2015 (1/2)

Yleisen mukavuuden vuoksi jaan postauksen kahteen osaan. Kuvat liittyvät aiheisiin tai sitten eivät. Asiat ovat erittäin epäkronologisessa järjestyksessä.

Vuonna 2015 

•Suoritin peruskoulun loppuun ja siirryin lukioon. Vaikka lukio tappoi sosiaalisen elämäni ja nujersi rankkuudellaan, syksy on silti ollut paras koulusyksy pitkään aikaan. Peruskoulu on onnellisesti taaksejäänyttä elämää. 

•Olin isona (heh heh) ja pelottavana (sen ku näkis) isosena rippileirillä. Oli hauska viikko kaikin puolin, vaikka sää olikin kylmä. 

•Tanssin ja lopetin tanssin. Vaikka päätös hieman kirveltääkin, tosiasia on se, ettei minulla ole enää siihen aikaa. 

•Luin hirmuisen määrän kirjoja. Siitä lisää toisessa osassa.

•Esiinnyin koulun näytelmässä. Kehuja ropisi ja hauskaa oli, vaikka jännittikin ihan hirveästi. 

•Katsoin hirveän määrän hirveän hienoja elokuvia. Paper towns, Punaiset kengät, Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Tuulen viemää, Mamma mia!, Inside out, A Hard day's night... Lisäksi monia suosikkielokuvia uudelleen. 

•Nimitin itseni musikaalitohtoriksi saadakseni tekosyyn vaahdota musikaaleista blogissa ja tyrkyttää niitä viattomille ihmisille. 

•Kävin katsomassa Helsingissä Svenska teaternin Mamma mia!n. ABBA-fani ja musikaalitohtori ei ollut pysyä housuissaan, itki, nauroi, rakasti, ei ymmärtänyt juuri mitään, nautti suunnattomasti. 

•Kävin ihmettelemässä Lontoota. Ihana reissu kaikin puolin, jos unohdetaan särkevät jalat ja välistä vähän liiankin kuuma helle. 

•Katsoin viimein useiden tahojen hehkuttaman Uuden Sherlockin ja rakastuin. 

•Kuuntelin musiikkia, paljon musiikkia. 2015 ilmestyi uusi levy niin Marina and the diamondsilta, Scandinavian music groupilta kuin Enyaltakin. Lisäksi tutustuin Ultra brahan ja Kate Bushin lopputuotantoon. Loin kirjoitusprojekteille soittolistoja, liityin koulun kuoroon, näin SMG:n livenä (<3), rakastuin uudelleen moniin biiseihin, ällistyin The Beatlesin tuotannon ilmestyessä Spotifyhyn. (Ei koko tuotanyo, niin kuin jotkut lähteet väittävät: siellä ei ole Anthology-levyjä tai Lovea.) Musiikillisesti 2015 oli upea vuosi. 

•Juhlin elokuussa kaksia eri vuosipäiviä: omaani (16 vuotta) ja blogin (yksi vuosi). 

•Kävin Helsingin kirjamessuilla ensimmäistä kertaa. Upea tapahtuma ja yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. 

•Kävin Riikassa rakastumassa art noveauhun. 

•Sain uusia ystäviä ja rakastuin vielä enemmän vanhoihin. Vaikka muutaman ihmisen olenkin tuntenut vain vajaan vuoden, joitain tuskin sitäkään, heistä on tullut tärkeitä ja rakkaita ja tuntuu, kuin heidät olisi tuntenut koko ikänsä. Vanhoista kaveriporukoista tuli vuoden mittaan yhä tiiviimpiä ja tärkeämpiä ja olen todella onnellinen, että he ovat olemassa. Jos joku teistä, uusista tai vanhoista, lukee tätä ja tunnistaa itsensä, olet rakas ja tärkeä<3

•Vietin ehkä elämäni parhaan kesän. 

•Pyörin pääkaupungissa useampaan otteeseen ja rakastuin kaupunkiin joka kerralla enemmän. 

•Pyöräilin kilometrikaupalla.

•Piirsin. Vihonkulmiin koulussa, paperille kotona. 

•Odotin ensilunta, riemuitsin sen saapumisesta, mökötin sen sulaessa. 

•Joulu oli kaunis, joskaan ei maisemallisesti. 

•Valokuvani eivät tärähtäneet yhtä usein kuin ennen. (Ei sillä, etteikö ne tärähtäisi yhä, mutta ei enää niin moni eikä enää niin paljoa.) Lisäksi tajusin, kuinka hauskaa värimuokkauksilla leikkiminen on. 

•Bloggasin hyvin epätasaisesti, varsinkin syksyllä koulun alettua. Olen pahoillani pidemmistä postaustauoista, ne olivat erittäin tahattomia. Lupaan yrittää petrata ensi vuonna :) 

•Tunteet menivät vuoristorataa. Ensin oli päiväkausia hurjan iloinen, seuravaana päivänä vain kiukkuinen ja itkeskelevä kurja mytty. Angstasin ja nauroin mahan kipeäksi. 2015 oli tästä vaihtelusta huolimatta varsin mukava vuosi, ja tuntuu että nauroin enemmän kuin itkin. 

•Kerroin luvattoman huonoja vitsejä ja nauroin vielä huonommille.

•Puhuin paljon itsekseni.

•Kirjoitin. Kun 2014 kirjoittaminen tökki ja pahasti, eikä kynästä tullut kuin jotain angstirunoja, 2015 korvasi sen monin tavoin. Kirjoitin Suudelman ensimmäisen version reilussa yhdeksässä kuukaudessa, osallistuin Noviisi-novellikilpailuun (jonka tulokset ovat jo selvillä, mutta anonyymiteettiä suojellakseni en kerro sijoittautumistani, sanon vain olevani erittäin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni), rustasin muutaman runonkin, jotka olivat yllättävän hyviä, kirjoitin saniksessa erilaisia harjoituksia, osallistuin ensi kertaa NaNoWriMoon ja hävisin sen, istuin kesäiltoina parvekkeella läppäri sylissä... Kerta kaikkiaan, upea kirjoitusvuosi.

2015 oli hieno vuosi kaikin puolin. (Tuntuu, että unohdin listalta jotakin...) Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tekemässä siitä yhtä hienon kuin se oli. Jatketaan vuoteen 2016 hymyillen, tehdään siitä vielä parempi kuin tästä! 

Upeaa, jännittävää ja mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikille!!!

Olen eksynyt Latviassa (Riika, osa 2)

(No siis en oikeasti ole. Otsikko on Ultra Bran biisistä Minä suojelen sinua kaikelta ja käytin sitä, koska se sopii tilanteeseen.)

Matkapostauksen toinen osa. Sisältää tärähtäneitä kuvia ja mukahauskaa tekstiä.

Ja kuvissa ei ole vesileimoja oman laiskuuden takia, mutta kaikki ne ovat minun tai jonkun perheenjäseneni ottamia. Siis oikeesti varastin naapurin Jormaperan kameran ja siirsin ne kaikki omaan blogiini.  Ethän siis vie niitä.

Riika 10.10.-13.10.2015

Maanantai 11.10.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena. Oli aika lähteä uusiin seikkailuihin.

Ensimmäinen kohde oli vanhoihin zeppeliinihalleihin rakennettu tori. Miljöö oli upea ja inspiroiva, villasukat ja lapaset saivat sormet syyhyämään ja värikkäät vihannekset hymyilemään. (ja kalaosato haisi järkyttävältä.)

Rautatiesilta

Kaupunki ja sen mukulakivet kutsui taas horjahtelemaan kulkemaan.

Miau♥

Matkan rähjäisin talo. Se näyttää romahtavan millä hetkellä hyvänsä, mutta on omalla tavallaan viehättävä. 

Löysimme lähistöltä synagogan, joka on koko Latvian ainoa, Kaikki muut on hävitetty. Ajatus tuntuu hurjalta ja samalla surulliselta. Synagoga oli kaunis sisältä, hämmentävän valoisa. Rakennus oli kummallisesti piilossa, sisäänkäynti ei ollut kadun puolella. Ehkä siihenkin on syynsä.

Jatkoimme matkaa vanhaan keskustaan.  Ensimmäisenä vastaan tuli Mustapäiden talo. Mustapäät olivat (kait?) jokin seura, mutta nimi herätti suunnattomasti hilpeyttä.

Aukiolla oli hurjasti muitakin kauniita taloja.

Jatkoimme matkaamme kohti Kissataloa.

Erään talon seinällä oli varsin kauniit kukkamaalaukset, 

Taidemuseon ulkoseinällä oli maalauksia. 

Huvittava tuo välkähdys ikkunassa.

Tässä välissä päätimme mennä juomaan teetä pikkuiseen teehuoneeseen. Paikka oli todella tunnelmallinen ja tee oli herkullista.

Norsukannussa oli rooibosia ja metallikannussa savuteetä.

Teetä juotiin pienistä ja suloisista kupeista. 

Oolog-teen mukana tuli pieni Buddha-patsas, jonka päälle kaadettiin aina vähän teetä. Sillä Buddha pysyi tyytyväisenä ja toi teenjuojalle iloa. 

Koska olen taitava enkä lainkaan kömpelö, kaadoin viimeisen teekuppini housuilleni. Hyvä minä!

Näimme tornin. 

Kissatalon rakentaja ei aikoinaan päässyt Suureen kiltaan (älkää minulta kysykö, mikä se on tai oli), joten hän rakensi talon kiltataloa vastapäätä ja asetti talon katolla olevat kissat pyllistämään killan talolle.

Kissatalolta menimme syömään Lido-nimiseen ravintolaan. Siellä annoksensa sai rakentaa itse ja ruoka oli todella hyvää.

Jatkoimme matkaa Latvian kansalliskirjastolle.

Kirjoja lasin takana

Vierailijoille jaettiin tällaiset lätkät kaulaan. 

Kirjastossa oli vain tietokirjallisuutta, joten siinä mielessä se ei ollu tkiinnostava. Eri kerroksissa oli kuitenkin erilaisia "näyttelyitä" ja kerrosten värikoodit olivat mukavan pirteitä.

Hauska valokuvanäyttely eri paikoissa lukevista ihmisistä. 

Ehdottomasti näyttelyn paras kuva! 

Aulassa ollut sarjakuva. Tekstiä en ymmärrä, mutta pointti tulee kai selväksi. 

Kirjastossa olisi ollut 11 kerrosta, mutta vain kahdeksanteen pääsi ilman opastettua kierrosta. Sieltäkin oli kyllä komat maisemat. 

Ennen shoppailemaan lähtöä kävimme kahvilassa.

Kakku oli hyvää, tee ei. 

Tavarataloja ei Stockmannin lisäksi keskustan alueella ole, joten kiertelimme läheisen kauppakeskuksen vaatekauppoja.

Nauroin tämän kaupan nimelle ihan liikaa. 

Sitten olikin jo aika palata asunnolle ja mennä nukkumaan.


Tiistai 13.10.

Herätys oli aamulla seitsemältä, teki hieman tiukkaa. Söimme aamupalan ja ajoimme bussilla lentokentälle, jossa söimme hieman tukevammin. Sitten nousimme lentokoneeseen ja lensimme takaisin Suomeen. Pääsin istumaan ikkunapaikalle, sain todella hyviä kuvia :)

Kun maa katosi

Hei Helsingfors!

Koneen laskeuduttua ja saatuamme matkalaukun pakkauduimme jälleen autoon, ajoimme Ikeaan syömään ja siitä sitten suoraan kotiin. Sitten oli hyvä tilaisuus katsella valokuvia, purkaa laukku ja kuvailla ostoksia, (Osa kuvista otettu keskiviikkoaamuna, siksi tuo valo.)

Huulirasva. En omistanut sellaista tällä hetkellä ja huuleni olivat rohtuneet. Tuli tarpeeseen.

Latviassa yksi suurimmista myyntituotteista on meripihka. Meripihkatuotteita myyviä kauppoja oli lähes joka kadunkulmassa. Lopulta minäkin hankin tällaisen kauniin korun itselleni. Valinnanvaikeus oli suunnaton, ihania vaihtoehtoja kun oli lukuisia. 

 En muista, olenko koskaan maininnut täällä rakkauttani neuleisiin ja villapaitoihin. Kyseiset vaatekappaleet ovat elämäni suurin heikkous ja ostelisin niitä minkä kerkiäisin, jos olisi rahaa. (Niitä on muutama tuolla vaatekaapissa.) Tämän ihanuuden kuitenkin hommasin, se on ihanan pehmeä ja ihanan lämmin.(Ja todella vaikea kuvattava, näyttää muodottomalta möhkäleeltä.) Olen rakastunut.

Mekot ovat toinen rakkauteni, joten mukaan tarttui tämä punainen. Yksinkertainen, mutta kivan värinen.

Matka oli kaikin puolin mukava. Riika on todella kaunis kaupunki, ja monipuolinen: löytyy uutta ja vanha, rujonkaunista ja kiiltäväksi kiillotettua. Jotain samaa kuin Tallinna, jotain ihan erilaista. Kaupunki inspiroi, mieleen tuli kirjoitusidea ja halu piirtää paperinukkeja. Tähän(kin) kaupunkiin haluaisin joskus palata. Suosittelen Riikaa ihmisille, jotka eivät halua lähteä kovin kauas, mutta nähdä kuitenkin jotain uutta ja jännää.