torstai 31. joulukuuta 2020

2020 (1/2)

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella, luojan kiitos. 2020 on ollut pitkä ja raskas vuosi varmasti kaikille, eikä omakaan elämä ole tänä vuonna ollut erityisen tapahtumarikasta, kun opinnot siirtyivät etäilyksi ja kaikki tapahtumat kuorokonsertista Euroviisuihin peruutettiin, vaikka olenkin siinä onnellisessa asemassa, ettei pandemia ole koskettanut itseäni tai läheisiäni. Mietin siksi, pitäisikö tänäkin vuonna jättää tämä vuosikatsaus väliin ja puhua vain vuoden aikana luetuista kirjoista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että ehkä haluan jättää itsellenikin jonkun muiston tästä oudosta ja väsyttävästä vuodesta. Kahta suurta tapahtumaa lukuunottamatta vuoteni oli melko tapahtumaköyhä, joten postaus jäänee hieman lyhyemmäksi kuin aikaisempien vuosien vastaavat. Päätin joskus maaliskuussa, että puhuisin koronasta mahdollisimman vähän blogissani, koska kyseinen aihe tursuaa korvistani, mutta tässä postauksessa minun on pakko hieman sivuta asiaa. Pahoittelut tästä jo etukäteen! 

Perinteiseen tapaan kuvat liittyvät tai ovat liittymättä aiheisiin. 

Vuonna 2020 minä





• kävin Helsingissä. Vuosi alkoi yhden yön reissulla Helsinkiin, kuten viime vuonnakin. Meillä on ollut jo monta vuotta tapana tehdä lyhyt joululomareissu jonnekin, ja tänä vuonna kävimme Helsingissä viime vuoden tapaan. Näinkin lyhyellä reissulla ehti käydä kaupoissa, museoissa ja kahviloissa. Designmuseon Keräilijät ja kokoelmat -näyttely oli kaltaiselleni hamsterille kiinnostava, vaikka mitään astiasarjaa en keräilekään. Vähänpä tuolloin tiesin, että Helsingin-reissuja ei ole luvassa enää loppuvuonna, eikä seuraavasta kerrasta ole tietoa nytkään. Tällä joululomalla ei myöskään olla lähdössä mihinkään. 

• olin kiireinen. Palattuani opiskelukaupunkiin lukujärjestykseni sisälsi yhden ainoan luennon viikossa, mutta sen sijaan että minulla olisi ollut erittäin paljon vapaa-aikaa, minun piti lukea folkloristiikan kirjatentteihin kuin viimeistä päivää. Myös kaikenlaista muuta juoksemista mahtui elämääni alkuvuodesta, ja helmikuun alussa pohdinkin, mahdanko selvitä maaliskuuhun yhtenä kappaleena. Vaikka aikataulujani täyttivät kivatkin asiat, kuten kaverisitsit, parit yökyläilyt, ystävän tupaantuliaiset sekä kuoroharjoitukset ja sen hallitukseen liittyvät hommat, ne veivät silti aikaani ja energiaani tehokkaasti. Kiirettä ja stressiä ei helpottanut noin kaksi kuukautta kestänyt flunssakierre, jonka takia minulla oli lähes koko ajan vähän alavireinen olo. (Onnekseni tämä sairastelu loppui juuri ennen maaliskuun puoliväliä, enkä ole ollut kipeänä sen jälkeen!)


• muutin. Tasan puolitoista vuotta kotinani toiminut 18 neliömetrin keittiötön yksiö vaihtui helmikuun lopussa lähes puolet isompaan yksiöön, jossa on keittiö! Käydessäni ensimmäistä kertaa uudessa kämpässä en voinut oikeasti uskoa, että olin saanut niin uskomattoman hienon asuinpaikan itselleni. Mistään varsinaisesta lukaalista ei ole kysymys, melko tavallisesta opiskelija-asunnosta, mutta entiseen loukkooni verrattuna melkein mikä tahansa on uskomaton ja upea :D Vaikka muutto stressasi melkoisesti, ja viimeisiä laatikoita pakkasin vielä muuttoa edeltävänä yönä, lopputulos oli miellyttävä, ja uusi asuntoni on aivan ihana, ja olen viihtynyt siellä paremmin kuin hyvin.♥️ Toki edellinen asuntoni oli jossain mielessä kivempi sijaintinsa puolesta, mutta ei tämä nykyinenkään mitenkään kaukana yliopistosta ja keskustasta ole. Asunnon sijainnista tulevat pienet miinukset kuitenkin unohtuvat, kun katsoo kokonaiskuvaa. On ihanaa, että pyykkiteline ei vie koko lattiatilaa, tai että tiskata saa kaikessa rauhassa ilman, että pitää mahdollisesti alkaa small talkata naapurin kanssa. Ja niitä tiskattuja astioita ei tarvitse kuivata pyyhkeellä, vaan ne voi laittaa astiankuivauskaappiin! Elämän pieniä iloja. Muutto oli koko vuoden isoimpia ja parhaimpia juttuja. 


•  kuuntelin podcasteja. Vaikka en kovin ahkera podcastien kuuntelija ole koskaan ollut, varsinkin, kun nykyään kuuntelen enemmän äänikirjoja, muutamaa valittua ohjelmaa tulee säännöllisesti kuunneltua. Varsinkin tänä vuonna podcastit olivat kovassa kulutuksessa muuttopakkauksen ja laatikoiden purkamisen taustalla, puhumattakaan kaikista muista kotihommista, joiden taustalle kaipasin jotain taustahälyä. Podcastit toimivat myös keväisten kävelylenkkien taustalla sellaisina päivinä, kun olin lukenut koko päivän tentteihin, enkä jaksanut enää illasta keskittyä tarinaan, vaan kaipasin enemmän rentoa höpöttelyä. Vuoden 2020 uusia podcast-tuttavuuksia olivat fantasiakirjallisuuteen keskittyvä Lohikäärmeradio ja 10 jakson mittainen Pirjo Heikkilä lukee vanhoja kirjoja, jonka sisältö selviää sarjan nimestä (joskin lukemisen sijaan Heikkilä eksyy yleensä melkoisille sivupoluille). Podcasteihin liittyi myös vuoden päättänyt murheellinen tapahtuma, kun kaikkien aikojen suosikkini, Suomen suosituin podcast, päättyi 176 jakson jälkeen. Mitä ihmettä minä nyt kuuntelen aina torstaisin? 

• jäin eristyksiin, kun Suomi meni kiinni. Maaliskuun 11. päivä oli hauska päivä: ensin kävin ystäväni luona teellä ja penkomassa kirpparikasaa, sitten toisen ystävän kanssa lounaalla, jonka jälkeen seuraamme liittyi kolmas ystävä, ja kolmisin menimme ensin kaakaolle ja sitten elokuviin katsomaan uuden Pikku naisia -elokuvan. (Itkin melkein koko kaksituntisen.) Elokuvan jälkeen menimme vielä yhdessä iltateelle erään meistä luokse. Vähänpä aavistelin siinä erotessamme halaillessa, että seuraavana päivänä Suomi menisi kiinni. Seuraavana aamuna riensin tekemään tentin, ja iltapäivästä lähdin bussilla kohti kotikaupunkia, jossa minun oli tarkoitus viettää viikonloppu erään tapahtuman merkeissä. Ollessani vielä matkalla kyseinen tapahtuma kuitenkin peruttiin, ja pian yliopistokin ilmoitti siirtyvänsä etäopetukseen. "Ehkä olen täällä sitten vähän pidennetyn viikonlopun, etten mökkihöperöidy yksin opiskelukaupungissa," totesin, ja jäin viettämään eristyselämää kotikotiin. Tämä "viikonloppureissuni" kesti lopulta viisi kuukautta. Kevät kului etäopiskelussa, eli käytännössä lukupäiväkirjoja kirjoittaen ja tentteihin lukien, mutta toisaalta myös lukien, leipoen (esimerkiksi karjalanpiirakoita) ja telkkaria katsoen. Osallistuin myös joihinkin ainejärjestöni etätapahtumiin, ja välillä kävimme ystäväni kanssa kävelyllä niin, että kävelimme molemmat tahoillamme jonkun lenkin ja juttelimme samalla puhelimessa. Introverttinä kevään etäily ei oikeastaan tuntunut niin pahalta kuin se olisi voinut tuntua, oikeastaan oli kivaa, ettei tarvinnut koko ajan juosta johonkin. Eniten minua harmitti kivojen tapahtumien peruuntuminen ja se, että olin ehtinyt asua uudessa, ihanassa asunnossani vain kaksi viikkoa ennen "viikonloppureissuani". Onneksi ystäväni kävi kastelemassa kasvejani koko kevään ja kesän. Jos tämä kyseinen ystävä sattuu lukemaan tätä, kiitän sinua tässäkin, vaivasi merkitsi minulle paljon♥


• luin aivan järjettömän paljon kirjoja (muutakin kuin tenttikirjoja). Tästä lisää vuosikatsauksen toisessa osassa, mutta sanon jo nyt, että määrä on aivan järjetön. 



• vietin kesälomaa. En saanut kesätöitä ollenkaan, mutta sainpahan kolmen kuukauden kesäloman! Kesäloma jatkoi osittain kevään puuhia: luin ja kirjoitin paljon. Muutamia kertoja uskaltauduin näkemään kavereitakin piknikien merkeissä. Mitään sen kummempia kesäretkiä emme perheen kanssa tehneet, kiertelimme lähiseudun kohteita, teimme retken opiskelukaupunkiin ja sen ympäristöön ja kävimme kerran päiväseltään mummolassa moikkaamassa isovanhempia. Uimassakin kävin monta kertaa ja kokeilin kerran myös suppailua, mikä oli hauskaa, vaikkakin hyvin jännittävää :D Loppukesästä kävin myös keräämässä mustikoita lähimetsästä useaan otteeseen. Vaikka kesä oli todella erilainen kuin mikään kesä aikaisemmin, ja toisissa olosuhteissa siitä olisi voinut tulla monessa mielessä kivempi, ei se hassumpi ollut tällaisenakaan. 

• kuuntelin musikaaleja. Tämä vuosi oli melko köyhä musikaalien puolesta, mutta kuuntelin kesällä pitkään keskeneräisinä roikkuneet Falsettos- ja Natasha, Pierre and the Great comet of 1812 -musikaalit lopultakin kuunneltua. Keväällä katsoin Youtubesta muutaman päivän julkisena olleet musikaalitallenteet Phantom of the operasta ja Catsista, molemmat näin ensimmäistä kertaa nyt, joten onpahan ne aukot yleissivistyksessä paikattu! Syksyllä pääsin myös Disney plussan myötä katsomaan Hamiltonin tallenteen, mikä oli oikea unelmien täyttymys. Vaikka pahin Hamilton-huumani on laantunut, nautin musikaalin katsomisesta todella paljon, olinhan unelmoinut siitä jo monta vuotta. Ja onhan se aivan törkeän hyvä musikaali edelleen, ei siinä mitään! Ensi vuodelle minulla on suunnitelmissa eräs vähän suurempi musikaaliprojekti, mutta siitä tarkemmin sitten ensi vuoden puolella! 




• kuuntelin musiikkia. 2019 oli itselleni oikea musiikin supervuosi, kun lähes kaikilta suosikkiartisteiltani ja -bändeiltä ilmestyi uutta musiikkia, joten 2020 oli arvattavasti hiljaisempi. Muutamia uusia julkaisuja suosikeiltani kuitenkin tuli: Olavi Uusivirta julkaisi covereista koostuvan Lauantain toivotut -albumin, ja Marina julkaisi marraskuussa Man's world -biisin, joka on aivan törkeän hyvä. Maustetyttöjenkin uusi albumi ilahdutti, jos sellaisen synkistelyn voi sanoa ilahduttavan. Tämän vuoden upouusia musiikkilöytöjä ovat suomalaiset Folkhem ja Erika Vikman, joista molemmista pidän kovasti, vaikka ovatkin hyvin erilaisia tyyliltään ja yleisfiilikseltään. Lisäksi tutustuin itsekseni paremmin esimerkiksi J. Karjalaisen, Miljoonasateen ja Vuokko Hovatan tuotantoihin. Ihan mukava musiikkivuosi siis. (Spotifyn tilastojen mukaan vuoden kuunnelluin artisti oli Kaija Koo ja kuunnelluin biisi niin ikään Kaija Koon Hanat aukeaa. Vaikka en enää häpeilekään ysäri-Kaija -fanitusta kuten nuorempana, oli tämä silti ehkä hieman noloa. Nytkö olen virallisesti keski-ikäinen täti-ihminen?)

• sain lopultakin ajokortin! Ajokortin hankkiminen on ollut pitkä ja tuskainen prosessi, johon menikin lähes kolme vuotta. Vaikka välillä olin hyvin epätoivoinen asian suhteen, lopulta heinäkuussa inssi meni toisella yrityksellä läpi (huolimatta siitä, että auto sammui kerran kesken kaistanvaihdon). Täytyy tosin tunnustaa, etten ole ajanut autoa sitten elokuun, joten vähän hirvittää ajatus siitä, että rattiin nyt joutuisin, vaikka kai minun pitäisi sitä taitoa harjoitella ja pitää yllä. (Olen jopa parina yönä joululomalla  nähnyt painajaisia, joissa joudun ajamaan autoa, enkä osaa mitään.) Joka tapauksessa, nyt minulla on ajokortti, eikä minun tarvitse stressata enää sitä asiaa! 


• vietin synttäreitä hyvin pienimuotoisesti. Elokuussa täytin 21 vuotta, ja paras ystäväni tuli kakkukahville. Viimevuotisten isojen kekkereiden jälkeen tämä tuntui ehkä vähän tylsältä, mutta kakku oli hyvää ja seura sitäkin parempaa. Sitä paitsi näinä aikoina jokaisesta juhlasta pitää ottaa ilo irti, oli kyseessä sitten iso tai pieni tapahtuma :) Blogi puolestaan täytti elokuun viimeisenä päivänä kuusi vuotta. 


• palasin syksyksi opiskelukaupunkiin. Polte päästä oikeasti asumaan asuntoon, jossa olin asunut vain kaksi viikkoa oli kevään ja kesän kasvanut niin suureksi, että päätin viettää syksyn opiskelukaupungissa. Syksyllä opinnot jatkuivat samalla kaavalla kuin keväälläkin, ja vaikka olikin kivaa, että sai nukkua pidempään, kun ei tarvinnut varata aikaa kotoa kampukselle siirtymiseen, alan silti jo kaivata oikeille luennoille ja sosiaaliseen elämään. Introverttiydestäni huolimatta koin syksyllä oloni välillä todella yksinäiseksi, kun vietin kaikki päivät kotona tekemässä opiskeluhommia ja ainoa ihmiskontaktini oli läheisen ruokakaupan kassa. Kuorokausi laitettiin jäihin ennen kuin se ehti edes alkaa, eikä muutakaan opiskelijatoimintaa ollut (tai ainakaan sellaista toimintaa, johon olisin halunnut osallistua). Syksyn aikana näin kyllä opiskelukaupungissa asuvia ystäviä: uskaltauduin kyläilemäänkin puolin ja toisin, ja se oli todella mukavaa. Silti samanlaista entisestä elämästä tuttua matalan kynnyksen sosialisointia ei ei ollut: esimerkiksi ystävän kanssa lounaalla kävin vain kerran koko syksyn aikana. Koronatilanne näkyi syksyssäni myös siten, että en nähnyt perhettäni niin usein kuin aikaisemmin. Aikaisemmin minulla oli ollut tapana tulla kotikotiin lähes joka toinen viikonloppu, mutta nyt yritin välttää "turhaa" matkustamista mahdollisimman paljon ja kävinkin kotona vain kaksi kertaa syksyn aikana ennen kuin tulin tänne joululomaksi. Etäopetus onneksi mahdollisti sen, että pystyin olemaan kotona pidempiä aikoja kuin pelkän viikonlopun. Valituksista huolimatta minusta oli ihanaa olla uudessa kodissani ja laittaa sitä kuntoon, se kun oli maaliskuussa jäänyt vähän kesken. 


• katsoin hyvin paljon telkkaria. Keväällä kaipasi usein muuta ajateltavaa, ja ajatuksia toisaalle veivät sekä kirjat että elokuvat ja tv-sarjat, ja sama meno jatkui myös syksyllä. Katsomani sarjat vaihtelivat Tšernobyl-sarjasta Kummeliin ja Studio Julmahuvin uusintakierrokseen, kun taas joululomaa olen viettänyt The Crownin parissa. Myös elokuvia katsoin useita: suosikkejani vuoden aikana katsotuista elokuvista on esimerkiksi uusi Pikku naisia, Soul ja Thelma & Louise. Sisarusteni kanssa maratoonasin intohimoisesti Great British Bake-offia ja muita hömpäksi laskettavia ohjelmia. Syksyäni ilostutti Disney+, jonka myötä olen katsonut uusia ja vanhoja Disney-elokuvia ja pudonnut taas samaan Disney-rotkoon, jossa olin 10-vuotiaana. (Olen myös huomannut, että oli Disney-elokuva mikä tahansa, alan takuuvarmasti itkeä sitä katsoessani.) 


• leivoin ja laitoin ruokaa. Olen aina tykännyt keittiössä puuhastelusta, erityisesti leipomisesta, vaikka en siinä mikään mestari olekaan, mutta varsinkin, kun palasin syksyllä opiskelukaupunkiin (ja keittiölliseen asuntooni!) ruuanlaitto ja leivonta on ollut iso osa arkeani. Olen käynyt hakemassa ruokaa opiskelijaravintolasta vain muutaman kerran, muun ajan olen viettänyt keittiössä väsäten itselleni aterioita. Olen myös huomannut sen, että oikeiden ruokien keksiminen on hankalaa, mutta jos pitäisi päättää, mitä haluaisin leipoa, on minulla reseptien puolesta jopa runsaudenpula.



• kirjoitin, paljon. Ensimmäinen kirjoitusvuoteen liittyvä asia oli se, että Pusu lähti kustantamokierrokselle tammikuun alussa. Muuten vuotta 2020 hallitsi vahvasti Dystopiavampyyriromanssi. Vaikka tavoitteenani olikin DVR:n ensimmäisen version valmiiksi saaminen tänä vuonna, ei tästä tavoitteesta jääminen harmita: teksti nimittäin eteni hyvin ja paisui jopa huolestuttaviin mittoihin vuoden aikana. (Tammikuussa kässärin pituus oli nipin napin 20 liuskaa, tällä hetkellä tiedostossa on liuskoja yli 200.) Osallistuin DVR:lla kaksi kertaa Camp Nanoon, sekä huhtikuussa että heinäkuussa, molemmilla kerrolla voitin. Syksyllä aloitin P:n läpiluvun, sen editointi tosin alkaa vasta sitten, kun DVR on pois päiväjärjestyksestä. Kirjoitin vuoden aikana yhden novellin, jonka julkaisin sekä blogissa että myöhemmin ainejärjestöni lehdessä. Pari novelliaihiota ovat pyörineet mielessäni jo jonkin aikaa, ehkä perehdyn niihin ensi vuonna. Runoja kirjoitin muuten vähemmän kuin aikaisempina vuosina, tosin tämän vuoden joulukalenteri muutti asian. Vaikka saavutusten puolesta kirjoitusvuosi näyttää hienolta, henkisesti se oli vähän raskas. Tunsin epätoivoa varsinkin DVR:n suhteen, ja monesti tuntui, että kaikki mitä kirjoitan olisi vain parasta polttaa saman tien. Ehkä kyseessä on vain ensimmäisen version epätoivo, ehkä olisi ollut fiksumpaa kirjoittaa jotain muuta kuin dystopiaa, kun ympärillä jyllää pandemia. Myös Pusun saamat hylsyt olivat pieniä ja suurempia kolauksia kirjoittajaitsetunnolleni. Ensi vuodelta toivon kirjoittamisen saralla parempaa itseluottamusta omiin teksteihini ja kykyihini, mutta myös DVR:n ensimmäisen version valmistumista, lopultakin. Ainakin jälkimmäinen  on täysin mahdollinen tavoite. 

"Yö hiljeni heidän ympärillään, tasoittui vain kadulta kuuluvaksi autojen huminaksi ja seinäkellon verkkaiseksi tikityksiksi. [...] Vaikka jotain pahaa tapahtuisi tulevaisuudessa, ainakin tällä hetkellä hän oli onnellinen. Sana tuntui pelottavan suurelta, mutta hän päätti, että antaisi itselleen luvan tuntea niin. Aamulla asiat voisivat olla toisin, mutta juuri nyt hän saisi olla niin onnellinen kuin vain kykeni."

(DVR, luku 19)

Joskus keväällä vielä toivoin, että kun vuosi vaihtuu, kaikki koronaan liittyvä on ohi, ja voidaan elää normaalisti. Asiat eivät tietenkään ole näin, mutta ehkä vuonna 2021 tunnelin päässä häämöttää valoa, vaikkakin pessimismiin taipuvana en tiedä, uskallanko uskoa siihen. Mitään suuria suunnitelmia en ensi vuodelle ainakaan uskalla tehdä. Todennäköisesti luen ja kirjoitan ensi vuonnakin, mutta kaikki muu on vielä yhtä suurta kysymysmerkkiä. Varmaksi tiedän oikeastaan vain sen, että ensi keväänä minun olisi tarkoitus kirjoittaa kandidaatintutkielmani (apua!) ja tehdä muutenkin asioita sen eteen, että minusta tulisi jossain vaiheessa humanististen tieteiden kandidaatti (apua!!). En tiedä, kuinka paljon kandi tulee ensi vuonna viemään aikaani, mutta pyrin siihen, että blogi ei kuolisi keväällä. Toisaalta olen pitänyt tämän hengissä ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoesumankin läpi, joten tuskin tämä kokonaan kuolee, vaikka kirjoitustahti saattaakin hidastua. 

Toivotaan vuodesta 2021 kaikin puolin parempaa kuin tästä päättyvästä vuodesta! Olkaa lempeitä itsellenne ja toisillenne, pitäkää etäisyyttä ja maskia! Palaan ensi vuoden puolella koko vuoden kirjakatsauksen merkeissä. 

torstai 24. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 24

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on ollut runojoulukalenteri, joka on sisältänyt 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytin aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytin "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytin vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olin milloinkin käyttänyt. 

Tämä on joulukalenterin viimeinen luukku. 


24. luukku: Joulutoivotus

Henkäiset syvään ennen kuin sanot
"ja hyvää uutta vuotta"
ja toivotustesi väliin mahtuu kokonainen maailma
satojen hyllymetrien verran
ajatuksia, sanoja, kuiskauksia

minä hymyilen, kun sanojesi välistä
tavoitan peilinpalasena
heijastuksen, häivähdyksen
saman ajatuksen kuin minullakin

siksi ojennan sinulle konvehtirasiaa
ja sanon:
"joulusta meillä on lupa toivoa hyvää
murehditaan tulevaa vasta välipäivinä"

sinun lauseittesi paino
sulaa samaa tahtia kuin ananaskonvehti kielelläsi

(prompt: Between words)

***

Tämän runon myötä tahdon toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua (tai mitä ikinä tänään juhlistattekaan)!♥

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 23

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


23. luukku: Viimeinen koulupäivä

Muistan, kun istun lauantaiaamuna jumppasalin lattialla

kun rehtori lukee ääneen joulusatua

ja katselen, kuinka nurkassa olevassa kuusessa

on kattoon asti koristenauhaa, jouluvaloja

jotka tuikkivat hämärässä

ja joiden tuikkeessa joulupussin omena, pipari ja enkelipatukka

ovat jotain ihmeellistä, lupaus lomasta, lupauksia taiasta


Anna minun hetkeksi unohtaa

aikuisten joulun kapitalismi

ja saada silmiini sama tuike

kuin jumppasalin joulukuusessa


(prompt: Twinkle lights) 

tiistai 22. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 22

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


22. luukku: Kummitusjuttu

Talviyön kelmeänkuulas, haaleankylmä valo

osuu tummalle ihollesi, kun käännät sille poskesi

astelet käytävää huurtuneiden hautakivien välissä

alastomien lehmusten huurteen hopeoimat oksat

kimaltavat taivasta vasten

korkealle kurottuvina


Hän odottaa sinua

samalla paikalla kuin jokaisena täydenkuun yönä

ja hänen kylmät kätensä

ja tuulessa hulmuavat hiuksensa

ovat kuunvaloa


(prompt: Moonlight)

maanantai 21. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 21

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


21. luukku: Lomalle

Takkatulen huminassa, hyrinässä

vain vaimeat napsahdukset katkaisevat monotonisuuden

tänään katselin ikkunasta

kun uusi lumi satoi maahan

lähetin viimeisen sähköpostin ja suljin Moodlen välilehdiltä

vedin villasukat jalkaan ja istuin takan ääreen kirjoittamaan runoja

kuuntelemaan koivuhalkojen loimuavaa laulua


(prompt: Thrum)

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 20

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


20. luukku: Vuoden ajalta

Sytytä kynttilä niille sanoille, joita et sanonut

niille toiveille, jotka eivät toteutuneet

ja niille kerroille, kun yritit ja epäonnistuit


Sytytä kynttilä muistoille, jotka hän unohti

hetkille, joiden merkitystä et halunnut uskoa

jokaiselle peruuntuneelle tapaamisella


Sytytä kynttilä hiljaisuudelle, joka valtasi maailman

niille, jotka se vei mukanaan

ja niille, jotka selvisivät


Sytytä kynttilä, anna itsellesi lupa itkeä

ja toivoa parempaa 


(prompt: Requiem)

lauantai 19. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 19

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


19. luukku: Pehmeää

Ole lempeä ja anna kehon pehmetä

anna lantion kaaren pyöristyä

lapaluiden terävien kulmien pehmentyä

älä pelkää, älä vihaa

pehmeää vatsaa, älä käsivarsia

älä leuan kuoppaa

se on normaalia, siinä ei ole mitään pahaa


(prompt: Softens)

perjantai 18. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 18

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


18. luukku: Kansallispuvussa

Sukkahousut, paita, hihan lankanappi

raitahame, villaliivi, nepparit kiinni

esiliinan lyhyet nauhat rusetille

taskun pirtanauhat näkyville

sitten rintakoru paikoilleen, ja avainkokka

vielä kengät jalkaan

peilistä vilkaisu paljaaseen päähän

ja olen jälleen osa sukupolvien ketjua


(prompt: Multilayered)

torstai 17. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 17

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


17. luukku: Välisoitto

Toisinaan tunnen itseni välisoitoksi

muutamaksi nuotiksi suurempien osien keskellä

sellaiseksi, joka helposti unohtuu

kun marraskuun pimeys jatkuu joulukuuhun


Sormet naputtavat välisoittoa glögimukin reunaan

kun pohdin, pitäisikö kerrankin avata suu

venyttää lyhyet nuotit 

kitarasoolon mittaiseksi ääneksi


Mutta kai maailmassa on joku muukin

joka laulaa mukana välisoitotkin


(prompt: Interlude)

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 16

 Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


16. luukku: Kohtaaminen

Hengityksen valkeat kiehkurat kulkevat kohti taivasta

jossa aurinko painuu tulenpunaisena iltaan päin

nostan takinkaulukset pystyyn

ja tärisen, kun viima näykkii sukkahoususääriä


Tunnistat sinut ennen kuin astut katulampun valokeilaan

punainen toppatakkisi keltaisessa valossa melkein ruskeana

heilautat kättäsi ja avaat sylisi

ja minä painaudun halaukseesi

enkä enää palele


(prompt: Shiver)

tiistai 15. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 15

 Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


15. luukku: Pakkanen

Jäljet lumessa peittyvät uuden lumen myötä

taivas hukuttaa maailman mustan peittonsa alle

ja tähdet, kylmänkirkkaina

ovat kaukaisia, penseitä


Kuusen oksat ovat taipuneet lumen painon alle

ja orava kietoutuu pesässään häntänsä ympärille

että se pysyisi piilossa pakkaselta


Järven hiljaista, jäistä pintaa

hiihtää tumma hahmo

mutta kasvoja ei näy


(prompt: Icy night) 

maanantai 14. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 14

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


14. luukku: Junamatka

Havahdun junassa päiväuniltani

kun miellyttävä-ääninen mies kuuluttaa

seuraavaksi vuorossa olevan kaupungin

kaupungin, joka ei merkitse minulle mitään

mutta jonka yhdistän mielessäni sinuun

ja muistan taas sen, minkä olen yrittänyt unohtaa


hiljaisen naurun, tietäväisen hymyn

lämpimän kosketuksen olkapäätä vasten

ja minun sydäntäni viiltää kuin veitsen vetona


muistan asioita, joita ei ole oikeasti tapahtunut

unisen illan, juna-aseman sunnuntaina,

kylmät kädet teekupin ympärillä

ja se sattuu melkein enemmän


Suljen silmäni ja yritän nukahtaa uudelleen

ja unohtaa

kuinka paljon kaipaan

jotain, mitä ei koskaan ollutkaan


(prompt: Yearning)


(Sivuhuomio: tämä on blogin 400. postaus!)

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 13

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


13. luukku: Kynttilät

Sinisenä hetkenä sytytät kynttilöitä

tuikun toisensa jälkeen

ja pimeys muuttuu kultaisen valon täplittämäksi


Seesteisenä iltana sytytät kynttilät enkelikelloon

jäät katsomaan sen pyörähtelyä

ja heleät kilahdukset muuttuvat taustahälyksi ajatuksille

tauoksi melusta, hetkeksi ilman huolia


Annat kynttilän palaa loppuun

ja istut sen jälkeen pimeässä

kunnes nukahdat


(prompt: Festival of lights)

lauantai 12. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 12

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


12. luukku: Hopea

Silmissäsi aamun koittaessa hopeaa

samaa, joka kimmeltää

joulukuusen koristenauhoissa

ikkunoihin tarttuvassa kuurankukkien meressä


(prompt: Silver)

perjantai 11. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 11

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


11. luukku: Jouluaikoja

Punaisesta haarakyntteliköstä

punavihreäruudulliseen mekkoon ja käteen kädessä

vanhan talon nurkista sisään hiipivään pakkaseen

lasipallojen hiljaisesta keinunnasta

takkatulen kuumotukseen kasvoilla

lettikampauksesta kerälle sohvannurkkaan

mustasta maasta tapaninpäivän juhlintoihin

hämmästyttävästä kiireettömyydestä

kirjan sivuille hukkuviin sydänsuruihin

ja lopulta kynttilänliekin tanssiin


(prompt: Spirals of memory)

torstai 10. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 10

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


10. luukku: Lukija

Yön ainoa valo on lukulamppu

kun kääntelen kirjan sivuja

hautaan kasvoni tyynyyn

ettei itkuni herättäisi muita


Kellon viisarit rasahtelevat kohti aamuyötä

kun lopulta tavoitan tyhjien sivujen hiljaisuuden

ja takakannen, joka sulkee ovet tarinaan

minun itkuni ei lakkaa, 

vaikka yövalo sammuu


Ja vaikka päätäni särkee ja kasvoja turvottaa

tätä tunnetta minä rakastan


(prompt: Lamplight)

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 9

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


9. luukku: Sanat

Kuvittele käteesi kirjekuori

sen sileä pinta ja terävät kulmat

ja rasahdus, kun paperiveitsi repii sen auki


Käsinkirjoitettuja liuskoja putoaa lattiallekin

silmissäsi vilistävät päivämäärät

tutun käsialan lenkurat ja ä:n pisteet

ja kun alat lukea, tajuat niiden olevan runoja

runoja sinusta


Hän on kirjoittanut sinusta vuosia

sanoissa on kivun sirpaleita ja hymynkareita

ja sinä luet noita sanoja

kunnes ilta pimenee ikkunoiden takana


Viimeisellä sivulla hän sanoo: 

"Tässä kaikki, mitä en sinulle koskaan kertonut"


(prompt: Missive) 

tiistai 8. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 8

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


8. luukku: Keskellä yötä

Herään keskellä yötä kuin painajaisesta

vaikka unessa ei tapahtunutkaan mitään pahaa

kipristän varpaita villasukissa, kuuntelen äänetöntä yötä


Tekisi mieli sytyttää valo, 

palata oikeaan maailmaan

pois siitä alitajunnan luomasta kuvasta, 

jonka toivoisi olevan totta

mutta aamuun on vielä liian kauan aikaa


Käännän tyynyn ympäri

kaivaudun syvemmälle peittojen alle

ja yritän saada uudelleen kiinni hengityksen rytmistä

uppoutua talvisen yön hiljaisuuteen

ja yksinäisen uniin


Jääkaappi napsahtaa hurisemaan,

kun olen nukahtanut


(prompt: Stillness) 

maanantai 7. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 7

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


7. luukku: Aamulla

Aamulla ulko-oven takana odottaa

talven tuoksu:

kylmä, väritön, raikas tunne keuhkojen pohjaan asti

huurtuneiden ruohonkorsien hopeinen matto silmien edessä

jäätyneet vesilätäköt rasahtelevat kenkien alla

talvisen aamun melkein makeassa ilmassa yksi toive

kunpa sataisi lunta

ensi vuonnakin


(prompt: Frosted grass) 

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 6

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti.  


6. luukku: 1945

Oliko ilmassa toivoa silloin

kun pommikoneiden äänet hiljenivät

tai kun kaivatut lopulta palasivat kotiin

vai pelättiinkö silloin vain uutta sotaa

osattiinko odottaa tyhjiä silmiä,

hymyjä, jotka jäivät "sinne jonnekin"


Jaksoiko kukaan olla toiveikas

pitkien mustien vuosien jälkeen

vai läikähtikö jonkun sydämessä ensilumen lopulta sataessa

muistuttiko kevään koittaessa leskenlehti ojanpenkalla

että raunioista kasvaa myös jotain hyvää


(prompt: Hope springs) 


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

lauantai 5. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 5

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


 5. luukku: Ikirouta

Luulin olevani ikiroutaa, sulamatonta jäätä

hallan tuhovoima sormenpäissäni työnsin muita pois

kunnes sinä satuit tielleni


Kätesi kuumina kuin tuli

hiuksissasi kesän tuoksu ja silmissäsi kevätvalo

etkä sinä paennut minua

et vetäytynyt kauemmaksi palellen

painoit vain kätesi kylmälle sydämelleni


Ja kun silhuettisi piirtyi ylläni talviyön taivasta vasten

alkoi ikiroutani sulaa


(prompt: Melt)

perjantai 4. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 4

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 


 4. luukku: Järkähdys 

Maailma värähtelee iskuista

kuin kirkonkello lyönnin jäljiltä

kuin lumisadenpallon olisi keikauttanut ylösalaisin


Keuhkoissa hakkaa

ja sormenpäissä asti

eikä silmissä näe kuin väriläiskiä


Hymyillään, jooko?

Hymyillään, vaikka sisimmässä kumahtelee

ja maailma tärisee 


Otetaan lauluumme ääni särkyvien lasien helinästä


(prompt: Resonate)

torstai 3. joulukuuta 2020

Marraskuun luetut 2020

 Marraskuussa 2020 luin seitsemän kirjaa (1825 sivua, 4 h 33 min), joista yksi oli spefiä, kolme oli sarjakuvaa, kaksi oli non-fictionia ja yksi äänikirja.


Zafón, Carlos Ruiz: Enkelipeli (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #2) 607 s. 
Strömquist, Liv: Prinssi Charlesin tunne 135 s. 
Rowell, Rainbow & Hicks, Faith Erin: Viimeinen ilta 218 s. 
Strömquist, Liv: Einsteinin vaimo 139 s.
Parkkinen, Leena: Säädyllinen ainesosa 335 s. 
Braithwaite, Oyiukan: Sisareni, sarjamurhaaja 4 h 33 min [K]
Sepetys, Ruta: Salt to the sea 391 s. 

kotimaisia: 1
käännöskirjoja/englanniksi luettuja: 6
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 4
muualta: 2

Pari vuotta sitten luin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan ensimmäisen osan Tuulen varjonEnkelipelin ostin Helsingin kirjamessuilta vuonna 2016, mutta se joutui pölyyntymään hyllyssä vuosia, ennen kuin siihen tartuin. Useammalta Zafónia fanittavalta ystävältäni olin kuullut, että Enkelipeli on Tuulen varjoa parempi, joten kun kirjaan lopulta tartuin, odotukseni olivat korkealla, sillä pidin Tuulen varjosta kovasti. Enkelipeli (mikä ihana nimi kirjalle!) kertoo David Martínista, nuoresta kirjailijasta, jonka elämä on ollut suurimmaksi osaksi melko kurjaa, eikä elo siitä iloisemmaksi muutu kirjan edetessäkään. Epätoivoisena hän tekee sopimuksen salaperäisen kustantajan kanssa ja saa huomata, että kyseessä ei ollut niin fiksu veto kuin hän ehkä alun perin luuli: menneisyys nimittäin alkaa toistaa itseään mitä kammottavimmalla tavalla. Ensiksi on sanottava, että Enkelipeli kyllä imaisi lukijansa mukaan hyvin: salaperäiset tapahtumat seurasivat toisiaan, ja kirjoitustyyli oli miellyttävä. Teos tarjosi myös kiinnostavia ajatuksia kirjallisuudesta ja varsinkin kirjoittamisesta. Pidinkin siitä, että siinä missä Tuulen varjo oli ylistys lukemiselle, tarjosi Enkelipeli kirjailijan näkökulman, tosin hyvin synkän sellaisen. Kuitenkaan Enkelipeli ei yltänyt mielestäni Tuulen varjon tasolle. Jotkut juonenkäänteet jäivät mielestäni liian epämääräisiksi näin tiivistunnelmaiseen kirjaan. Vaikka kirjan maagiseen tunnelmaan sopiikin se, että jotkut asiat jätetään auki ja tulkinnanvaraisiksi, joihinkin asioihin olisin kaivannut terävöittämistä. David oli myös melkoisen vastenmielinen päähenkilö, mikä ei varsinaisesti ole huono asia, mutta välillä olisi tehnyt mieli lukea jotain muuta, ettei tarvitsisi viettää aikaa hänen kanssaan. Henkiöihin liittyi myös eräs toinen ongelmani tämän kirjan kanssa. Kolmen Zafónilta lukemani kirjan perusteella uskallan jo sanoa, että kiinnostavat naishahmot, varsinkaan päähenkilöiden rakkauden kohteet, eivät ole hänen vahvuutensa: Tuulen varjon Bea, Marinan nimihenkilö ja Enkelipelin Christine ovat kaikki äärimmäisen tylsiä ja yksipuolisia hahmoja. Enkelipelin Isabella tekee tähän kaavaan lopulta poikkeuksen, ja hän olikin lopulta ehkä lempihahmoni koko kirjassa. Loppuratkaisukaan ei oikein voittanut minua puolelleen, vaan rakkausjuonen ratkaisu sai minut enemmänkin tuntemaan oloni epämukavaksi kuin onnelliseksi. Jonkin verran pohdin myös sitä, minkä vuoksi tämä kirja on nimenomaan sarjan toinen eikä ensimmäinen osa. Romaani kuitenkin sijoittuu aikaan reilusti ennen Tuulen varjoa, ja se esittelee esimerkiksi Semperen kirjakaupan entisen omistajan ja hänen poikansa. Silti David on kirjan päähenkilö, eikä Sempere vanhempi, ja vaikka David on jossain mielessä osallinen Tuulen varjon päähenkilön olemassaoloon, en keksinyt mitään järkevää syytä siihen, että tämä ei ole sarjan ensimmäinen osa. Vaikka Enkelipeli ei iskenyt minuun samalla tavalla kuin Tuulen varjo, aion kyllä lukea sarjan seuraavatkin osat. Pidän kuitenkin Zafónin mutkikkaista juonista ja salaperäisen maagisesta Barcelonasta. 

Elokuussa luin Liv Strömquistin ehkä (ainakin Suomessa) kuuluisimman sarjakuvateoksen Kielletty hedelmä, josta pidin kovasti. Kiinnostus Strömquistin sarjakuviin jäi, joten syksyisellä kirjastoreissulla mukaan tarttui pari muutakin hänen albumiaan, joista Prinssi Charlesin tunteen luin ensimmäiseksi. Prinssi Charlesin tunne käsittelee rakkautta ja ihmisten käsityksiä rakkaudesta. Näkökulma on feministinen, ja siinä nostetaankin esiin ongelmia esimerkiksi yhteiskunnan rakenteista, jotka tarjoavat naiselle parisuhteessa paljon huonommat lähtökohdat kuin miehelle. Strömquist nauraa asioille, joita on totuttu pitämään länsimaisen kulttuurin kulmakivinä, mikä on todella virkistävää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole niin onnistunut kokonaisuus kuin Kielletty hedelmä, ja koin tämän raskaammaksi lukea. Toisaalta asiaa on paljon, ja tekstaus on tiivistä. Tämä myös ehkä tarjosi enemmän uusia tietoja ja ajateltavaa kuin Kielletty hedelmä. Strömquistin huumorista tykkään kyllä kovasti! 

Rainbow Rowellin käsikirjoittama ja Faith Erin Hicksin piirtämä sarjakuva Viimeinen ilta on näkynyt blogeissa suhteellisen paljon suomennoksen ilmestyttyä nyt syksyllä. Sarjakuva kertoo kahdesta kurpitsafarmin työntekijästä, Dejasta ja Josiesta, jotka ovat työskennelleet farmilla yhdessä muutaman vuoden ajan, mutta ovat menossa collegeen seuraavana vuonna, joten tämä on heidän viimeinen iltansa töissä yhdessä. Josie on ollut ihastunut erääseen toiseen työntekijään jo monta vuotta, ja ystävänsä jahkailuun kyllästynyt Deja päättää ohjata Josien ja "toffeetytön" lopultakin yhteen. Alkaa pieni seikkailu ympäri kurpitsafarmia. Viimeinen ilta on hyvin sympaattinen hyvän mielen tarina, jonka piirrostyylistä tykkäsin kovasti. Tarina on vähän ennalta-arvattava, mutta en tiedä, haittasiko se varsinaisesti tätä lukiessa. Tykkäsin myös siitä, kun kirjan lopussa Rowell ja Hicks kertoivat hieman projektista ja esittelivät piirrosluonnoksiakin. Olisin kuitenkin kaivannut tarinaan vähän lisää jotakin. Vaikka toisaalta pidinkin siitä, kuinka paljon Josiesta ja Dejasta kerrottiin lyhyessä kirjassa ilman että se tuntui päälleliimatulta (pahasti ainakaan), he jäivät silti lukijalle vähän etäisiksi. Ystäväni totesikin, että jos hahmot olisivat tuttuja jo ennestään, kirjasta olisi saanut enemmän irti: siinä oli nimittäin erikoisseikkailun tai spin-offin makua, vaikka sen pitäisi seistä omilla jaloillaan. Tästä huolimatta kyseessä oli mukava lukukokemus, enkä kadu tämän lukemista. Sympaattista tarinaa voin kyllä suositella luettavaksi syksyyn. 

Kuukauden toinen Strömquist oli Einsteinin vaimo. Kuten Prinssi Charlesin tunnekin, myös Einsteinin vaimo käsittelee parisuhteita ja rakkautta, mutta se on paljon episodimaisempi, eikä samalla tavalla yhtenäinen kuin aiemmat Strömquistilta lukemani sarjakuvat. Toisaalta rakenne toimii, ja tämä olikin mielestäni parempi kuin Prinssi Charlesin tunne, ellei perästi paras kolmesta lukemastani albumista. Strömquist onnistuu jälleen tarjoamaan uusia ajatuksia, ärtymistä ja hekottelua. Tyyli on hyvin kärjistävä, välillä jopa provosoiva, mutta tykkään siitä kovasti. Erityisen makeat naurut tässä albumissa tuotti gaala, jossa valittiin maailmanhistorian huonoimmat poikaystävät, kun taas albumin päättävä sarjakuva Yoko Onosta teki minut todella iloiseksi: minua on jo vuosikausia ärsyttänyt se, miten Beatles-fanit (edelleen) kohtelevat Onoa. Strömquist kuitenkin muistuttaa, että Ono oli taiteilija jo ennen John Lennonia, ja teki itse kaikki päätöksensä ja toimi asettaen itsensä etusijalle, vaikka yhteiskunta ja media pyrkivät pistämään kapuloita rattaisiin. Strömquistin sarjakuvia voisin suositella kaikille, sukupuoleen katsomatta, sen verran hyviä faktoja (lähdeviitteineen!) ja ajatuksia hän teoksissaan tarjoaa. (En muuten enää ikinä näe Barbapapoja samalla tavalla kuin ennen, kiitos tälle albumille...) 

Leena Parkkisen Säädyllistä ainesosaa suositteli minulle eräs ystäväni, ja kun se heti suositusta seuraavana päivänä osui silmääni kirjastossa, se lähti heti mukaan. Säädyllinen ainesosa sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin, jonne nuori perheenäiti Saara muuttaa miehensä ja poikansa kanssa. Saara kokee välillä selittämätöntäkin ahdistusta, vaikka päällisin puolin kaikki on periaatteessa hyvin. Kun hän kohtaa merenrannalla naapurinsa Elisabethin, joka järjestää suuria kutsuja ja piilottelee yhtä suuria salaisuuksia, hänen elämänsä muuttuu täysin. Ai että, miten tykkäsinkin tästä kirjasta! Tarina oli mielenkiintoinen ja eteni sutjakkaasti, ja monesti en olisi halunnut lopettaa lukemista ollenkaan, kun jäin koukkuun. En äkkiseltään muista lukeneeni historiallista romaania, jossa naisten välinen rakkaustarina olisi ollut ainakaan näin suuressa osassa, joten tämä oli virkistävä siinäkin mielessä. Vaikka tarinassa ollaankin välillä syvissä vesissä ja käsitellään rankkojakin asioita, pohjavire on kuitenkin, paremman sanan puutteessa, kepeä. Ruoka on kirjassa tärkeässä osassa, mistä pidin myös kovasti, sillä se toi kiinnostavia aspekteja tarinaan: sodan jälkeisessä Suomessa on vaikea saada hyviä ruoka-aineita, puhumattakaan sodan aikaisesta Ranskasta tai Tukholmasta. Saara ja Elisabeth ovat molemmat kiinnostavia henkilöitä, ja kemia heidän välillään on hienovaraista mutta toimivaa. Heidän elämästään olisin voinut lukea pidemmänkin kirjan, sillä molempien menneisyydessä on kiinnostavia asioita, joihin kirjassa ei ihmeemmin perehdytä. Minua kiinnostaisi myös todella paljon se, mitä heille tapahtui kirjan tapahtumien jälkeen, sillä molempien tarinat jäävät todella kiinnostaviin taitekohtiin. Pientä noottia annan kuitenkin siitä, että loppuratkaisu tuntui hieman hätiköidyltä ja pohjustamattomalta. Muuten tämä olisi ollut minulle täysin viiden tähden kirja, mutta virheistään huolimatta se oli todella kiinnostava, koukuttava ja innostava lukukokemus! 

Sisareni, sarjamurhaaja on ilmestynyt eteeni kirjasomeissa tänä syksynä tuon tuosta, joten otin sen itsekin kuunteluun. Romaani kertoo kahdesta siskoksesta, Koredesta ja Ayoolasta, joilla on synkkä salaisuus: Ayoola on tappanut kolmannen poikaystävänsä, ja Korede on hälytetty paikalle siivoamaan tämänkin murhatyön jäljet. Ayoola on kaunis ja huoleton, ja Korede tuskailee, onko tärkeämpää suojella jo kolme miestä surmannutta pikkusiskoa vai ilmoittaa poliisille asiasta. Pahaksi onneksi Ayoola kiinnostuu Koreden pitkäaikaisesta ihastuksesta, eikä Korede enää tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä ja ketä suojella. Tämäpä oli kiinnostava romaani! Vaikka kyseessä on melko helppolukuinen kirja, ei se päästä lukijaansa helpolla. Juoni onnistui yllättämään pariinkin otteeseen täysin, ja vaikka kirja oli lyhyt, siinä oli paljon asiaa ilman, että se tuntui täyteen ahdetulta. Koreden tilanne ei ole helppo, ja kuunnellessani mietin itsekin paljon sitä, mikä tällaisessa tilanteessa oikeasti edes olisi oikein. Kun tarina kietoutuu auki, paljastuu asioita, jotka muuttavat käsityksiä molemmista sisaruksista. Vaikka muut hahmot jäävät ehkä vähän ohuiksi, Korede ja varsinkin Ayoola ovat kiehtovan ristiriitaisia henkilöitä molemmat. Kirjan kirjoitustyylille en ihan lämmennyt, se oli vähän liian korutonta omaan makuuni, mutta toisaalta se sopi vauhdikkaasti etenevään tarinaan. Loppuratkaisu oli mielestäni todella onnistunut, ja se sai minut pitämään kirjasta entistä enemmän. Kiinnostava kirja oli myös siksi, että se sijoittui Nigeriaan ja on nigerialaisen kirjailijan kirjoittama, enkä tähän hätään muista lukeneeni sellaista aikaisemmin. Maan kulttuuri tulee hienovaraisesti mutta selkeästi esiin, mistä tykkäsin kovasti! 

Ruta Sepetyksen Harmaata valoa on kirja, joka hajotti minut aikanaan todella pahasti, ja osittain siitä syystä en ole sitä yläasteen jälkeen lukenutkaan, vaikka se omasta hyllystäni löytyy. Koska tämä esikoisteos oli niin hieno ja raastava, odotukset Salt to the sea -teokselle olivat korkeat. Toinen maailmansota on loppumaisillaan, ja pieni ihmisjoukko vaeltaa toivonaan päästä pakoon, turvaan. Wilhelm Gustloff -niminen laiva on heidän toivonkipinänsä. Mitä henkilöt eivät vielä tiedä, on se, että Wilhelm Gustloff tulee uppoamaan neuvostoliittolaisen torpedon vuoksi pian lähtönsä jälkeen, ja kyseinen onnettomuus on tuhoisimpia merionnettomuuksia koskaan. Tarinaa kerrotaan neljän näkökulmahahmon silmien kautta: on liettualainen sairaanhoitaja Joana, preussilainen hämärähommia tekevä Florian, kovia kokenut puolalaistyttö Emilia ja Wilhelm Gustloffilla työnskentelevä nuori natsisotilas Alfred. Heillä kaikilla on suuria, synkkiä salaisuuksia, jotka paljastuvat lukijoille ja muille päähenkilöillekin pikku hiljaa. Kirja on hämmästyttävän koukuttava, ja kielikynnyksenkin yli oli helppoa päästä. Kiinnyin henkilöihin todella vahvasti (tai no, suhdettani Alfrediin ei voi ehkä sanoa kiintymykseksi), ja vaikka tiesin, että tässä käy tuskin hyvin kellekään, olin silti aivan rikki, kun käänsin viimeisen sivun esiin. Kirjaa lukiessani mietin todella paljon sitä, miten näin järkyttävä tragedia ei ole suuremman yleisön tiedossa. Wilhelm Gustloffin uppoaminen oli tuhoisampi kuin Titanicin uppoaminen, mutta silti ensimmäinen kerta, jolloin koko onnettomuudesta kuulin, oli tässä kirjassa. Kun onnettomuus on tapahtunut vieläpä Itämerellä, jonka pohjassa laivan hylky edelleen on, aihe olisi hyvin lähellä suomalaisia. Miksi tästä ei siis puhuta enemmän? Uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että Salt to the sea on ehdottomaksi yksi vuoden parhaista kirjoja. Tämän kirjan toivoisin ehdottomasti ilmestyvän myös suomeksi, jolloin useammat ihmiset voisivat sen lukea! 




*********

Marraskuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 

13. Kirjassa eksytään: Viimeinen ilta
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli: Enkelipeli

Marraskuu on inhokkikuukauteni, mutta se sujui suorastaan hämmästyttävän kivuttomasti tänä vuonna. Toki surkean harmaa ja surkea sää vei mielialaa pohjamutiin, ja opiskeluhommat stressasivat melkoisesti. Kuitenkin kuukauteen sisältyi aurinkoisia päiviä yllättävän paljon, ja vaikka mitään suuria seikkailuja tai onnen huippuja en marraskuussa kokenutkaan, muutamat kivat kohtaamiset ja rennommat päivät toivat onneksi helpotusta arkeen. Kävin kotikotonakin loppukuukaudesta, mutta palasin vielä opiskelukaupunkiin tekemään viimeisiä tenttejä ja muita hommia ennen joululomaa. Nyt on tosiaan onneksi joulukuu, ja vaikka täällä ei näy lumenhäivääkään, kotonani palavat jouluvalot ja kynttilät päivittäin, ja joulutunnelmointi on vedetty nollasta sataseen (olen ehtinyt jo leipoa sekä pipareita että joulutorttuja!). 

Vuoden luettujen määrä on jo tässä kohdassa päätähuimaavan korkea. Nyt uskaltaa jo varmaan sanoa, että on ihan realistista saada 100 kirjaa tänä vuonna luettua, joululomallahan tulee aina luettua enemmän kuin arkena (ainakin normaaliolosuhteissa). Se olisi kyllä melkoinen saavutus! Nyt kyllä pitäisi hetken aikaa vielä lukea tentteihin, ennen kuin pääsen joululomalle karkaamaan. 


Kuukauden biisi on Ryan McCartanin High and low. Minulle Ryan McCartan on tutuin Heathers-musikaalin alkuperäisenä JD:nä, vaikka hän onkin ehtinyt esittää Broadwayalla myös mm. Wickedin Fiyeroa ja Frozenin Hansia. High and low puolestaan on "vain" hänen oma soolobiisinsä, ja vaikka se onkin ehkä musiikillisesti vähän tylsä, McCartanin äänenkäytössä on todennäköisesti musikaalinäyttelijän koulutuksen tuomia kivoja sävyjä, joita ihan jokaisella poplaulajalla ei ole. Itselleni biisin varsinainen pihvi on kuitenkin sen sanoitukset, varsinkin kohta "All my friends are in the relationships, it kills me just to be around them", joka sai minut nauramaan ääneen, kun sen ensimmäisen kerran kuulin: samanlainen tilanne on omassa elämässänikin. 

Joulukalenteri 2020: luukku 3

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 



3. luukku: Koulumatka 

Kuomakenkien alla lumikinosten narskunta

ja kaulaliinan märän villan haju pakkasen punaamassa nenässä

katulamppujen keltaiset valot täplittävät pimeää aamua

ja moottoritieltä kuuluu tasaisen hiljainen humina


Mielikuvituksessa toppatakki on tanssiaismekko

ja lumihiutaleet hiuksissa timantteja


Koulun pihassa hän nauraa pakkasesta huurtuneille hiuksilleni

ja minä räpytän valkoisia silmäripsiäni


(prompt: Snowflake lashes) 

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 2

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:ä.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti.  



2. luukku: Ennen

Ruusun tuoksu herättää muiston

jota en muistanut muistavani alkuunkaan


syksystä kauan sitten

Vuokko Hovatan äänestä

ja lopulta silmiin heijastuvasta valosta


talven taittumisesta

kevään itkuista

kesään


sormien alla silkki ja pitsiröyhelöt

ja mielessä varovainen, lapsellinen unelma


viimeisenä iltana uimarannalla itkettää

ja syksyllä kaikki on toisin


(prompt: Bury deep) 

tiistai 1. joulukuuta 2020

Joulukalenteri 2020: luukku 1

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin (jo seitsemättä kertaa)! 

Tämän vuoden joulukalenteri on runojoulukalenteri, joka sisältää 24 kappaletta runojani, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Käytän runojen inspiraationa Writealmin joulukuista prompt-listaa. (Linkki vie Pinterestiin, koska etsinnöistä huolimatta en löytänyt kuvalle muuta lähdettä.) Pääasiallisesti käytän aina listan mukaista päivän promptia, mutta joidenkin päivien kohdalla käytän "ylijäävien" päivien prompteja. (Listalla on tosiaan 31 sanaa, mutta käytän vain 24:a.) Runon lopussa kerron kuitenkin, mitä promptia olen milloinkin käyttänyt. 

Luukku aukeaa kello 10 joka päivä aina jouluaattoon asti. 



1. luukku: Odotus

Se tulee

pimeä kätkee sen, peittelee piiloon

ja kun päivät ovat lähes yhtä pimeitä kuin yöt

sen olemuksen unohtaa

turtuu harmaaseen sateeseen

silmä tottuu alastomiin puihin

ja unohtaa pitsit


Mutta se tulee

salakavalasti, odottamatta

ja eräänä aamuna maailma

on hiljainen, kaunis ja puhtaan valkoinen


(prompt: Coming)