Lasisipulissa

Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

yhdeksän kirjaa/1702 s., 10 h 6 min

Hannu Salmi: Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827

viisi kirjaa/907 s., 8 h 43 min

Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän

kuusi kirjaa/1083 s., 11 h 58 min

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

12 kirjaa/2848 s., 9 h 26 min

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

15 kirjaa/2394 s., 11 h 28 min

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot

13 kirjaa/1945 s., 16 h 31 min

Magali le Huche: Nowhere girl

13 kirjaa/3590 s., 7 h 59 min

Kevin Murphy & Laurence O'Keefe: Heathers the musical

10 kirjaa/1866 s., 5 h 47 min

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

11 kirjaa/2184 s., 12 h 46 min

Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka

10 kirjaa/2163 s., 3 h 52 min

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa

yhdeksän kirjaa/2143 s., 8 h 7 min

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

15 kirjaa/ 2620 s., 12 h 56 min

Vuoden ensimmäinen (ja ainoa) lukupiknik syyskuussa. Muuten luonnottoman lämmin syyskuu ei ilahduttanut, mutta oli kivaa päästä lukemaan ulos niin myöhään syksyllä.

Semmonen vuosi se! Tältä vuodelta toivon mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa lukemiselle, mutta suhtaudun asiaan myös realistisesti: tuskin saan luettua ihan yhtä paljon :D Goodreadsiin asetin maltillisen 50 kirjan tavoitteen, se on hyvinkin mahdollista saada täyteen. Mitä kirjavuosi 2025 tuo tullessaan, sitä on vaikeaa vielä sanoa. Toivon kuitenkin, että kansien välistä löytyy jännittäviä, koskettavia ja mielenkiintoisia lukukokemuksia!

Mikä oli teidän kirjavuotenne 2024 helmi?

lauantai 6. tammikuuta 2024

2023 (2/2)

Vuosikatsauksen toisessa osassa keskitytään perinteisesti vuonna 2023 luettuihin kirjoihin. Mennään pidemmittä puheitta suoraan tilastointeihin!

Vuonna 2023 luin

• 104 kirjaa (20236 sivua, 136 h 8 min), eli keskiarvoisesti noin yhdeksän kirjaa (1683 s.) kuukaudessa

• niistä 28 oli spefiä

• niistä 19 oli uudelleen luettuja

• niistä englanniksi luettuja oli viisi

• kotimaisia kirjoja luin 58 kappaletta

• ulkomaisia kirjoja luin 46 kappaletta

• äänikirjoina kuuntelin 22 kirjaa, e-kirjoina luin 12

• eniten kirjoja luin heinäkuussa (13 kirjaa/2239 s./12 h 55 min)

• vähiten kirjoja luin tammikuussa (kaksi kirjaa, 63 s., 8 h 44 min)

Viime vuosi oli lukuvuotena huima! Luin viimeksi yli 100 kirjaa vuonna 2020, 2021 ja 2022 vuonna en päässyt lähellekään sitä. Edellisiin vuosiin verrattuna parannusta on se, että hieman tahmaisen alkuvuoden jälkeen sain lukuilosta kiinni jo maalis-huhtikuussa, eikä se hyytynyt vuoden mittaan. Äänikirjoja kuuntelin enemmän kuin koskaan. Huomattavaa on myös e-kirjojen suuri määrä. Edelleen valitsen mieluummin fyysisen kirjan, mutta e-kirjat osoittautuivat käteviksi lounastauoilla töissä ja bussimatkoilla. Luinkin oikeastaan aina, kun siihen oli pienikin mahdollisuus. Luettujen kirjojen suurta määrää selittää myös se, että luin paljon nopealukuisia kirjoja, kuten sarjakuvia ja runoja. Lisäksi priorisoin lukemista esimerkiksi siivouksen ja opiskelun edelle, mikä toisinaan kostautui :D

Eniten luin proosaa, 65 kirjaa. Non-fictionia lukemistani oli 14 kappaletta, sarjakuvaa 18, säeromaaneja kaksi ja runoja kuusi. Vuosi 2023 oli minulle runovuosi. Vaikka luin runoja vähemmän kuin vuonna 2020, koen, että tänä vuonna innostuin niistä aivan eri tavalla. Olen edelleen melko haparoiva runojen lukija, mutta innostus niiden pariin on kovaa. Spefiksi laskettavia kirjoja luin 28, mikä vähän yllätti. Pidän spefiä lempigenrenäni, mutta silti määrä on melko pieni kokonaismäärään verrattuna. Kotimaisia kirjoja luin himpun verran enemmän kuin ulkomaisia. Tämä ei yllättänyt, mutta sen sijaan yllätyin siitä, että ero näiden välillä oli niin pieni, sillä joskus se on ollut suorastaan valtava.

Vuoteeni mahtui muutama lukuhaastekin. Goodreads Reading Challenge ylittyi reilusti (102/50 kirjaa, Goodreadsista puuttui pari kirjaa, joten luku heittää hieman), ja Helmet-haasteenkin sain lähes täyteen. Osallistuin vuoden aikana myös kahteen lukumaratoniin, pääsiäisenä ja elokuussa.

Vitsailin jossain vaiheessa, että luen Narnioita aina kipeänä ollessani, mutta tänä vuonna jouduin toteamaan, ettei se ole mikään vitsi :D Tässä prinssi Kaspianin seikkailut viihdyttävät minua flunssavuoteella.

Sitten onkin aika jakaa perinteiset tunnustukset vuoden parhaille kirjoille. Näitä tunnustuksia on jaettu vuodesta 2014 alkaen, ja se on tapa nostaa esiin mahdollisimman monta mieleen jäänyttä lukukokemusta. Tuttuun tapaan kategoriat ovat seuraavat:

• paras uutuuskirja (ilmestynyt vuonna 2023, myös suomennos tänä vuonna lasketaan)

• paras kotimainen

• paras ulkomainen

• paras klassikko

• itkettävin kirja

• huti

• yllättäjä (kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)

• paras spefikirja

• paras ei-spefikirja

• paras non-fiction

• paras sarjakuva

• paras uusintaluku

• kirjailija (kirjailija, johon tutustuin tänä vuonna tai jonka tuotantoa luin erityisen paljon)

• odotetuin (kirja, jonka ilmestymistä/lukemista odotin eniten)

• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja)

Valinnat ovat vaikeita, ja voi olla, että huomenna vastaisin joihinkin kohtiin toisin. Linkit vievät kuukausikoosteisiin.

Vuoden 2023

Paras uutuuskirja

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Paras kotimainen

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Paras ulkomainen

Emily Henry: Book lovers

Paras klassikko

Virginia Woolf: Oma huone

Itkettävin kirja

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Huti

Clarissa Pinkola Estés: Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa

Yllättäjä

Pirkko Saisio: Elämänmeno

Joskus kirjoja oli kesken melko laidasta laitaan.

Paras spefikirja

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä. Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset

Paras ei-spefikirja

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six

Paras non-fiction

Jantso Jokelin & Touko Hujanen: Joutoretki. Road trip kätkettyyn Suomeen

Paras sarjakuva

Craig Thompson: Blankets

Paras uusintaluku

Helena Meripaasi: Elämäni frettinä

Kirjailija

Ursula K. LeGuin (kirjoja täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)

Odotetuin

Elina Pitkäkangas: Sang

Kuukauden helmi

John Green: Turtles all the way down

kaksi kirjaa/523 s.

Philip Norman: Paul McCartney: elämäkerta

viisi kirjaa/726 s., 16 h 13 min

Elina Pitkäkangas: Sang

seitsemän kirjaa/1440 s., 9 h 52 min

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

kahdeksan kirjaa/1973 s.

Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus

kuusi kirjaa/896 s., 14 h 38 min

Saila Susiluoto: Huoneiden kirja

11 kirjaa/2220 s., 7 h 10 min

Jantso Jokelin & Touko Hujanen: Joutoretki. Road trip kätkettyyn Suomeen

13 kirjaa/2239 s., 12 h 55 min

Pirkko Saisio: Elämänmeno

12 kirjaa/2802 s., 17 h 33 min

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä. Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset

yhdeksän kirjaa/1902 s., 22 h 32 min

Suvi Ratinen: Omat huoneet: Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten

11 kirjaa/2345 s., 8 h 9 min

Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä

10 kirjaa/1826 s., 11 h 11 min

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six

10 kirjaa/1344 s., 16 h 5 min

Yo-juhlapäivän jälkeen totesin, että on ihanaa, ettei ole tänä vuonna tuore ylioppilas. Ei tarvitse lähteä kaupunkiin bailaamaan, vaan saa vaihtaa juhlamekon yöpukuun ja korkkarit villasukkiin ja jäädä kotiin lukemaan kirjaa!

Siinä oli kirjavuosi 2023! Hyvä vuosi kaikin puolin, tuli luettua paljon hyviä kirjoja. Ensi vuodelle toivon suunnilleen tasaisena pysyvää lukuintoa ja lisää hyviä lukukokemuksia! Goodreadsin lukutavoitteeksi asetin hyväksi havaitun 50 kirjaa. Osallistun jälleen Helmet-lukuhaasteeseen, sitä odotan innolla. Lisäksi tammikuussa käydään taas uusi kierros Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, jossa itse olen taas vaihteeksi mukana, tällä kertaa modernilla, feministisellä klassikolla.

Henkilökohtaisista lukuprojekteistani toivon edistäväni jälleen Narnia- ja Pieni talo -uusintalukujani. Luulen, että Narniat olisi mahdollista saada luettua loppuun, kun osia on jäljellä enää kaksi. Lisäksi haluan lukea enemmän runoja! Suosituksia otetaan vastaan.

Mikä lukukokemus sinulle jäi mieleen vuodesta 2023?

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

54321-haaste

Blogin luonnoskansiossa on syksystä asti lojunut puolivalmiina pari haastetta, joten tehdä rykäisin ne loppuun ja julkaisen ensimmäisenä 54321-haasteen, joka on ehtinyt kiertää jo monet blogit. Haaste on tehty esimerkiksi Ankin kirjablogissa ja Oksan hyllyltä -blogissa.

Kaikki kirjat sattuivat löytymään omasta hyllystäni!

5 kirjaa, joita rakastin

Terhi Rannela: Läpi yön

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet

Tove Jansson: Kesäkirja

Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä

Kauhean vaikeaa valita vain viisi! Kysymyksen asettelukin on monitulkintainen: etsitäänkö tässä kirjoja, joita on joskus rakastanut (mutta ei enää) vai sellaisia, joita on rakastanut ja rakastaa yhä? Päätin tulkita kohdan jälkimmäisen ajatuksen mukaan, ensimmäisestä tulkintatavasta olisi voinut myös tulla mielenkiintoinen lista!

4 kirjailijaa, joiden kirjat automaattisesti ostan ("autobuy")

Siiri Enoranta

Maria Turtschaninoff

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Hanna Kauppinen

Tähän vastatessani huomasin, että minulla on melko vähän autobuy-kirjailijoita. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa tulivat kuin apteekin hyllyltä, kahta seuraavaa piti vähän enemmän miettiä. Jääskeläiseltä ilmestyy muuten tänä vuonna uusi teos!

3 lempigenreä

fantasia

historiallinen fiktio

non-fiction

Mikähän olisi non-fictionille hyvä suomennos? Epäfiktio?

2 paikkaa, joissa tykkään lukea

punainen nojatuoli olohuoneeni nurkassa

oma sänky (sekä opiskelijakaupungissa että kotikotona)

En ole niin kauhean nirso lukupaikkojen suhteen: villeinä teinivuosinani luin jopa koulussa tunneilla. (Mistä voikin sitten ehkä päätellä, kuinka villejä nuo teinivuodet oikeasti olivat...) Kuitenkin kaikista eniten nautin lukemisesta omassa rauhassa. Punaiseen nojatuoliin on ihana käpertyä, varsinkin pimeään aikaan, kun lukuhetkeä voi saada tunnelmallisemmaksi kynttilöillä. Pötköttelystä pidän myös kovasti, sen takia (oma) sänky saa toisen äänen. Varsinkin opiskelukaupungissa oleva sänkyni on niin mukava, että sieltä ei tekisi mieli nousta lainkaan.

1 kirja, jonka lupaan lukea pian

Elina Pitkäkangas: Sang

Tämä on itse asiassa minulla tällä hetkellä kesken, joten on aivan mahdollista, että lupaukseni pitää :D

Sang lempilukupaikassani.

Haasteen saa tehdä, mikäli se on jollakulla vielä tekemättä. Aika moni sen onkin tainnut jo suorittaa!

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

2022 (2/2)

Ja näin olemme siirtyneet onnistuneesti vuoteen 2023! Toivottavasti itse kullakin oli mukava vuodenvaihde. On aika kuukausikoosteen jälkimmäisen osan, jossa käsitellään kirjavuotta 2022.

Yksi vuoden odotetuimmista julkaisuista! (Taustalla kirjahyllyssäni hengaileva nokkasiilipehmo.)

Vuonna 2022 luin

• 66 kirjaa (10327 sivua, 82 h 27 min), eli keskiarvoisesti noin kuusi kirjaa (861 s.) kuukaudessa

• niistä 17 oli spefiä

• niistä kahdeksan oli uudelleen luettuja

• niistä englanniksi luettuja oli yksi

• kotimaisia kirjoja luin 50 kappaletta

• ulkomaisia kirjoja luin 16 kappaletta

• äänikirjoina kuuntelin 14 kirjaa, e-kirjoina luin kaksi

• eniten kirjoja luin kesäkuussa (yhdeksän kirjaa/2011 s.)

• vähiten kirjoja luin lokakuussa (kaksi kirjaa, 63 s., 8 h 44 min)

2022 oli lukemisen kannalta tahmea vuosi. Tiedän, ettei se välttämättä ulkopuoliselle näytä siltä, mutta luin huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna, ja lukumotivaatio oli välillä todella alhaalla. Monet kirjat olivat kesken ikuisuuden, kun etenin kuin täi tervassa. Ehkä raskaammanpuoleiset opiskelut veivät lukumotivaatiota, ehkä kyse oli jostain muusta. Äänikirjat koituivat monissa kohtaa pelastuksekseni: kotihommia on pakko tehdä, joten äänikirja etenee aina siivoamisen tai tiskaamisen taustalla mukavasti. Kaipaan lukemista, kaipaan lukemisen rutiinia. Sen toivon opettelevani uudelleen tänä vuonna.

Eniten luin jälleen proosaa: 40 kirjaa. Lisäksi luin yhden näytelmän, 10 non-fictionin kategoriaan menevää kirjaa, 18 sarjakuvaa ja yhden säeromaanin. Kirjailijoiden (oletettu) nais-miesjakauma oli samankaltainen kuin edellisinäkin vuosina: yli puolet lukemistani kirjoista olivat naiskirjoittajien teoksia. Eniten yllätti kotimaisen kirjallisuuden määrä. Olen jo pari vuotta lukenut enemmän kotimaista kuin ulkomaista kirjallisuutta, mutta näin suuri ero ei ole ollut vielä koskaan!

Osallistuin vuoden 2022 aikana muutamiin lukuhaasteisiin. Esimerkiksi Helmet-lukuhaasteesta sain tänä vuonna suoritettua 41/50 kohtaa. Kesällä osallistuin lukumaratoniin ja luin Lolitan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Goodreadsissa olin asettanut lukutavoitteeksi 50 kirjaa, se täyttyi marraskuussa.

Viime vuonna asetin itselleni tavoitteen, että lainaisin vähemmän kirjoja kirjastosta ja lukisin enemmän oman hyllyn kirjoja. Onnistuinko tässä? No en. Joitain oman hyllyn kirjoja kyllä luin, mutta lähinnä kirjastonkirjoja kuitenkin, ja monesti kävi joka tapauksessa niin, että kirjastolainat piti palauttaa lukemattomina kirjastoon.

Ihana syksyinen tunnelmointihetki kynttilöiden valossa.

Olen vuodesta 2014 alkaen antanut lukemilleni kirjoille vuoden pääteeksi "arvonimiä" (lähinnä siksi, että voisin mahdollisimman monta mieleen jäänyttä lukukokemusta), eikä tästä perinteestä ei luisteta tänäkään vuonna. Tänä vuonna muokkasin tuttuja kategorioita sen verran, että poistin paras sarja- kohdan kokonaan. Kyseinen kategoria on tuottanut minulle päänvaivaa jo vuosia. Luen nykyään sarjoja joko vähemmän tai sitten hitaammin kuin nuorempana, enkä nähnyt kohtaa enää relevantiksi. Muuten kategoriat ovat tuttuun tapaan seuraavat:

• paras uutuuskirja (ilmestynyt vuonna 2022, myös suomennos tänä vuonna lasketaan)

• paras kotimainen

• paras ulkomainen

• paras klassikko

• itkettävin kirja

• huti

• yllättäjä (kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)

• paras spefikirja

• paras ei-spefikirja

• paras non-fiction

• paras sarjakuva

• paras uusintaluku

• kirjailija (kirjailija, johon tutustuin tänä vuonna tai jonka tuotantoa luin erityisen paljon)

• odotetuin (kirja, jonka ilmestymistä/lukemista odotin eniten)

• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja)

Pidemmittä puheitta asiaan! Linkit vievät kuukausikoosteisiin.

Turun kirjamessujen ostokset! Näitä en tainnut blogissa koskaan esitellä.

Vuoden 2022

Paras uutuuskirja

J.S. Meresmaa: Kerberos

Paras kotimainen

Maria Turtschaninoff: Suomaa

Paras ulkomainen

Rainbow Rowell: Any way the wind blows

Paras klassikko

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

Itkettävin kirja

T. J. Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Huti

Aina Bergroth: Prinsessan kirjeet

Yllättäjä

Laura Ingalls Wilder: Luumujen poukama

Paras spefikirja

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret

Tove Janssonin syntymäpäivänä luettiin luonnollisesti hänen tuotantoaa.

Paras ei-spefikirja

Matias Riikonen: Matara

Paras non-fiction

Janina Ahlfors & Minna Honkasalo: Muumimuseokirja

Paras sarjakuva

J. P. Ahonen: Lapsus

Paras uusintaluku

C. S. Lewis: Velho ja leijona

Kirjailija

Tarmo Koivisto

(Koiviston kirjoja täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)

Odotetuin

Annukka Salama: Ripley – Nopea yhteys

Kuukauden helmi

Elina Rouhiainen: Aistienvartija

seitsemän kirjaa/1306 sivua, 4 h 58 min

Matias Riikonen: Matara

neljä kirjaa/267 sivua, 10 h 23 min

Annukka Salama: Ripley – nopea yhteys

kolme kirjaa/473 sivua, 6 h 55 min

Rainbow Rowell: Any way the wind blows

kaksi kirjaa/723 sivua

Asko Murtomäki: Finland 12 points! Suomen Euroviisut

seitsemän kirjaa/927 sivua, 5 h 3 min

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret

yhdeksän kirjaa/2011 sivua

Olen vuoden mittaan leiponut muutamia kertoja Anne of the Green Gables cookbookista, ja kesäloman alun kunniaksi leivoin Annan linimenttikakun (tosin katsoin tarkasti, että laitoin kakkuun vanilijaa). Kakku maistui pääosin voikreemiltä, seuraavalla kerralla sitä voisi tehdä vähemmänkin.

Alison Bechdel: Hautuukoti: tragikoominen perheeni

neljä kirjaa/754 sivua

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

seitsemän kirjaa/651 sivua, 11 h 22 min

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

viisi kirjaa/ 722 sivua, 12 h 5 min

Minna Canth: Työmiehen vaimo

kaksi kirjaa/63 sivua, 8 h 44 min

T. J. Klune: Talo taivaansinisellä merellä

kahdeksan kirjaa/1269 sivua, 10 h 59 min

Maria Turtschaninoff: Suomaa

kahdeksan kirjaa/1161 sivua, 12 h 8 min

Sellainen oli kirjavuoteni 2022! Lukemisen tahmeudesta huolimatta vuoteen mahtui monia unohtumattomia ja hienoja lukukokemuksia. Ensi vuonna tärkein tavoitteeni on yrittää saada oman hyllyn kirjoja luettua enemmän. Odotan myös edistyväni Narnia- ja Pieni talo preerialla -sarjojen uusintalukuprojekteissa. Goodreadsin lukutavoitteeksi otin vanhan tutun 50 kirjaa, ja Helmet-haastettakin tulen yrittämään :)

Osa vuoden luetuista. Nyt huomasin, että toukokuun luetut ovat eksyneet ruudukkoon kahdesti, mutta tuskailin tämän kanssa niin paljon, että luovutan tässä kohdassa ja annan olla :D

Mitä te luitte? Mikä teos jäi parhaiten mieleen (hyvässä tai pahassa)?

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

2021 (2/2)

Hyvää uutta vuotta 2022!

On aika vuosikatsauksen toisen osan. Tässä osassa keskitymme perinteisesti vuoden 2021 luettuihin kirjoihin, joten pidemmittä puheitta tilastojen pariin!

Vuonna 2021 luin

• 80 kirjaa (14337 sivua, 122 h 1 min), eli keskiarvoisesti noin seitsemän kirjaa (1195 s.) kuukaudessa

• niistä 24 oli spefiä

• niistä 24 oli uudelleen luettuja

• niistä englanniksi luettuja oli kolme

• kotimaisia kirjoja luin 49 kappaletta

• ulkomaisia kirjoja luin 31 kappaletta

• äänikirjoina kuuntelin 18 kirjaa, e-kirjoina luin yhden

• eniten kirjoja luin joulukuussa (11 kirjaa/2324 s., 9 h 50 min)

• vähiten kirjoja luin helmikuussa (viisi kirjaa, 350 s., 12 h 31 min)

Kesän ehdottomasti parhaita asioita olivat lukupiknikit: vein itseni johonkin läheiseen puistoon lukemaan ja herkuttelemaan. Oma seura paras seura!

Vaikka vuoden 2020 huippulukemiin en viime vuonna päässytkään, olen silti tyytyväinen luettujen kirjojen määrään. 80 on kaunis luku. Tunnelmiltaan lukuvuosi 2021 oli vaihteleva. Alkuvuodesta minulla oli vaikea saada lukemisesta samalla tavalla nautintoa irti kuin aikaisemmin. Luin paljon, mutta se tuntui enemmänkin mekaaniselta velvollisuudelta kuin nautittavalta harrastukselta. Tunne oli melkeinpä pahempi kuin lukujumi! Oikeastaan vasta kesällä aloin saada kiinni taas siitä tunteesta, jonka lukeminen parhaillaan tuo: kun imeytyy kirjaan mukaan niin voimakkaasti, ettei halua tehdä mitään muuta kuin lukea. Ehkä kesällä kandiin ja koronaan liittyvä stressi hieman hellitti, ja päässä oli taas tilaa tarinoille, tai sitten kyse oli vain sattumasta.

Tänäkin vuonna luin kaikista eniten proosaa: 50 kirjaa. Runoja luin vähemmän kuin vuonna 2020, vain yhden kokoelman, mutta säeromaaneja luin viisi. Näytelmiäkin luin yhden. Lisäksi luin melko paljon non-fictionia (14 kirjaa) ja sarjakuvaa (12). 15 kirjaa luin uudelleen. Lukemistoni painottui voimakkaasti kotimaisiin teoksiin, niitä oli 49 kappaletta. Ulkomaalaisia kirjoja oli 31, ja englanniksi luin kolme kirjaa. Naisoletetun kirjailijan teoksia luin 51, miesoletetun 20 (enemmän kuin yksi kirjoittaja oli yhdeksällä lukemallani kirjalla).

Osallistuin tänä vuonna muutamaan lukuhaasteeseenkin. 50 kirjan Goodreads-tavoitteeni ylitin reilusti, ja Helmet-lukuhaasteestakin suoritin yhtä lukuun ottamatta kaikki kohdat. Vuoden aikana osallistuin myös kahteen lukumaratoniin, ensimmäiseen heinäkuussa ja toiseen elokuussa. Asetin myös itselleni tavoitteen lukea vuonna 2021 enemmän ei-valkoisten krjailijoiden kirjoja kuin vuonna 2020. Rima oli matalalla: piti nimittäin lukea enemmän kuin kaksi tällaista kirjaa. Onistuin tavoitteessani hyvin: luin seitsemän poc-kirjailijan kirjaa. Luku voisi olla vieläkin korkeampi, joten kiinnitän asiaan huomiota myös tänä vuonna.

Luen vain kirjoja, jotka sointuvat kynsilakkani väriin.

Olen vuodesta 2014 asti jakanut "arvonimiä" vuoden aikana luetuille kirjoille, jotta voisin mainita mahdollisimman monta mieleen jäänyttä lukuelämystä. Perinne jatkuu myös tänä vuonna, mutta tällä kertaa otin mukaan kaksi uutta kategoriaa: parhaan sarjakuvan ja non-fictionin arvonimet, koska molempia lajeja tulee luettua melko paljon. Näiden lisäksi kategoriat ovat:

• paras sarja (kaikki sarjan osat luettu vuoden 2021 aikana)

• paras uutuuskirja (ilmestynyt vuonna 2021, myös suomennos tänä vuonna lasketaan)

• paras kotimainen

• paras ulkomainen

• paras klassikko

• itkettävin kirja

• huti

• yllättäjä (kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)

• paras spefikirja

• paras ei-spefikirja

• paras non-fiction

• paras sarjakuva

• paras uusintaluku

• kirjailija (kirjailija, johon tutustuin tänä vuonna tai jonka tuotantoa luin erityisen paljon)

• odotetuin (kirja, jonka ilmestymistä/lukemista odotin eniten)

• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja)

Luokattoman huono ja pimeä kuva, mutta tässä saaliini Turun kirjamessuilta. Tolkienin tulkkina - ja Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjoihin sain myös Kersti Juvan nimmarit (hän on kauhean ihanan oloinen ihminen! <3)

Tuttuun tapaan linkit vievät kuukausikoosteisiin, joista voi lukea tarkempia ajatuksiani kyseisistä kirjoista.

Vuoden 2021

Paras sarja

Astrid Lindgren: Melukylä (osat 1-2 ja 3)

(luin vain yhden kokonaisen sarjan tänä vuonna...)

Paras uutuuskirja

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Spiraalitie

Paras kotimainen

Anni Saastamoinen: Sirkka

Paras ulkomainen

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker

Paras klassikko

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Itkettävin kirja

J.S. Meresmaa: Khimaira

Huti

Helen Fielding: Bridget Jones – elämäni sinkkuna

Harmaa marraskuun aamupäivä, vaaleanpunainen kirja ja kupissa tee. Hyvä yhdistelmä <3

Yllättäjä

Jeff Smith: Out from Boneville

Paras spefikirja

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Paras ei-spefikirja

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

Paras non-fiction

Maria Petterson: Historian jännät naiset

Paras sarjakuva

Art Spigelman: Maus I-II

Paras uusintaluku

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Kirjailija

Tove Jansson

Odotetuin

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Spiraalitie

Kuukauden helmi

Erin Morgenstern: Yösirkus

viisi kirjaa/1048 s., 12 h 39 min

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

viisi kirjaa/350 s., 12 h 31 min

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

kuusi kirjaa/448 s., 15 h 51 min

Mikko Lundell: Miljoonasade

yhdeksän kirjaa/2050 s.

Marilyn Monroe (&Stanley Buchthal & Bernand Comment (toim.)): Välähdyksiä, sirpaleita

viisi kirjaa/396 s., 16 h 46 min

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

viisi kirjaa/1650 s.

Joululoman kirjapinossa oli nätisti päävärit kasassa.

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

kuusi kirjaa/465 s. 24 h 50 min

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

kahdeksan kirjaa/1640 s., 14 h 51 min

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

viisi kirjaa/970 s., 9 h 20 min

Maria Petterson: Historian jännät naiset

kuusi kirjaa/1740 s.

Dess Terentjeva: Ihana

yhdeksän kirjaa/1286 s., 5 h 13 min

J.S. Meresmaa: Khimaira

11 kirjaa/2324 s., 9 h 50 min

Vuoden aikana tuli luettua myös paljon tutkimuskirjallisuutta opintojen tiimoilta, mutta sitä minulla ei ole tapana merkata vuoden luettuihin kuin poikkeustilanteessa. Tässä kirjapino erääseen loppuvuodesta kirjoittamani esseeseen, joka sai minut hihittelemään: kaikki kirjat ovat melkoisen kaukana toisistaan, mutta silti niistä jokaista tarvittiin esseen valmiiksi saamiseen. (Essee kirjoitettiin feminististä uskonnontutkimusta käsittelevälle kurssille, ja omassa esseessäni analysoin Kate Bushin sanoituksissa esiintyvää uskonnollista kuvastoa ja siihen liittyviä sukupuolten valtasuhteita ja (naisen) seksuaalisuutta).

Miltä näyttää vuosi 2022 lukemisen osalta? Asetin itselleni taas 50 kirjan tavoitteen Goodreadsiin, toivon pääseväni siihen. Helmet-haasteeseenkin aion osallistua. Lisäksi olen päättänyt asettaa itselleni kaksi "rajoitusta" kirjojen lukemisen kanssa (ainakin näin alkuun): minun pitää lukea joka kuukausi ainakin yksi oman hyllyni kirja (kaikkein mieluiten sellainen, jota en ole aikaisemmin lukenut), ja kirjastosta saa olla lainassa maksimissaan viisi kirjaa kerrallaan. Minulla on nimittäin ongelmana, että kun pääsen kirjastoon, minulta lähtee kaikki järki ja itsekontrolli, ja lainaan mahdottoman määrän kirjoja, jotka on tietenkin pakko lukea ennen oman hyllyn kirjoja, koska ne pitää palauttaa kirjastoon jossain vaiheessa. Hillitäkseni tätä noidankehää päätin asettaa itselleni näitä rajoitteita. Niistä on mahdollista joustaa, mutta pyrin pitämään niistä kiinni.

Mikä oli teidän vuotenne paras kirja tai lukukokemus? Entä onko lukusuunnitelmia vuodelle 2022? (arvatkaa, kirjoitinko tuohon ensiksi väärän vuosiluvun...)

perjantai 1. tammikuuta 2021

2020 (2/2)

Hyvää uutta vuotta 2021!

Joskus lukuasu sulautuu lukupaikkaan ja kynsilakka lukuasuun.

Perinteiseen tapaan vuosikatsauksen jälkimmäisessä osassa tutustutaan siihen, mitä lopulta olenkaan vuoden aikana lukenut. Ja voi pojat, viime vuoden lukemistossa tosiaankin riittää perkaamista! Pidemmittä puheitta, siirtykäämme tilastoihin.

Lukiessani Rainbow Rowellin Carry onia uudelleen pohdin, miksi vanhemmille lukijoille suunnattuja kirjoja ei kuviteta useammin.

Vuonna 2020

• luin 107 kirjaa (24499 sivua, 90 h ja 46 min), eli keskiarvoisesti n. yhdeksän kirjaa (2041 s.)/kk

• Niistä 36 oli spefiä

• Niistä 24 oli uusintoja

• Niistä englanniksi luettuja oli neljä kappaletta

• Kotimaisia kirjoja luin 63 kpl, ulkomaalaisia 44

• Äänikirjana kuuntelin 11 kirjaa, e-kirjoja luin kaksi

• Eniten kirjoja luin elokuussa (17 luettua kirjaa/ 4045 s., 11 h 55 min)

• Vähiten kirjoja luin helmikuussa (kaksi luettua kirjaa/ 522s., 10 h 21 min)

Kirjakasoja uudessa kämpässä.

Olen itsekin aivan järkyttynyt tuosta luvusta. 107 kirjaa!!! Viimeksi olen lukenut yli 100 kirjaa vuonna 2015, jolloin kirjoja kertyi 104 kirjan verran, joten menin ohi tästäkin virstanpylväästä. Toisaalta syy siihen, että luin paljon enemmän kuin ennen lienee ilmiselvä: kun keväällä alkoi eristys, ei paljon muuta tekemistä ollutkaan kuin kirjojen lukeminen. Lisäksi kirjojen avulla sai ajatukset hyvin muualle, kun oikea maailma stressasi. Varsinkin kevään ja kesän lukemistojen kohdalla eristysaika näkyy selkeästi: erityisesti ennen kirjastojen aukeamista olen lukenut paljon kirjoja vanhempieni hyllystä, samoin kuin tuolloin vielä kotikotona sijainnutta kotikirjastoni "sivusiipeä". Keväällä ja kesällä hain turvaa maailman myllerryksissä myös vanhoista tutuista: luin uudelleen niin Helena Meripaaden Koirahullun päiväkirjoja että Annukka Salaman Faunoideja.

Kuten tavallista, kaikkein eniten luin proosaa (71 kirjaa). Kuitenkin tänä vuonna luin paljon enemmän muiden kirjallisuustyyppien edustajia kuin aikaisimpina vuosina: erityisesti runoja (seitsemän kirjaa) ja sarjakuvia (12 kirjaa) luin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta mahtuipa vuoteeni kaksi säeromaania ja jopa yksi näytelmäkin. Varsinkin sarjakuviin tykästyin tänä vuonna erityisesti! Non-fictioniakin mahtui luettujen kirjojen joukkoon mukavasti, kokonaiset 19 kirjaa. Spefiä luin tänä vuonna yllättävän vähän, ottaen huomioon, että kyseessä on lempigenreni.

Myös vuonna 2020 osallistuin erilaisiin lukuhaasteisiin ja -tempauksiin. Koko vuoden kestäneistä lukuhaasteista osallistuin perinteisesti Goodreadsin Reading challengeen ja Helmet-lukuhaasteeseen, joissa molemmissa onnistuin hyvin. Alkuperäinen Goodreads-tavoitteeni oli 50 kirjaa, mutta kun tuo määrä alkoi lähestyä mielestäni liian aikaisin, nostin tavoitetta hieman. Päädyin nostamaan tavoitetta vielä useamman kerran vuoden aikana, kunnes 85 kirjan kohdalle päätin laittaa rajan, joka sitten ylittyi kirkkaasti. Helmet-haastekin sujui paremmin kuin koskaan: vain yksi haastekohta jäi täyttämättä! :) Tammikuussa olin mukana Kirjabloggajien klassikkohaasteessa, jota varten luin pitkään hyllyssäni pölyä keränneen Kotiopettajattaren romaanin. Vuoden aikana osallistuin myös kahteen lukumaratoniin, ensiksi palmusunnuntaina ja toisen kerran loppukesästä.

Söpöt lakanat ja vähemmän söpö kirja.

Perinteiseen tyyliini kuuluu myös se, että kerron jotain suosikkejani vuoden aikana lukemistani kirjoista. Kirjojen ystävät tietävät, kuinka mahdotonta on sanoa vain yhtä tai kahta suosikkikirjaansa, minkä vuoksi jaan lukemilleni kirjoille "tunnustuksia", jotta saisin mainita mahdollisimman monta mieleen syystä tai toisesta jäänyttä lukuelämystä vuoden varrelta. Kategoriat ovat tuttuun tapaan seuraavat:

• paras sarja (Kaikki sarjan kirjat luettu tämän vuoden aikana.)

• paras uutuuskirja (Ilmestynyt siis vuonna 2019, suomennoskin tänä vuonna lasketaan.)

• paras kotimainen

• paras käännöskirja/muulla kielellä kuin suomeksi luettu

• paras klassikko

• itkettävin kirja

• huti

• yllättäjä (Kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)

• paras spefikirja

• paras ei-spefikirja

• paras uusintaluku

• kirjailija (Kirjailija, jonka tuotantoa luin paljon tänä vuonna.)

• odotetuin (Kirja, jonka ilmestymistä/lukeamista odotin eniten.)

• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja)

Uudet villasukat ja odotettu jatko-osa.

Valinnat ovat aina hyvin vaikeita, ja jos minulta kysyisi asiaa huomenna uudelleen, vastaisin todennäköisesti eri tavalla. Sen kummempia perusteluja en täasä kohdassa enää kirjoita, mutta linkit vievät kuukausikoosteisiin, jossa puhun mielipiteistäni kyseisestä kirjasta, jos ne kiinnostavat. Nyt tunnustusten pariin!

Erään keväisen eristysviikon aikana luettuja kirjoja.

Vuoden 2020

Paras sarja

Helena Meripaasi: Koirahullun päiväkirja (osat 1-5, osa 6)

(luin vain kaksi kokonaista sarjaa vuonna 2020, molemmat uusintoja! Koirahullun päiväkirja on ehkä jonkinsorttinen guilty pleasure, mutta Meripaaden sarja oli kuitenkin niin kiva nostalgiamatka, että se sai tämän kunnian.)

Paras uutuuskirja

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Paras kotimainen

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Paras ulkomaalainen/muulla kielellä luettu

Hank Green: Ihan mieletön juttu

Paras klassikko

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Itkettävin kirja

Anneli Kanto: Veriruusut

Huti

Uolevi Nojonen: Ruudussa räntää

Tänä vuonna olen lukenut todella paljon sarjakuvia. Tämä ääneen naurattanut ruutu on Marta Breenin ja Jenny Jordahlin teoksesta Naiset: 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta.

Yllättäjä

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Paras spefikirja

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Paras ei-spefikirja

Ruta Sepetys: Salt to the sea

Paras uusintaluku

Annukka Salama: Harakanloukku

Kirjailija

Tommy Tabermann (Tabermannin kirjoja tässä, tässä ja tässä)

Odotetuin

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

Luen vain lakanoihini sointuvia kirjoja.

Kuukauden helmi

Tara Westover: Opintiellä

kolme kirjaa/1252 s.

Rainbow Rowell: Carry on

kaksi kirjaa/522 s., 10 h 21 min

Anneli Kanto: Veriruusut

kahdeksan kirjaa/1776 s., 5 h 16 min

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

neljä kirjaa/1009 s.

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

10 kirjaa/2071 s., 14 h 54 min

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

13 kirjaa/2800 s., 10 h 8 min

Vaikka erilaisia kirjanostotapahtumia ei tänä vuonna ollutkaan, sai hyllyyni myös lisätäytettä. Kävin ostamassa stressanneesta helmikuusta selviämisestä palkinnoksi koko Muumi-sarjan, mikä on tuonut minulle kovasti iloa myöhemminkin. Kuvassa näkyy myös uuteen asuntooni ostettu nojatuoli, joka on yksi lempilukupaikoistani kotonani!

Sally Salminen: Katrina

16 kirjaa/3697 s.

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät

17 kirjaa/4045 s., 11 h 55 min

Tove Jansson: Taikurin hattu

kahdeksan kirjaa/2024 s., 11 h 32 min

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

seitsemän kirjaa/695 s., 13 h 44 min

Ruta Sepetys: Salt to the sea

seitsemän kirjaa/1825 s., 4 h 33 min