maanantai 26. marraskuuta 2018

NaNoWriMo-päivitys 4

Päivittäminen on vähän jäänyt, mutta tällä hetkellä kasassa on 9564 sanaa.

JL:n editointi on ollut sekä hyvä että huono idea. Se on tuonut runsaasti lisää sanoja, mutta samalla vienyt fokusta DVR:sta. On kuin minulla olisi kaksi ystävää: toinen vuosien takainen vanha tuttu, toinen ihan uusi tuttavuus. Vaikka uusi tuttavuus kiehtookin, huomaan palaavani tuttuun seuraan, sillä tutustuminen on mukavuudeestaan huolimatta henkisesti raskasta. DVR tarvitsee aikaa, mikä minun on ollut pakko myöntää itselleni, vaikka se onkin ollut vähän haastavaa.

Voittoa tässä(kään) marraskuussa ei tule, enkä tuskin pääse haaveilemaani 20 tuhanteenkaan sanaan, mutta kymppitonni menee ainakin rikki vielä viimeisen viikon aikana. En ole missään mielessä huono ihminen, vaikka en voittaisikaan! Marraskuun pimeys käy voimille monella tapaa, mutta ainakin ihana ensilumi tuo valoa <3

tiistai 13. marraskuuta 2018

NaNoWriMo-päivitys 3

4002 sanaa kasassa. (Nanosivusto näyttää vähän ylimääräistä, en toki valita, mutta Word on sitä mieltä, että kasassa on vasta 3889 sanaa.)

Takana on kolme nollapäivää. Olen siis jäljessä. Erittäin pahasti jäljessä jopa 20k:n tavoitteesta. Jos haluaisin päästä siihen tavoitteeseen, minun pitäisi kirjoittaa yli 900 sanaa päivässä. Tällä ja seuraavalla viikolla on vain yksi luento kummallakin, mutta en voi unohtaa koulujuttuja kokonaan: pitäisi tehdä rutosti hommia englannin kurssille ja kirjoittaa viiden sivun mittainen essee toiselle kurssille. (Arvatkaa, olenko tuota jälkimmäistä edes aloittanut?)

Puhuin edellisessä postauksessa olevani DVR:n kanssa epämukavuusalueella, minkä uskon olevan pääsyy hitauteeni. Tiedän epämukavuusalueelle eksymisen tekevän minulle äärimmäisen hyvää, mutta on hyväksyttävä se, että se on hidasta, eikä tällä tekstillä tulla voittamaan Nanoa ilman päätähuimaavaa loppukiriä. Olenkin tehnyt päätöksen, joka on ehkä hieman huijaamista ja kapinointia, mutta tapa paitsi olla vähemmän kova itselle ja samalla antaa kilpailuhenkisyydelle mahdollisuus päästä ainakin lähemmäs voittoa: DVR tulee olemaan edelleen marraskuun pääprojekti, mutta parina päivänä viikossa editoin JL:aa. Saan editoidessa helpommin sanoja kasaan, ja pääsen myös lähemmäs tavoitettani saada JL:n 2. versio tämän vuoden puolella loppuun.  Katsotaan, miten käy :)

tiistai 6. marraskuuta 2018

NaNoWriMo-päivitys 2

Sanoja postauksen kirjoitushetkellä 2709, eli olen hyvin kaukana tavoitteesta. Onneksi annoin itselleni luvan alisuorittaa ja tähdätä 20 tonniin, muuten harmittaisi enemmän. Viikonloppuna luonani oli yövieras käymässä, ja vaikka se olikin aivan ihanaa, ei se auttanut kirjoittamista eteenpäin.

Itse DVR tuntuu kivalta tekstiltä. Ensimmäinen luku on valmis, toinen hieman yli puolivälin. Huomaan, että ainakin näin alkuun minun kauhean vaikea kiinnostua toisesta päähenkilöstäni, minkä takia kakkosluvun kirjoittaminen hieman tökkii, mutta toivon asian parantuvan, kun pääsen pidemmälle. Tavoilleni uskollisena olen myös ehtinyt jo murhaamaan yhden hahmon :D en tiedä, pitäsikö tästä taipumuksesta huolestua.

Vaikka olen tekstin kanssa todella kaukana omalta mukavuusalueeltani, on ihanaa, että teknologia tekee hahmojen elämästä helppoa. He voivat soittaa toisilleen! Sähkövalo on keksitty! Ei tarvitse keksiä kiertoilmausta, jos tahtoo sanoa jonkun vetävän puoleensa kuin magneetti! Ah, ellen rakastaisi niin paljon pseudohistoriallisia fantasiamiljöitä, en kirjoittaisi enää mitään muuta kuin nykymaailmaa hyödyntäviä tekstejä.


maanantai 5. marraskuuta 2018

Lokakuun luetut 2018

Lokakuussa 2018 luin kaksi kirjaa (570 sivua), joista yksi oli uusinta.

Rowell, Rainbow: Fangirl [U] 460 s.
Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja 110 s.

kotimaisia: 1
käännöskirjoja: 1
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 1
muualta: 0

Fangirlin luin lukion ykkösellä, jolloin samaistuin introverttin ja hiljaiseen Cathiin valtavasti. Nyt tartuin kirjaan uudestaan, kun kuulumiseni kuultuaan ystäväni totesi elämäni kuulostavan ihan Fangirlin tapahtumilta. Aloitin lukemaan kirjaa uudelleen ja sain huomata hänen olleen oikeassa. Niin monet Cathin kokemat asiat tuntuivat tutuilta: omilleen muuttaminen (vaikka Cath muuttikin asuntolaan eikä yksiöön), kampusalueella eksyminen, uudet ihmiset, yleinen hämmennys... Onnistuin samaistumaan Cathiin entistä enemmän nyt, vaikka en uskonutkaan sen olevan mahdollista. Samaistumisen lisäksi sain ilokseni huomata, että kielitaitoni on kolmessa vuodessa ehtinyt kehittyä. Muistelen, että viime kerralla olin todella hämmentynyt parista jutusta, kun en ymmärtänyt niitä kunnolla, mutta nyt sellaisia kohtia oli huomattavasti vähemmän, jos ollenkaan. Fangirl on ehdottomasti eräs lempikirjoistani: se on kuin lämmin halaus. Vaikka se välillä viiltää ja itkettääkin, loppupeleissä sen lukeminen on aina onnellinen tapahtuma, joka jättää rauhallisen olon. 

Terhi Rannelan alkoholiaiheinen novellikokoelma Yhden promillen juttuja on pitänyt lukea jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi ennen kuin nyt. Aivan aluksi on sanottava, että kokoelma osoittaa Rannelan olevan taitava novellien kirjoittaja: nämä lyhyet tekstit onnistuvat olemaan tiiviitä ja onnistuneita ilman turhia rönsyjä ja keikauttavat lopussa parhaassa tapauksessa koko jutun ympäri ja kiskaisevat maton lukijan jalkojen alta. Hämmennyin kuitenkin kirjan kohderyhmästä: se tuntui sopivimmalta yläasteikäisille (pienen sivumääränkin vuoksi), mutta henkilöt olivat usein lukiolaisia. Toki monet tahtovat lukea hieman itseään vanhemmistaan hahmoista, mutta tässä lukiolaisten kännikertomukset tuntuivat lapsellisilta ja epärealistisilta. Ainakaan meidän lukiossa meno ei mielestäni ollut samanlaista (vaikka onkin huomattava, että korkeampi sisäänpääsykeskiarvo vaikuttanee asiaan). Myös saarnaava sävy ärsytti vähän. Mielestäni novellien loput olisivat voineet olla avoimempia, eikä yksiselitteisesti kaavalla "alkoholin juominen -> kauheus ja onnettomuus" kulkevia. Toisaalta, jos kirjan tarkoitus on kertoa alaikäisenä juomisen vaaroista, se on genressään mallikelpoinen. Lempinovellejani olivat Tää on Suomi!, Panttivankitilanne, Praha, Vaa'an tähtikuvio, Höyhenenkevyt, Ympäri, Päälläseisontaa, Kadunmiehen muotokuva, Sanojen vapaudesta, Sekakäyttäjämagneetti ja Me ollaan sankareita kaikki



Lokakuuta rytmittivät paitsi opiskelut, myös kirjamessut ja niiden odotus. Vierailin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuilla kuun alussa ja neljättä kertaa Helsingin kirjamessuilla, ja molemmat tapahtumat olivat oikein kivoja! Muuten lokakuussa ehdin larpata syyslomalaista ja turisteilla pitkin uutta kotikaupunkia sekä eksyä pari kertaa, mutta aina löysin itseni ja tien takaisin. Lukeminen ja editointi jäivät molemmat hieman paitsioon, kun deadlinejen ja muiden koulutehtävien puristuksissa aivotoimintaa riitti enää lähinnä Monty Pythonin katsomiseen. Vaikka syksyn ja ensimmäisten tenttien rysähtäessä kunnolla niskaan on ollut vähän rankkaakin, mahtui lokakuuhun kivojakin hetkiä. 

Marraskuu näyttää onneksi koulun kannalta hieman kevyemmältä. Kuukauteen lisämerkitystä tuo Nanowrimo, jonka etenemisestä tulen päivittämään blogiin, halusitte tai ette! (Jos kirjoittamisjutut allergisoi, suosittelen palaamaan vasta joulukuussa.) Marraskuulta toivon myös sen verran aikaansaamista, että näkisin kavereita, niin täällä kuin kotikotonakin. Vaikka nykytekniikalla on helppoa pitää yhteyttä toisiin, eivät viestit kuitenkaan voi koskaan korvata oikeaa ihmiskontaktia. 



Kuukauden biisi on Queenin I want to break free. Aivan aluksi ihastuin biisin loistavaan musiikkivideoon (miksi Freddie Mercury on niin kuuma myös peruukissa, viiksissään ja hameessaan, ja miksi en itse ole yhtä hehkeä imuroidessani??) pari vuotta sitten, mutta kesällä keskityin paremmin itse biisiin soittaessani sitä ukulelella. Queenia pitäisi kuunnella myös Greatest hits -albumeiden ulkopuolelta, mutta ainakin I want to break free tulee pysyvän mukanani ainakin hyvin pitkään, jos ei ikuisesti. (Menen muuten todennäköisesti ensi viikonloppuna katsomaan uuden Bohemian rhapsody -elokuvan, enkä malttaisi millään odottaa!) 

Mitä mainiointa marraskuuta!

torstai 1. marraskuuta 2018

NaNoWriMo-päivitys 1

Nyt se alkaa tämäkin hulluus! 

Tietämättömille: NaNoWriMon (National Novel Writing Month) ideana on 50000 sanan mittainen romaani marraskuun aikana, 30 päivässä. Kertauksena mahdollisille blogin uusille tuokkaille: Itse olen osallistunut tähän marraskuun nanoon vain kerran aiemmin, vuonna 2015, jolloin sain kasaan reilun 9k sanaa. Sen jälkeen olen osallistunut kaksi kertaa Camp Nanoon, huhtikuussa 2017 (voitto, 3167 sanaa) ja heinäkuussa 2018 (voitto, 10617 sanaa). 

En ole ikinä kirjoittanut kuukaudessa niin paljon, kun tämän haasteen voittoon vaaditaan: oma henkilökohtainen ennätykseni taitaa olla tuo viime heinäkuun rykäys. Toki voittoon tähtään, mutta minulle voitto on jo se, että saan 20k tai yli kasaan. 

Entäs se projekti sitten? Tämä kässäri kulkee työnimellä Dystopiavampyyriromanssi (lyhyemmin DVR),  joka kertookin sitten oleellisen sisällöstä :D miljöö ja tyylilaji ovat molemmat mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta katsotaan, mitä tästä tulee! Luvassa on ainakin verta, toisia todellisuuksia, myrkyttämistä ja tyttöjen välistä ystävyyttä, mutta ei yhtäkään kolmiodraamaa! P:ssa niitä oli ainakin kaksi, joten sain niistä hetkeksi tarpeekseni :D Askartelin projektille myös kannen (kuvat Pixabaysta, muokkaus iPiccylla) ja vaikka siitä ei tullut aivan täydellinen, olen kuitenkin ihan tyytyväinen sen tunnelmaan :) 


Tsemppiä kaikille, jotka osallistuvat! We can do this!