelyn seurauksena. Parin illan jälkeen sormet olivat törkeän kipeät, mutta osasin jo soittaa jotain. Ja minähän olen ihminen, joka ei ole koskaan oppinut soittamaan kitaraa ja aina inhonnut sen soittamista! Ukulelessa on kuitenkin helpommat sointuotteet ja se sopii syliin mukavammin kuin iso kitara. Opettelin itse soittamaan sopraanoukulelella, joka on todella pikkuruinen kitaraan verrattuna, mutta nykyään omistan konserttiukulelen, joka on vähän isompi ja luulen, että sillä voi olla vähän helpompi opetella soittamaan, koska välit ovat luonnollisesti leveämmät. Oli miten oli, perussoinnut oppii ukulelessa nopeasti ja niillä pärjää pitkälle.

Ajattelin jakaa nyt muutaman ukulelesuosikkini, joiden avulla itse opettelin soittamaan ja joita tykkään soittaa muuten vain. Jos käyttämäni soinnut löytyvät netistä, linkkaan ne myös. Jos harjoittelet soittamaan ukulelea tai olet jo soittanut jonkin aikaa, kurkkaa nämä :) (Haluan kuitenkin muistuttaa, että en ole mikään huippuluokan ukuleletaituri, enkä pidä itseäni alan asiantuntijana. Nämä pohjautuvat täysin omiin kokemuksiini.)

Ensimmäinen biisi, jonka olen koskaan ukulelella soittanut. Tosin en ehtinyt tehdä sointuvaihtoja, joten soitin pelkkää C-duuria. Kipinä kuitenkin syttyi tästä. Helpot soinnut, eivätkä ne vaihdokset edes ole niin nopeita, kun vähän kehittyy. 

Stand by me
Sointukierto on äärimmäisen helppo: C, Am, F ja G. Tämä jatkuu koko biisin ajan, älyttömän kiva harjoittelubiisi! 

Ihan ensimmäisiä soittamiani biisejä. Mukavan helppo :)

Yllättävän helppo. Tämän biisin ansiosta opin Em-soinnun. Soitin joskus keväällä tätä niin paljon, että ehdin jo vähän kyllästyäkin. Ukutabs-on todella hyvä sivusto, sillä siellä laulua saa transponoitua suuntaan jos toiseen, ja ainakin mobiilissa sointuotteet ovat näkyvissä koko ajan, jolloin ne on helppo tarkistaa. 

Passenger: Let her go & Caravan
Ukulele tuntuu sopivan täydellisesti Passengerin biiseihin, mikä lienee syynä. 

Marina and the diamonds: Seventeen & Obsessions & Teen idle & EVOL & Happy
Marinan biisit ovat pääsääntöisesti todella helppoja soittaa, mutta tässä ovat suurimmat suosikkini. 

Narraan vähän. Osaan soittaa tämän aina modulaatioon asti, mutta siihen se sitten jää. Puhumattakaan siitä, että säkeistö menee ihan liian matalalta minulle laulettavaksi. Näistä seikoista huolimatta nautin I tryn soittamisesta, joten lisään sen tähän.

Kristiina Halkola: Laulu rakastamisen vaikeudesta (Suuri toivelaulukirja 7)
Tämä sopii sellaisille, jotka ovat soittaneet jo vähän aikaa. Laulussa rakastamisen vaikeudesta nimittäin on vähän haastavampiakin sointuja ja nopeita vaihtoja. Sitä on silti kiva soittaa, ihana biisi! 


Ultra bra: Pinnan alla (Ultra bra: Kaikki laulut)
UB on yleensä soinnuiltaan törkeän vaikea, mutta Pinnan alla on sieltä helpommasta päästä. Toivoisin muutenkin, että Pinnan alla olisi UB:n tuotannosta tunnetumpi. 

Ei musiikkivinkkausta ilman musikaaleja, vai mites se nyt meni. Usein musikaalibiisit ovat hankalia soittaa, mutta Hamiltonin Wait for it tekee poikkeuksen. Tosi helpot soinnut ja sointukierto. Ainoa miinus on usein nopeat sanat, mutta ehkä näin kotiolossa vaikeden kohtien sössötyksen voi antaa anteeksi. 

Bad horse chorus (+ reprise) on lyhyt ja hulvaton (vähän niin kuin minä, eikun) biisi, jossa on helpot soinnut, mutta melko nopeat vaihdot. 

Yllätyin positiivisesti siitä, miten helppo tämä oli. Lisäksi tämä on suhteellisen hidas, joten pitäisi olla aloittelijallekin helppo. 

Moon river saattaa näyttää helpolta, mutta siinä on muutamia kammosointuja ja hirviövaihtoja. Videolta löytyy tutoriaali, jolla biisistä saa vähän erilaisemman kuin perusrämpytyksellä. Ehkä jonain päivänä kietaisen pyyheturbaanin päähäni, varastan naapurin kissan ja istun ikkunalaudalle tätä laulamaan. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

2017 (1/2)

2017 oli vuosi, jolloin Suomi täytti 100 vuotta ja myös omassa elämässäni tapahtui suuria asioita. Yleisen mukavuuden vuoksi vuosikooste on jaettu kahtia. Juttua luetuista kirjoista sitten ensi vuoden puolella :) Kuvat liittyvät tai ovat liittymättä tilanteisiin. 

Vuonna 2017 minä

• aloitin vuoden mahtavalla reissulla Rovaniemelle, jonka aikana ehdin nähdä kavereita ja poroja, käydä pulkkamäessä, juhlia post-pikkujouluja, kuunnella Hamiltonin, katsoa leffoja ja hävitä Monopolin. Aivan täydellinen reissu kaiken kaikkiaan, upea tapa aloittaa vuosi!

• tein sanataidekoulujuttuja. Viime vuoden iso projekti aiheutti toki stressiäkin, mutta pääpiirteissään oli ihanaa kirjoittaa P:a ja saada siitä palautetta niin ammattilaiselta kuin omalta ryhmältäkin (vaikka deadlinepäivinä saatoinkin pelata kolme erää pasianssia putkeen kirjoittamisen sijaan, hups). Syksyllä starttasi viides ja viimeinen sanisvuosi, jälleen hieman uudistuneella ryhmällä. Monta kertaa vuoden aikana tuli huomattua, miten tärkeäksi tämä harrastus on minulle lyhyessä ajassa muodostunut. 


• tanssin wanhat. Jos minä, jolla on kolme vasenta jalkaa sen normaalin kahden sijasta, oppi tanssit, kuka tahansa voi oppia. (Tosin minulle sattui myös uskomattoman hyvä pari!) Wanhojenpäivä oli hauska, vaikka jouduinkin heräämään jo viideltä ja iltaa kohden molempiin päkiöihini ilmestyi rakko. Mekossa pyöriminen oli kuitenkin lystiä, tanssiminen pieniä mokailuja lukuun ottamatta hauskaa ja ruoka todella hyvää. Vaikken virallisille jatkoille lähtenytkään, Disney-piirretyn katsominen ystävän kanssa oli hieno tapa päättää unohtumaton päivä. 

• muutin. Kokemus oli kammottava kaltaiselleni ihmiselle, joka vihaa muutoksia yli kaiken. Kaikkeen ehkä tottuu, vaikka nykyinen asuinpaikka onkin jo valmiiksi pienehkön kotikaupungin entistä pienempi ja kuolleempi nurkka. Ehkä jonain päivänä asun sellaisessa paikassa, jossa bussi kulkee myös kesäisin, iltaisin ja viikonloppuisin useammin kuin kerran tunnissa. 


• katsoin leffoja hämmentävän paljon ihan leffateatterissa. Yleensä käyn leffassa vain kerran tai kaksi vuodessa, tänä vuonna monta kertaa: La la land, Beauty and the beast, Wonder woman, Dunkirk, The Last jedi... Dunkirkia lukuun ottamatta pidin kaikista näistä paljon! Muita lempielokuvia tänä vuonna katsotuista olivat Imitation game, Casablanca, Heathers ja Kuninkaan puhe. Lisäksi Sherlockin neljäs kausi ilmestyi ja vaikka se vaatikin Netflixin omistavien kavereiden etsimistä, sain sen katsottua. Innostuin myös Yle Areenasta enemmän kuin ennen syksyn aikana ja olenkin ehtinyt katsoa sieltä Siskonpedin kaikki kaudet (ja huomaan välillä lainaavani sarjaa puolivahingossa jokapäiväisessä keskustelussa), jäätävän hirveää ja ihanaa 2000-luvun alkuun sijoittuvaa nuortensarjaa Rakastuin mä luuseriin ja nerokasta komediasarjaa Psychobitches. Yle Areenasta, tästä "köyhän naisen Netflixistä", on tullut suosikkiasiani loppuvuoden aikana. Tämän kaiken lisäksi minä, joka olen aina ollut huono katsomaan sarjoja, katsoin kuukauden sisään Mirandan kaikki kaudet bonusjaksoineen päivineen. Mirandasta tuli ehdottomasti lempisarjani ja niin ikään ahkerasti lainattu jokapäiväisessä keskustelussa: "Such fun!"

• olin isosena riparilla kolmatta kertaa. Leirin vanhimpana isosena minulla oli paljon kokemusta siitä, mikä toimi ja mikä ei, mutta opin myös uusia juttuja. Tälle leirille sattui todella hyvä porukka, joiden kanssa oli hauskaa viettää aikaa. 


• opettelin soittamaan ukulelea. Olen ennestään osannut soittaa vain pianoa erittäin huonosti, mutta erään keväisen musatunnin jälkeen aloin harjoitella ukulelen soittoa kotona. Opin hämmentävän nopeasti, ja vaikka sormia särki aluksi todella paljon, sinnikkyys palkittiin. Riparillakin olin ensimmäistä kertaa soittotaitoisena isosena, vaikka soittotaito oli vielä vähän heikko tuolloin. Mikään ukulelevelho en edelleenkään ole, mutta on sitä kiva soitella! 


• vietin kesälomaa, johon kuului riparin lisäksi matkustelua Suomessa, kirjoituksiin opiskelua, kirjoittamista, lukemista ja kavereiden näkemistä. 

• täysi-ikäistyin. Järjestin ystäväni kanssa yhteissynttärit, jotka olivat oikein hauskat juhlat, vaikka stressitasot ehti pariin otteeseen singahtaa niiden vuoksi pilviin saakka. Kaikki kuitenkin meni mainiosti, ja olikin hauskaa, miten alunperin puolileikillä heitetty ajatus juhlista onnistuikin oikein hyvin. Täysi-ikäisen elämää olen viettänyt allekirjoittamalla lappuja ja käymällä kaksi kertaa baarissa, molemmilla kerroilla juomassa vettä. Tosin täysi-ikäisimmän asian taisin tehdä heti syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä: minun täytyi perua kaverin kanssa sovitut lounastreffit, koska olin menossa pankkiin :D Myös blogi täytti vuosia, hänestä tuli kolmevuotias. Kyllä vuodet kulkee nopsaan!


• kuuntelin musikaaleja. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, en tainnut katsoa kuin kaksi elokuvamusikaalia: La la landin ja Moulin rougen! (No jaa, Blues brothersin toki myös, mutta siitä voidaan kiistellä, onko se musikaali vai ei.) Sen sijaan kuuntelin musikaaleja, mikä on ollut minulle aiemmin haastavaa. Kuuntelin Hamiltonin, Heathersin, Dear Evan Hansenin, Be more chillin, Wickedin ja Hairin ja pidin kaikista! Tosin on myönnettävä, että arviointikykyni musikaalien kanssa on aika olematon, tykkään musikaalista kuin musikaalista todella helposti :D Suurimpia suosikkejani näistä neljästä ovat Hamilton, Heathers ja Wicked. Ensi vuonna voisin ottaa tavoitteeksi myös katsoa jotain, nyt kun kuuntelun makuun on päästy ;)

• minusta tuli koulun vanhin. Abeilla on kirjoitusten lisäksi ollut syksyn mittaan monia järjestettäviä asioita, vastuuhommien jakoa ja sen sellaista. En tiedä, olenko pienten ykkösten tai yläastelaisten silmään niin pelottava kuin silloiset abit ollessani itse ykkönen, mutta välillä tuntuu, että ainakin olen sieltä pahantuulisimmasta päästä :D Paras asia abivuodessa on toistaiseksi kuitenkin ollut abihuppari, jossa olen toisinaan käytännössä asunut ja joka on yksi ehdottomasti mukavimmista omistamistani asuista. 


• kävin YTL:n järjestämällä eväsretkellä koulumme liikuntasalissa kahteen kertaan. Ennen psykologian kirjoituksia jännitys oli niin kova, että pelkäsin alkavani itkeä salissa ennen kokeen alkua, mutta siitä selvittiin, samoin kuin ruotsin kirjoituksista, vaikka alla oli erittäin huonosti nukuttu yö. Arvosana M kuitenkin molemmista tuli, psykakin oli nipin napin rajan yli. Olin äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, mutta nyt pitäisi kääntää katse jo kevään koitoksiin, eikä se oikein innosta. 


• kävin syyslomalla Prahassa ja rakastuin. Kaupunki oli todella kaunis ja taianomainen, ihania vanhoja taloja ja kapeita kujia. Puhumattakaan siitä, miten lämmintä siellä oli! Yleensä lokakuussa ei ole t-paitakeli edes Prahassa, mutta meille kävi hyvä tuuri matkustuspäivien suhteen. 


• kävin Helsingin kirjamessuilla kolmatta kertaa. Aivan mahtava viikonloppu! Omia henkilökohtaisia voittoja oli paitsi ihan itse ratikalla kulkeminen paikasta toiseen, myös yksikseen messukeskuksessa suunnistaminen ja muille bloggaajille juttelu. Kun paikat ja tavat olivat tuttuja, oli helppo keskittyä siihen olennaiseen: kirjoihin ja kirjapöhinään. Voi että, olisipa taas messut! 


• sävelsin ja sanoitin biisin. Tuo on lause, jota en koskaan uskonut kirjoittavani. Ilmoittauduin koulussa sävellyskurssille, jonka alkaessakin vielä pohdin, oliko kyseessä virhe: enhän minä edes osaa lukea nuotteja tai ollut ikinä säveltänyt mitään! Biisi kuitenkin syntyi hämmentävän kivuttomasti, aivan kuin olisin ollut mestarisäveltäjä, ja siitä tuli yllättävän kiva! Kun äänityksissä siihen lisättiin vielä muitakin soittimia kuin pelkkä ukulele, se kuulosti ihan oikealta laululta. Kyseessä on musikaaliduetto, tehty ajatuksella "jos JL:sta tehtäisiin joskus musikaali". En tiedä, tuleeko tämä höpsö haave koskaan toteutumaan, mutta ainakin minulla on yksi biisi valmiina sitä varten ;) Ainoa harmittava asia on vain se, että äänitetyssä versiossa laulan jännityksen takia muutamassa kohdassa ihan nuotin vierestä. Tiedän, että olisin pystynyt parempaankin...


• pohdin tulevaisuutta. Lukion loppu häämöttää jo, ja olenkin ehtinyt kokea monenlaista tulevaisuusahdistusta vuoden mittaan. Opokeskustelussa syksyllä kuitenkin sanoin ääneen erään opiskelualan, joka minua voisi kiinnostaa ja se tuntui heti oikealta. Olinhan minä sitä aiemminkin pohtinut, mutta vasta nyt se tuntui kunnolla vaihtoehdolta. Studia-messuilla marraskuussa käteeni lykättiin hakijan oppaita ja Turkua lämpimästi suositteleva kangaskassi, mutta täysin selvyyttä valintoihin ei tullut. Tiedän, mita ainetta haen opiskelemaan ja minulla on kolme yliopistovaihtoehtoa, mutta hakujärjestys on auki. Mutta ehkä se selviää tässä kevään mittaan. 

• kuuntelin musiikkia. Tutustuin paremmin kahteen "uuteen" musiikintekijään, jotka olivat minulle muutaman biisin perusteella tuttuja jo yläasteelta: Autoheart ja Samae Koskinen. Uutta musiikkia julkaistiin jonkun verran: Haloo Helsingin! Hulluuden highway, Ed Sheeranin Divide (en edelleenkään myönnä kuuntelevani), Autoheartin My hallelujah -ep ja Marina and the diamondsin uusi biisi Disconnect. The Beatlesin Sgt. Pepper -albumi täytti 50 vuotta ja juhlistin tätä minulle myös henkilökohtaisesti tärkeää levyä kuuntelemalla sen juhlallisesti läpi. Ai että se on muuten hyvä! Nerokkaita juttuja, yllättää yhä! Vuoden suurimman musiikkiuutisen ja -elämyksen kuitenkin tarjosi Ultra bra. 


• näin Ultra bran livenä!!! Bändin paluu-uutinen tammikuussa oli odottamaton, mutta en päässyt festarikeikoille. Olin jo varma, etten ikinä tulisi näkemään erästä lempibändiäni livenä, mutta niin siinä vain kävi, että löysin itseni joulukuussa Hartwall arenalta UB:n paluukeikoista viimeiseltä. Ilta oli aivan uskomaton, huusin ja lauloin ääneni käheäksi ja itkeä pillitinkin pari kertaa. Tästä kuitenkin myöhemmin vielä lisää :)

• vietin aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Reissussa, kotona, kylässä, kaupungilla, kahvilla, koulussa, kirjastossa, juhlissa, leffassa, bussissa... Vuoden aikana ehtii itkeä ja nauraa, kokea monenlaista monien ihmisten kanssa. Kiitos, jos olit mukanani tänä vuonna, se oli tärkeää. <3


• vietin joulua, joka oli täynnä hyviä kirjoja, suklaata ja lekottelua. Täydellinen paussi kiireistä. 



• kirjoitin raivokkaasti. Pusun kakkosversio valmistui tammikuussa. P eteni 11 luvun verran, ja kirjoitin sitä myös huhtikuun Campnanowrimossa, jonka voitin kuin voitinkin. Itselleni asettamani sanamäärä tosin oli säälittävän pieni, mutta voitto se on kuulkaas pieninkin voitto! P:n ensimmäisen version kirjoittamisessa on mennyt kauemmin kuin Pusun tai JL:n ensimmäisissä versioissa ja kirjoittaminen on ollut välillä todella tahkeaa. Uskon, että tällä kaikella on ehkä tarkoituksensa. Ehkä P on tarina, jota ei voi kertoa nopeasti. JL:n editoinnin aloitin syksyllä, sain läpiluvun valmiiksi juuri ennen joulua ja ehdin kuin ehdinkin aloittaa uudelleenkirjoittamista vielä tämän vuoden puolella. Isojen projektien rinnalla olen kirjoittanut ainakin neljä novellia (tai kolme, riippuu laskutavasta), vinon pinon runoja ja tietenkin sanistekstejä. Niitä useaan kertaan mainittuja keskeneräisiä novelleja en kuitenkaan saanut valmiiksi, hupsista keikkaa :D Novelleihin liittyy myös yksi tämän vuoden ehdottomasti parhaista asioista. Kirjamessuviikonloppuna minulle soitettiin mahdollisesti elämäni paras puhelu, jossa sain kuulla novellini menestyneen Pulpetti puristaa -kirjoituskilpailussa. Minun pieni novellini, jonka lähetin kilpailuun ajatuksella, etten ainakaan voi hävitä mitään. Koska pysyttelen mielelläni anonyyminä, en kerto tarkempaa sijoittumista, mutta sanon sen, että paljon parempaa en olisi voinut kuvitella edes päiväunissani. Ajatus tuntuu edelleen hullulta, vaikka siihen olisi ehkä pitänyt jo tottua. Palkintojenjakotilaisuus Helsingissä oli niin hieno, etten kukkapuskaa kotiin kuljettaessani voinut olla pohtimatta, voisiko tällainen tilaisuus joskus toistua. Kirjoittamisen kannalta 2017 oli mahtava vuosi. 


Mutta mitä tulevaisuus tullessaan? Vuonna 2018 valmistun lukiosta, tai ainakin kovasti yritän. Alkuvuottani tulee siis hallitsemaan yo-kokeisiin lukeminen ja myöhemmin pääsykokeisiin opiskelu ja henkinen valmistautuminen. Ehkä jo ensi syksynä pääsen toteuttamaan haaveeni ja karistamaan tämän kaupungin pölyt jaloistani. Ensi vuonna yritän astua vähän enemmän epämukavuusalueelle, muistaa pitää huolta itsestäni, etten muutu kauheaksi stressihirviöksi ja ehkä myös tehdä asioita, jotka vievät askeleen lähemmäs unelmia. Sen kaiken keskellä yritän ottaa mallia eräästä P:n keskeisestä henkilöstä, jonka pohdintoja myös tuo ylläoleva lainaus on, vaikka helposti luisun samanlaisiin ajatuksiin kuin katkelman minäkertoja. 

Kiitos vuodesta 2017! Toivottavasti 2018 on teille lempeä, toivottavasti se tuo valoa ja rohkeutta uskoa hyvään. <3

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kesä oli, kesä meni

Kesä jatkuu huhujen mukaan vielä hetken (vaikka meille soitettiinkin ruotsin tunnilla Sommaren är kort), mutta koulut alkoivat jo. Nyt on siis aika tutkia kesäloman alussa tekemääni ämpärilistaa. 

Kesällä 2017 minä

• olen riparilla hurjana ja hirmuisena isosena
Tehty! Oli huippu viikko, ihania ihmisiä niin isosissa kuin pikkuisissa. Vaikka olinkin todennäköisesti viimeistä kertaa isosena, koin monia asioita koin ensimmäistä kertaa. Majoituin ensimmäistä kertaa pikkuisten kanssa samassa huoneessa, koin ensimmäistä kertaa ihan oikeita hellepäiviä leirillä, olin esimmäistä kertaa mukana soittotaitoisena isona ja ukuleleani muisteltiin myös viimeisinä iltoina kirjoitetuissa kehulapuissa. Viimeisenä iltana itketti monesta syystä, eikä iltalauluna laulettu Jäähyväiset ihan meinannut luonnistua nyyhkytysten keskeltä :D Pelasin myös jalkapalloa useampana päivänä, mikä yllätti itseäni todella paljon. (Sain kentällä myös mustelmia sääriin ja pallon aika lujaa naamaan, mutta teinpä myös pari maalia!)

• luen vähintään neljä kirjaa kuukaudessa
Tehty! Kesäkuussa kuusi ja heinäkuussa viisi luettua kirjaa, hienoja ja vähän haaleampia lukukokemuksia. Ihanaa lukuaikaa kesä oli ainakin. 




• luen jonkun klassikkokirjan (ehdotus: Tuntematon sotilas)
Tehty! Tuntemattoman kannoin repussani Helsinkiin ja takaisin, mutta sivuakaan en lukenut. Luin kuitenkin kaksi klassikoksi luokiteltavaa kirjaa: Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan ja Jane Austenin Kasvattitytön tarinan. Jospa syksymmällä Tuntemattoman pariin? 

• esiluen yhden pitkään roikkuneen tekstin 
Tehty! Paitsi että luin, myös lähetin palautteet tekstin kirjoittajalle. Olen tyytyväinen itseeni (vaikka olisihan siihen voinut mennä pari vuotta vähemmän...). 



• kirjoitan P:a eteenpäin ja kirjoitan loppuun vähintään yhden novellin
P eteni loman aikana lukuun 11 ja muistiinpanojeni mukaan kirjoitin tekstiä yli 8400 sanaa. Ei hullummin, siis! Yhtään keskeneräistä novellia en saanut loppuun, vaikka goottinovellia vähän kirjoitinkin eteenpäin (mutta pelotin itseäni niin paljon, että totesin sen olevan huono aktiviteetti ennen nukkumaanmenoa. Vähän noloa, tiedän). Sen sijaan kirjoitin kaksi kokonaista novellia alusta loppuun. Ensimmäinen syntyi juhannuksena ja se sijoittuu aikaan 20 vuotta JL:n tapahtumien jälkeen. Suhtaudun hieman ristiriitaisesti tällaisiin "mitä sitten tapahtui" -kertomuksiin, mutta tämän novellin kirjoittaminen oli uskomattoman ihanaa. Hahmoja oli ehtinyt olla ikävä, elämä oli kuljettamut heitä moniin suuntiin. Lisäksi JL:n loppu on sen verran avoin, että ajattelin jatkonovellin olevan paikallaan. (Jos JL olisi oikea kirja, olisin suunnilleen pyörtynyt, jos kirjailija olisi julkaissut tämän novellin.) Toinen novelli oli oikeastaan jumalmyytti P:iin ja se syntyi yhdeltä istumalta. Ihan kiva kirjoituskesä :)

• miittailen kavereita, niin lähellä kuin kaukana asuvia
Tehty! Oli yökyläilyä, nopeita kohtauksia juna-asemalla, jäätelöä, leffassa käyntiä, kävelyretkiä, antikvariaatteja, kahvilassa istuskelua, minun ja ystävän yhteiset 18-vuotisjuhlat... Ihania ihmisiä ympärilläni on, se tuli jälleen todettua. Näin myös ystävää, jonka olin nähnyt viimeksi kolme vuotta sitten. Vaikka käydessämme syömässä olo oli kuin milläkin maalaisjuntilla (käytin nuudelikeittopönikkäni syömiseen kolmea eri ruokailuvälinettä ja sotkin minkä kerkisin), oli ihana nähdä rakasta ystävää. 



• poistun tästä kaupungista vähintään päiväretkelle
Tehty! Loman aikana tuli nähtyä niin sateista Tamperetta kuin lempikaupunki Helsinkiäkin, jälkimmäistä jopa kahdesti. Myös Porvoo ja Mikkelin asuntomessut tuli katsastettua. 

• katson ja/tai kuuntelen jonkun uuden musikaalin (ehdotuksia: Les Miserablés, Phantom of the opera, Rent, Wicked, Heathers, In the heights)
Tehty! Heathers on ollut koko kesän kestävä fanituksen ja palvonnan kohde. Olen myös onnistunut faniuttamaan kolme kaveriani kyseiseen musikaaliin. Olen käynyt hienoja keskusteluja musikaaliin liittyen, mm. väitellyt, onko elokuvaversio JD:sta kuumempi kuin musikaaliversio. Heathersissa iskee kaikki: tarina, musiikki, visuaalisuus... Toinen kesän aikana kuuntelemani musikaali on Dear Evan Hansen. Tykkään musiikista, mutta tarina ei ihan nappaa. Mutta en sitä kyllä inhoakaan! Myös Hamiltonin instrumentaaleja on tullut luukutettua. Yhtäkään musikaalielokuvaa en katsonut, mikä vähän yllätti itseäni! 



• opin ainakin yhden uuden ukulelesoinnun. 
Tehty! H, Hm ja Cm ja Bbm ovat nyt lihasmuistissa. Barreja kovasti yritin, mutta niihin meni hermo. Ultra bran nuottikirja on rakkautta, vaikka osa biiseistä onkin törkeän vaikeita. (Ja mainio ostos myös siksi, että lahjakorttien ansiosta sain yli 30 € maksavan kirja 80 sentillä!)

• luen psykologiaa ja ruotsia. 
Osittain tehty. Psykaa luin jonkun verran, mutta ruotsia en edes vilkaissut. Pitää ruveta katsomaan Disney-leffoja ruotsidubilla ennen kirjoituksia... 

Ehkä tein helpon listan tai sitten olin vain hyvä suorittaja. Kylmät säät vähensivät hieman kesän hohtoa, samoin kuin muut pikku harmit, mutta muuten minulla oli mukava kesä. Miten kesä meni sillä puolella ruutua? 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesä tulee, vaikkei uskoisikaan

Totta se on! Kesäloma on vasta alkanut, joten vielä on aikaa tehdä vähän suunnitelmia kesän varalle. Viime vuonna "ämpärilista" jäi tekemättä, mutta nyt on taas sen vuoro! On vain yksi sääntö: asioista ei saa ottaa stressiä. Suoritellaan asioita rennosti ja kiireettä, elokuussa katsellaan, että mitä tein vai teinkö mitään. Postauksen kuvituksena on käytetty hetkiä viime kesältä.


Kesällä 2017 minä

• olen riparilla hurjana ja hirmuisena isosena
Tämä leiri on todennäköisesti viimeinen koskaan, joten otan siitä kaiken irti! 

• luen vähintään neljä kirjaa kuukaudessa
Pitäisi olla aikaa, eikös niin? 

• luen jonkun klassikkokirjan (ehdotus: Tuntematon sotilas)
Vähintään yksi klassikko kuuluu kesään. Tuntematon sotilas voisi olla ajankohtainen (Suomi100 ja silleen). 


• esiluen yhden pitkään roikkuneen tekstin. 
En edes kehtaa sanoa, kuinka kauan olen lykännyt tätä. Nyt pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, punakynä heilumaan. 

• kirjoitan P:a eteenpäin ja kirjoitan loppuun vähintään yhden novellin. 
Ai että, jos pääsisi ulos kirjoittamaan! Novelleja roikkuu edelleen kolme keskeneräisenä, ainakin yksi olisi kiva saada tehtyä loppuun asti.

• miittailen kavereita, niin lähellä kuin kaukana asuvia
Piknikille puistoon sään salliessa? 


• poistun tästä kaupungista vähintään päiväretkelle
Hulluksihan täällä tulee, jos ei pääse välillä haistelemaan toisen kaupungin tuulia. 

• katson ja/tai kuuntelen jonkun uuden musikaalin (ehdotuksia: Les Miserablés, Phantom of the opera, Rent, Wicked, Heathers, In the heights)
Musikaalitohtorin velvollsuus. On myös tärkeää harjoitella kuuntelemaan musikaaleja ilman visuaalista puolta. 

• opin ainakin yhden uuden ukulelesoinnun. 
Kai se on pakko nöyrtyä ja opetella barre-sointuja...

• luen psykologiaa ja ruotsia. 
Pakko kai on myöntää se tosiasia, että syksyllä odottaa ensimmäinen taistelu ylioppilaslautakuntaa vastaan. Pakko siis kaivella oppikirjat esille ja lähteä tutkimaan Ylen abitreenejä. (Entä jos opiskelen psykaa ruotsiksi? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jättebra!) 


Onko teillä kesäsuunnitelmia? 

torstai 4. toukokuuta 2017

Huhtikuun luetut 2017

Huhtikuussa 2017 luin kolme kirjaa (465 sivua).

Otava, Merja: Priska: kesästä kesään 153 s. 
Leinonen, Anne (toim.): Kirjoita kosmos 139 s.
Gruen, Bob: John Lennon: New Yorkin vuodet 173 s.

kotimaisia: 2
käännöskirjoja: 1
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 2

Priska oli osittainen herätelainaus, mutta onnistunut sellainen. Vähän uudempi suomalainen tyttökirja, johon myönnän suhtautuneeni hieman epäillen, mutta josta yllätyksekseni pidin suuresti. Priska on todella samaistuttava hahmo kirjoitusvimmoineen, mutta myös monilla muilla tavoilla: esimerkiksi tarve hiljaiseen ajatteluhetkeen ja ahdistus aikuistumisesta tuntuivat erittäin tutuilta. 1950-luvun lopun Helsinki aukeaa lukijan silmien eteen hahmojen puhumana vanhana slangina ja elävinä miljöökuvauksina. Lähes jokainen nuorista saa romaanissa äänen ja vaikka jotkut tarinat jäävät ohuemmiksi ja irtonaisemmiksi kuin toiset, pidin siitä silti. Tämä kirja on aito ja vetävä yhä edelleen. Yksi tämän vuoden ehdottomista suosikeista! 

Sanataidekoulussa piti vinkata kirjoittamisoppaita ja sen kautta sain lopulta sysäyksen tarttua omasta hyllyssä vuoden verran odotelleeseen Kirjoita kosmos -teokseen. Erityisesti pidin kirjassa siitä, että se keskittyi nimenomaan spefikirjoittamiseen, joka on minulle se kaikkein omin ja turvallisin laji. Oppaassa käsitellään niin kliseet kuin ideatkin, novellin rakenteesta ja miljöön luomisesta puhumattakaan. Vasta genrekirjoittamiseen tutustuva saa tästä paljon irti, mutta myös enemmän harrastanut viihtyi. (Joskin täytyy myöntää, että hieman haukottelin osuuksissa, joissa selitettiin esimerkiksi konflikti rautalangasta vääntäen. Sen merkityksestä kertominen oli paljon kiinnostavampaa!) Kirja mylläsi ajatuksia uusille urille ja tekikin mieli ryhtyä kirjoittamaan ja lukemaan omia tekstejä kriittisellä silmällä. Ehdoton plussa kirjassa oli sanasto (sieltäkin suurin osa termeistä oli tuttuja, mutta löytyipä uusiakin!) ja listaus julkaisukanavista.

Bob Gruenin valokuvateos John Lennonin New Yorkin vuosista oli hyvin kiinnostava. Gruen ystävysti Johnin ja Yokon kanssa heidän muutettuaan New Yorkiin. (Pakko sanoa aiheeseen liittymättömästi, että tätä postausta kirjoittaessani alkoi yllättäen soida Lennonin (joskin Beatlesin Anthology-versio) Real love. Sopii tunnelmaan ja vähän itkettää.) Hän otti lukuisia valokuvia heistä kotonaan, esiintymässä ja studiolla. Nämä kuvat on koottu tähäm pari vuotta sitten suomeksi ilmestyneeseen valokuvakirjaan, jossa on lisäksi myös Gruenin tarinoita elämästä New Yorkissa Johnin ja Yokon kanssa. Uutta tietoa en kirjasta juurikaan saanut, mutta valokuvista useat olivat sellaisia, joita en ollut ennen nähnyt. Joulukuun 1980 kohdalle laitetut kuvat Central Parkiin kokoontuneista ja itkevistä ihmisistä olivat niin vaikuttavia, että pillahdin itsekin vollottamaan. Suosittelen tätä kirjaa puhtaasti valokuvien perusteella jokaiselle, vaikkei John Lennon tai Yoko Ono niinkään kiinnostaisi. Gruenin Lennonista ottamat New York City -kuvat ovat muuten olleet yksiä lempivalokuvistani aina! 


Huhtikuu oli raskas kuukausi koeviikkoineen ja muine vastoinkäymisineen. Väsymys oli kova ja itkettyäkin tuli vähän väliä. Positiivisia asioita olivat kuitenkin pääsiäis- ja vappulomat (olkoonkin, että toinen menikin toukokuun puolelle). Pääsiäisloman lautapelit ja kiireettömyys ja vappuviikonlopun yökyläily Ultra bra -maratooneineen takasivat tervetulleita hengähdystaukoja arkeen. Tuntuu, että oikeasti luin paljon, mutta luvut kertovat toista. Vaikka lukeminen ei luonnistunut, kirjoittaminen rullasi ja voitin elämäni ensimmäisen CampNaNoWriMon. Olen ylpeä itsestäni ja ihan hyvästä syystä! :) Toinen ylpeydenaihe on se, että opettelin soittamaan ukulelea. Kaikkea sitä tekeekin välttääkseen kokeisiin lukua! Suurin osa yksinkertaisista soinnuista sujuu ja pystyn jo soittamaan useampia biisejä. E-duuri onkin seuraaavana opettelulistalla ja haave omasta ukulelesta hieman kutkuttaisi. 



Huhtikuun kuunnelluin soittolista oli ehdottomasti P:n soittolista, jolta olen jo poiminut postauksiin muutamia paloja. Marina and the diamondsin Rootlessia en kai ole vielä maininnut, joten teen sen nyt. 

Miten teidän huhtikuunne sujui? Oliko se kuukausista julmin vai mukava kevätkuukausi? Täällä päin ainakin satoi parina päivänä lunta, vaakasuoraan. Toisaalta olen mennyt jo kerran tänä keväänä pyörällä, joka nyt on varma kevään merkki.