Kesä meni, mitä jäi ämpäriin?

On syksy, ja niinpä on aika kurkistaa kesäiseen ämpärilistaan: mitä kesällä tuli tehtyä, mitä ei? 

 

 

 Kesällä 2026 aioin 
 
☀ uida ainakin kahdessa eri paikassa. Suoritettu! Uin kesän aikana kolmessakin eri paikassa, kun heitin talviturkin Oulussa. Lähiuimarannoistani varsinkin toisesta tuli yksi lemppariuimapaikoistani koskaan: mielettömän kaunis paikka! Uiminen jäi silti kesällä harmittavan vähälle, kun säät olivat kylmiä. Näköjään tässä uimahommassa ei vain voi voittaa :D 
 
☀ käydä kesäteatterissa. Suoritettu! Kävin juuri niissä kesäteatteriesityksissä, joissa halusinkin: Notre-Damen kellonsoittaja Turussa ja Anastasia Jyväskylässä. Varsinkin ensiksi mainittu oli aivan mieletön kokemus, mutta ei toinenkaan paljoa sille hävinnyt! Molemmat teokset herättivät paljon ajatuksia tarinankerronnasta ja teatterimagiasta. Ilo aina katsoa osaavia ihmisiä esiintymässä!
 

☀ syödä brunssia parvekkeella. Suoritettu! Kyllä oli herkkua monenlaista, olinkin sitten vähän ähkyssä loppupäivän :D

☀ käyttää Museokorttia. Suoritettu! Vingutin museokorttia ainakin Oulussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Järvenpäässä, Kuopiossa ja Turussa, joten sanoisin, että tavoitteeseen käyttää Museokorttia kyllä päästiin. 
 

Ostin kesällä kirpparilta lettupannun, jollaisesta olin haaveillut valehtelematta lapsesta asti. Kesällä paistoin aika monta kertaa lettuja, joten ehkä paras käyttämäni neljä euroa! 

☀ lukea Don Rosan sarjakuvia. Suoritettu! Tarkemmin ajatuksiani Rosan teoksista voi lukea touko-, kesä-, heinä- ja elokuun koosteista, ja syyskuunkin koosteessa on vielä yksi Rosan teos. 
 

☀ jatkaa suurta Rodgers & Hammerstein -seikkailua. Jäi tekemättä. Kassellaan syssymmällä. 
 
☀ tehdä kesäjuttuja uudessa kotikaupungissani. Suoritettu! Kävin tekemässä suurin piirtein kaikki kesäjutut, joita tässä kaupungissa voi tehdä. Osa oli oikeasti kivoja juttuja, osa lähinnä meemillä tehtyjä. Ongelmana on vain se, että en tiedä, mitä ensi kesänä teen, kun kaikkea on jo kokeiltu :D
 

Villa Kokkonen Järvenpäässä, yksi Museokortin-vingutuskohteistani. 

☀ kuunnella pari roikkumaan jäänyttä albumia. Osittain suoritettu. Vilma Jään Loitsui ja taikoi tuli kuunneltua (ja se olikin erittäin hyvä levy!), mutta esimerkiksi Olavi Uusivirran uusi levy on edelleen kuuntelematta. 
 
☀ käydä lukupiknikillä. Suoritettu! Vain yhden kerran, mutta se riittää. Ostin kuitenkin kesällä piknikviltin, joten ainakin tämä ja tulevat piknikit ovat sitten paremmin varusteltuja kuin edellisten vuosien vastaavat. 
 

☀ ostaa Scrivenerin. Jäi tekemättä. Otin Scrivenerin kokeilukäyttöön nyt syksyllä, mutta sitä ei lasketa enää kesän tapahtumaksi. 
 
☀ saada JL:n editoinnin kunnolla vauhtiin. Jäi tekemättä. Kesä oli ihan surkeaa kirjoitusaikaa: koko kesän aikana editoin yhden novellin julkaisukuntoon ja kirjoitin yhden pikkutekstin tulevaan yhteisprojektiin. Tein kyllä JL:n editointimuistiinpanoja, mutta varsinaisen editoinnin aloitin vasta syksyllä. Se harmittaa, mutta eipä sille mahda mitään. 

 

Semmoinen kesä sitten! Oli aika erilaiset ympyrät kuin aikaisempina kesinä, ihan jo siitä lähtien, että asuin toisessa kaupungissa kuin ennen. Nykyinen kotikaupunkini on ns. "kiva kesäkaupunki", joten kesällä se ei tuntunut ihan niin ankealta kuin se talvella tuntuu. Kesään mahtui paljon reissaamista ja kivoja juttuja, jotka olivat hyvää vastapainoa työnteolle.

Saaristokesän ämpärilista

On perinteisen ämpärilistan aika! Kuten kuulumispostauksessa kerroin, tulen viettämään tulevan kesän (sisämaalaiselle) eksoottisissa saaristolaismaisemissa, kun kesätyöt vievät Ahvenanmaalle. Varsin erilainen ja jännittävä kesä siis luvassa, joka keskittyy pääosin saaristoon: pitkien välimatkojen ja työvuorojen takia en juurikaan pääse käymään mantereella, ja silloinkaan en opiskelukaupunkia kauempana. Mutta tällä kertaa näin, katsotaan millainen kesä tästä tulee!

 

Kesällä 2025 minä

 

☀ seuraan pyöräiltyjä kilometrejä. Polkupyörä on kesäni ensisijainen kulkupeli, kun en omista autoa eikä saarella ole varsinaisesti julkista liikennettä. Kiinnostaakin, kuinka monta kilometriä kesän aikana tulee pyöräiltyä työmatkojen, kauppareissujen ja muiden siirtymien puitteissa. Aion ladata puhelimeen jonkin sovelluksen, joka seuraa pyöräiltyjä kilometrejä.

 

☀ kehityn ruotsin puhumisessa. Vaikka vietinkin viime kesän kaksikielisessä työpaikassa, ei minun tarvinnut puhua ruotsia itse ollenkaan.

 

☀ uin. Tästä haaveilen joka kesä, mutta tällä kertaa haluan uskoa, että uiminen myös onnistuu: lähimmälle uimapaikalle ei ole majapaikastani kuin lyhyt kävelymatka!

 

☀ käyn Maarianhaminassa museossa. Piipahdin toukokuisella Ahvenanmaan-reissulla Maarianhaminassakin, jossa vietin muutaman tunnin. Tällöin en ehtinyt käydä missään kaupungin museossa (niitä olisi useampikin), mutta jospa kesään mahtuisi ainakin yksi museoreissu pääsaarelle. (Heh, mitäpä sitä museotekijä vapaapäivänään muuta tekisi kuin menisi museoon...)

 

☀ tutkin kotisaaren nähtävyyksiä. Vaikka hieman ehdinkin tulevan kesän kotisaarta nähdä jo silloin, kun siellä toukokuussa kävin, monia juttuja jäi vielä näkemättä. Onneksi on koko kesä aikaa tutkia!

 

☀ luen Nälkäpelit uudelleen. Olen haaveillut Nälkäpelien uudelleenluvusta jo pitkään, ja alkukeväästä ilmestynyt esiosa Elonkorjuun sarastus innosti tähän vielä entisestään, varsinkin, kun uuden kirjan lukenut ystäväni sanoi, että kirjassa on sen verran paljon viittauksia alkuperäiseen trilogiaan, ettei muistinvirkistys ole pahitteeksi. Nälkäpelit löytyvät Ahvenanmaan kirjastosta vain englanniksi (ja toki ruotsiksi), joten sillä kielellä kirjat olisi tarkoitus lukea.

 

☀ saan P:n version 2.1. valmiiksi. Tämä on täysin realistinen tavoite, editoimista on enää muutama luku jäljellä!! Toivon, että versio 2.1. valmistuisi kesäkuun aikana. Sen jälkeen toki täytyy vielä käydä kässäri ainakin vielä kerran tiheällä kammalla läpi, pohtia kokonaisuutta ja korjailla muutamia juttuja, mutta se on sitten vähän myöhemmän ajan murhe: sitä ennen kässärin on hyvä antaa levätä vähän aikaa. Joka tapauksessa toivon, että P lähtisi kohti kustantamoja viimeistään syyskuussa.

☀ saan JL:n läpiluvun loppuun. Tämäkin lienee mahdollinen tavoite: tekstistä on luettu muistaakseni neljäsosan verran, ja läpiluku on "varsinaista" editoimista nopeampaa puuhaa. JL:n läpiluku on ollut kesken kohta kaksi vuotta (!), mutta toivon, että sille vapautuu enemmän aikaa ja tilaa aivoista, kun P valmistuu ja on poissa tieltä. (JL-raukka on kässäreistäni syrjityin, aina se joutuu väistymään jonkun toisen tieltä!) Toisaalta vähän huolettaa etukäteen, aiheuttaako kesäsää vääränlaisen mielentilan talvitarinan lukemiseen, mutta turha sitä on etukäteen murehtia. En saa tekstiä edistettyä ikinä, jos pystyn työstämään sitä vain talvikuukausina :D

 

Toivon kesällä myös tapaavani lampaita! Tässä muutamia kavereita viime kesältä.

Ylipäätään tältä kesältä odotan uusia kokemuksia, itsevarmuutta, pyöräilyä ja meren ihailua sekä rannalta että uimasta käsin. Nyt jos koskaan on tilaisuus ottaa ja lähteä, vaikka vain kesäksi, ja aion nauttia tästä tilaisuudesta täysin rinnoin.  

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Keväinen kuulumiskimara

Pitkästä aikaa kuulumiskimara! Olen laiminlyönyt blogia jo pitkään, ja se harmittaa. Jospa asiaan tulisi pikkuhiljaa muutos. Mitään en uskalla luvata, mutta ainakin nyt tarjoan pienen kurkistuksen arkeeni tällä hetkellä.  

★ Kuten taisin jossain postauksessa mainitakin, olen tänä keväänä valmistunut filosofian maisteriksi!! Tämä teema on voimakkaasti hallinnut koko kevättä, ensin gradun tekemisen, sitten yliopiston byrokratiamankelin ja lopulta kaikenlaisen juhlimisen ja asian toitottamisen merkeissä. En ole jotenkin vieläkään silti rekisteröinyt asiaa, vaikka gradu on yliopiston järjestelmässä, todistus on saapunut (antiklimaattisesti sähköpostiin, ankeaa tämä nykyaika) ja yliopistotunnuksenikin ovat lakanneet toimimasta. Varmaan sitten syksyllä asia realisoituu kunnolla, kun uusi lukuvuosi ei enää omalla kohdallani alakaan. Moni on kysellyt, aionko ryhtyä seuraavaksi väitöskirjan tekoon. Koskaan ei toki pidä sanoa ei koskaan, mutta minulla ei ole ikinä ollut sen suurempaa kiinnostusta tutkijahommiin, joten en pidä todennäköisenä, että siihen puuhaan alan. Olen istunut koulun penkillä yhtäjaksoisesti seitsemänvuotiaasta alkaen, joten nyt kiinnostaa tehdä jotain muuta. 

 

★ Valmistumisen myötä työttömyydestä ja työnhausta on tullut jossain määrin osa arkea. Koska olen tehnyt keväällä osa-aikatöitä museo-oppaana, on työnhakuvelvollisuus ollut huomattavasti kevyempi, eikä se olekaan juuri stressannut. Olen kyllä hakenut useampaa oman alan työpaikkaa, mutta tällä hetkellä työnhaku tuntuu melkoisen ankealta: en ole päässyt mihinkään hakemaani paikkaan edes haastatteluun, ja yhtä paikkaa on saattanut hakea yli 50 ihmistä. Varmasti sellaiset, joilla on enemmän työkokemusta, ajavat edelle rekrytoinnissa, mutta milläs sitä työkokemusta saisi, kun ei niitä paikkojakaan saa...? En haluaisi muuttaa nykyisestä kotikaupungistani pois, mutta lienee todennäköisempää, että saan töitä jostain muualta (jos nyt ylipäätään saan). Kesän aikana työttömyydestä ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, sillä...

 

★ ...sain oman alan kesätöitä! Päädyin tammikuussa hakemaan vähän vitsillä erästä työpaikkaa, ja sitten minut palkattiin lopulta ilman kunnollista työhaastattelua. Museohommia siis kesälle luvassa, se on mukavaa (vaikka olenkin ehkä vähän ylikoulutettu juuri niihin työtehtäviin). Jännittävää tästä tekee se, että työpaikka sijaitsee Ahvenanmaalla! En ole ikinä ollut kesätöissä niin kaukana kotoa: kesällä 2022 tein museologian harjoittelua uudella paikkakunnalla, joka kuitenkin sijaitsi syntymämaakunnassani, ja asuin kesän kotikotona. Nyt lähden ihan uusiin maisemiin kesäksi, vieraaseen ympäristöön. Jännittää tosi paljon (varsinkin ruotsin puhuminen), mutta odotan kesää ihan innolla. Kävin taannoin tutustumassa kesäiseen kotisaareeni, ja se ehti parissa päivässä näyttää parhaita puoliaan. En tiedä, tuleeko vastaavaa tilaisuutta ottaa ja lähteä kesäksi ihan uusiin maisemiin enää tämän jälkeen, joten tartun tilaisuuteen mielelläni. Kevät on ollut monesta syystä aika raskas, ja tuntuu todella hyvältä, että saan vähän etäisyyttä tavalliseen arkeeni ihan uusissa maisemissa. Lähtöön on enää pari viikkoa, iiks! 

★ Olen ollut kuorossa tänäkin keväänä, osittain vähän eri rooleissa kuin ennen. Kuoroa ei johda yksi määrätty kuoronjohtaja, vaan kuorolaiset itse sovittavat, harjoittavat ja johtavat biisinsä. Ajatus tällaisesta roolista on pitkään tuntunut kammottavalta ja pelottavalta, mutta nyt kevään teema toi mieleeni siihen sopivan biisin, ja päätin pelostani huolimatta lähteä biisivastaavaksi sen kanssa. Sain veljeltäni apua biisin sovittamiseen, ja loppujen lopuksi kaikki harjoituksista kuoron johtamiseen konsertissa meni yllättävän hyvin, vaikka matkalle mahtui myös haasteita (mm. se, että jotenkin onnistuin sopimaan aina omille harjoituspäivilleni jotain muutakin stressaavaa, jolloin olin kuin kissa pistoksissa ihan aamusta iltaan). Biisivastaavahommien lisäksi olin tänä keväänä laulamassa parissa biisissä eri äänialaa kuin nykyään. Vaikka pääsenkin korkeisiin ääniin, olen kyllä huomannut, että siihen on syynsä, miksi laulan yleensä juuri sitä ääntä mitä yleensä laulan. On ihan eri asia, pääseekö nuotteihin ja tuntuuko se hyvältä :D Harrastuksen jatkuminen on kohdallani vähän epävarmaa. Jos olen tässä kaupungissa vielä syksyllä, jatkan myös kuorossa, mutta töiden saaminen tarkoittaa todennäköisesti myös muuttoa pois. Harmittaa tietysti jättää tuttu kuoro, jos elämä vie toisaalle, mutta onneksi kevään kuorokausi oli sellainen, että siihen on hyvä lopettaa.

 

★ Kun gradun sai pois alta, on voinut keskittyä kirjoittamiseen. Kun viime vuonna osallistuin ties kuinka moneen kirjoituskilpailuun, tänä vuonna olen osallistunut vain kahteen, toiseen tosin jo viime vuoden puolella kirjoitetulla tekstillä (ja siinä kilpailussa en menestynytkään). Novan esiraativaiheen tuloksia vielä odottelen. Taas stressaan, onko novellin spefielementti "tarpeeksi" spefiä kilpailun vaatimuksiin, vaikka ei-arkitodellisuuden kanssa ollaankin tekemisissä. Toisaalta kun edellisen kerran hermoilin aiheesta, päätyi novellini sijoittumaan kisassa, joten jospa hyvät merkit olisivat ilmassa jälleen. Olen myös editoinut P:a hyvin ahkerasti: enää muutama luku jäljellä! Olen aika varma, että saan tämän version valmiiksi viimeistään kesäkuun aikana, ja kässäri voi lähteä kustantamokierrokselle joko loppukesästä tai alkusyksystä. Iik ja ääk, hurjaa! Kirjoitushommiin liittyy sekin, että Pusun aloittamisesta tuli alkuvuodesta kuluneeksi hurjat 10 vuotta! Puhuin Pusuun liittyvistä tuntemuksista viime vuonna kirjoitetussa postauksessa, ja allekirjoitan samat tuntemukset edelleen: en välttämättä palaa enää koskaan työstämään tekstiä, mutta sillä on valtavan suuri paikka sydämessäni. Juhlistin 10-vuotista kässäriäni kirjoittamalla novellin, joka kertoo yhdestä päivästä 10 vuotta tarinan päättymisen jälkeen. Teksti on pitkälti kevyttä hattaraa ja fanserviceä, mutta ai että miten ihanaa sitä olikaan kirjoittaa! Pusun päähenkilöt ovat lohtuhahmojani, joiden pelkkä ajattelu auttaa silloin, kun on paha mieli, ja kässärin maailma tuntuu kodilta. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä viettämään aikaa siellä jälleen. Päädyin myös tekemään novellista zinen, kun minulla oli vielä mahdollisuus hyödyntää yliopiston tulostuskrediittejä. Painos on tosi pieni, mutta eipä novellista saakaan irti muut kuin sellaiset, jotka ovat Pusua aikoinaan lukeneet :D

 

★ Loppuun vielä biisivinkki. J. Karjalaisen uusin levy Suomalaista muotoiluu ei ole Karjalaisen parasta tuotantoa, mutta pidän sen akustisuudesta, ilmavuudesta ja keveydestä. Koh-i-noor on ihanan keinuva biisi, joka on eräs lempilauluni kyseiseltä levyltä. Kynä liikkuu paperilla, mieli kulkee paikkoihin, hetki on levollinen ja rauhallinen. 

Mitä just sulle kuuluu nyt? 

Kesämuistoja

Kesä on kääntynyt syksyyn, vaikka viime aikoina onkin ollut hämmästyttävän helteistä. Syksy tarkoittaa sitä, että on aika kurkistaa kesä-ämpäriin, ja katsoa, mitä kaikkea ehdin toukokuussa tekemältäni ämpärilistalta tehdä. 

Ilolan arboretum Salossa oli niin kaunis paikka, että minulta ja matkaseuralaisiltani meinasi lähteä järki.

Kesällä 2024 minä

 

☀ saan asunnon suursiivouksen suoritettua. 

En saanut, mutta pesin matot! Sitä operaatiota en ollutkaan tehnyt naismuistiin.

☀ luen graduaineistoa ja -kirjallisuutta. 

En niin paljon kuin olisin halunnut, mutta vähän kuitenkin! Aineistoa kahlasin jonkin verran läpi, mutta tutkimuskirjallisuuteen en koskenut. 

☀ uin meressä vähintään kerran. 

En uinut. Uin ylipäätään koko kesänä vain kerran, eikä uimapaikkanani ollut meri. Opiskelupaikkani isoin ongelma on se, että kaikki rannat ovat tosi kaukana! :(

☀ käyn kesäteatterissa. 

Kävin! Kuten mainitsin kuukausikoosteessa, kävin katsomassa Jyväskylässä Kulissi-teatterin Heathersin, joka oli musikaalin kantaesitys Suomessa. Koska rakastan Heathersia mielettömästi, esitys jännitti todella paljon. En ollut koskaan nähnyt musikaalia (livenä, bootlegeja en myönnä katsoneeni) ja nyt näin sen vielä suomeksi, joten epäonnistumisen vaara oli olemassa. Tykkäsin kuitenkin esityksestä tosi paljon! Suomennos toimi (mitä nyt jotkut kohdat muuttivat merkitystään käännöksen myötä), ja esiintyjät olivat luontevia, vaikka välillä pitkissä ja korkeissa nuoteissa olikin vähän horjuntaa. Koreografiat ja puvustus toimivat myös vallan mainiosti! Hyvä kesäteatterielämys siis kaikin puolin. Käsiohjelmasta huomasin, että ensi kesänä Kulissilla on ohjelmistossa Tytöt 1918, ja vaikkei teos ole mikään ykköslempparini, se on varmaan pakko mennä katsomaan! 

"Kaunista! Kaunista! Kaunista!"

☀ teen museomatkan Tampereelle. 

Suoritettu! Museologiystäväni kanssa laukkasimme läpi niin pian sulkeutuvan Lenin-museon, Työväenmuseo Werstaan uudistetun perusnäyttelyn kuin Vapriikinkin kivi-, Finlayson- ja Manserock-näyttelyt. Oli aivan ihanaa, että mukana matkassa oli joku, joka suhtautui museoihin yhtä suurella intohimolla, sillä heinäkuisella sooloreissullani Tukholmaan tuskailin kovasti sitä, ettei kukaan ollut kuuntelemassa museologisia jurputuksiani. Onneksi tämä korjaantui Tampereella! Yhdessä intoilimme hauskoista näyttelyoivalluksista, stressaannuimme siitä, että joihinkin kivinäyttelyn kiviin sai koskea ja nurisimme ja moitimme sekavasti rakennettuja näyttelyitä. Paras kokemus Tampereen museoista oli ehkä Manserock-näyttely, jota voin suositella lämpimästi. Ainoa asia, jota jäin näyttelystä kaipaamaan, oli bilehuone, jossa olisi voinut tanssia rokin tahtiin. Mun pakko rokata on ja twistata on, kuten eräs viisas mies kerran lausui. Olen valmis myöntämään Tampereelle Suomen museopääkaupungin tittelin! 

Manserock-tunnelmia Vapriikissa.

☀ osallistun lukumaratonille. 

En osallistunut. Voi olla, että sellainen järjestettiin, mutta se meni kyllä itseltäni täysin ohi. Luin kuitenkin tosi paljon, mikä on aina kivaa. Lisäksi osallistuin Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen!

 

☀ saan editoitua P:a 50 sivua. 

Nipin napin 30 sivua, ja Osuuskumman kilpailuun lähetin lopulta vain neljä ensimmäistä lukua suunnitellun seitsemän sijaan. Sain kuitenkin taas editoinnista kiinni, joten ei tämä mikään turha tavoite ollut, vaikkei aivan täyttynytkään. 

Astrid Lindgrenin kirjoituspaita Tukholman Nordiska museetissa.

☀ teen retken antikvariaattiin. 

En tehnyt. Kesälomani hujahti ohi tuosta noin vain, viikonloput täyttyivät nopeasti ja työpäivien jälkeen en olisi jaksanut tai ehtinyt tälle ekskursiolle lähteä. Mutta ehkä vielä joskus!

☀ pidän taideretriitin ystävän kanssa. 

Emme pitäneet yhteistä retriittiä, koska aikataulut menivät monesti ristiin. Teimme kuitenkin yhden runon pikkuzinen, jota olemme jättäneet löydettäväksi muutamiin julkisiin paikkoihin. (Jos olet sen perusteella löytänyt tänne, niin moi! Kiva kun tulit kurkkaamaan! <3)

Ystävän kissa loikomassa jalkani päällä. Keksisin itse mukavampiakin paikkoja, mutta pitkään hän siinä viihtyi.

Kesä 2024 oli työntäyteinen, mutta hyvä. Viihdyin työpaikassani, ja vaikka työnteko haittasikin jonkin verran harrastuksia, ehdin kuitenkin myös tehdä paljon. Voi olla, että viime kesänä reissasin enemmän, mutta tältä kesältä jäi myös parhaiten reissut mieleen: kotimaanmatkat Saloon, Tammisaareen, Laitilaan, Jyväskylään, Mikkeliin, Helsinkiin ja pariinkin otteeseen Tampereelle, mutta myös ensimmäinen ulkomaanmatka kuuteen vuoteen kansankodin helmaan Tukholmaan. Mieleen jäivät myös turhauttava ja monet kivat suunnitelmat perunut kesäflunssa, ihanat ihmiset, joita tapasin niin reissuillani kuin kotikaupungissa, synttäreideni juhlinta, parit keikat ja ihan vain oleminen. Kauniina päivinä jopa työmatkapyöräily sykähdytti sydäntä! 

 

Miten teidän kesänne meni?

Ämpärin aika

Taas on se aika vuodesta, kun on hetki miettiä kesäsuunnitelmia ja tehdä jo perinteeksi muodostunutta ämpärilistaa!

 

Tätä kesää vietän jälleen opiskelukaupungissa, mikä on aivan ihanaa, rakastan tämän kaupungin kesää. Teen kesällä viimeistä opintoihini kuuluvaa harjoittelua, minkä vuoksi olenkin sitten päivisin arkistorottana, mutta illat ja viikonloput ovat vapaita kaikenlaiselle kesäkirmailulle. Minulla on heinäkuussa myös kaksi viikkoa lomaa, jolloin saa olla vapaa ja huoleton kuin taivaan lintu. 

Tuttuun tapaan listan ainoa sääntö on se, ettei sen suorittamisesta saa stressata.

 

Kesällä 2024 minä

 

☀ saan asunnon suursiivouksen suoritettua. Ehkä listan pitkäveteisin ja tylsin kohta, mutta myös tarpeellinen. Viimevuotinen suursiivous jäi osittain suunnitelman asteelle, joten nyt tarkoitus olisi ottaa itseä niskasta kiinni ja oikeasti siivota esimerkiksi keittiön kaapit ja laatikot.

☀ luen graduaineistoa ja -kirjallisuutta. Toinen velvollisuuskohta, mutta yhtä pakollinen kuin siivouskin. Graduaineisto pitäisi saada käytyä läpi niin pian kuin mahdollista, ja kirjallisuuttakin pitäisi kesän aikana lukaista.

☀ uin meressä vähintään kerran. Ylipäätään olisi kiva uida enemmän, mutta opiskelukaupungissa uimapaikat ovat tuskastuttavan kaukana. Pyrin kuitenkin siihen, että ainakin kerran kesän aikana pääsisin ihan mereen asti uimaan! (Viime vuonna Hangon-lomalla yritin kovasti käydä meressä pulahtamassa, mutta vesi oli niin kylmää, etten kärsinyt kahlata kuin lantioon asti.)

☀ käyn kesäteatterissa. En ole pariin vuoteen käynyt kesäteatterissa, mutta minulla on jo mielessä näytelmä, jonka ehdottomasti tahdon nähdä! Yritän erittäin kovasti päästä paikalle katsomaan sen, vaikka sitä esitetäänkin eri kaupungissa kuin missä kesääni vietän.

 

☀ teen museomatkan Tampereelle. Tampere on ihana museokaupunki. Totesimme vappuna ystäväni kanssa, että siellä on tällä hetkellä useampi museo/näyttely, jonka haluaisimme käydä katsomassa, ja suurin piirtein siltä seisomalta päätimme, että kesällä teemme reissun sinne. Molemmilla meillä on taustalla museologian opintoja ja kestävyyskuntoa kiertää useampi museo päivän aikana (testattu on!), joten toivon matkan toteutuvan ja odotan sitä innolla.

☀ osallistun lukumaratonille. Toivon, että Kirjabloggaajien kesälukumaraton tulee taas! Lukumaratonit kuuluvat ehdottomasti kesään.

☀ saan editoitua P:a 50 sivua. Osuuskumman romaanikilpailun dedis on elokuussa, ja sitä varten pitää lähettää 50 sivua valmista tekstiä. Siksi tällainen tavoite.

☀ teen retken antikvariaattiin. Olen jo useamman vuoden haaveillut reissusta erääseen opiskelukaupungissa sijaitsevaan antikvariaattiin, mutta se on sen verran kaukana kaikilta arkireiteiltäni, etten ole saanut aikaiseksi. Jospa tänä kesänä olisi vihdoin sen aika!

☀ pidän taideretriitin ystävän kanssa. Eräs taideprojekti valmistui juuri vapun korvilla, mutta uusia ideoita riittää. Yhteinen taideretriitti näille projekteille olisi ihana! 

 

Millaisia juttuja teidän kesä-ämpäreistänne löytyy? 

Loma Roomassa, osa 1/3

Jälleen on Lasisipulin kätköistä pyörähdetty Suomen rajojen ulkopuolella, paikassa, johon kaikkien teiden on sanottu johtavan. Luvassa on siis kolmen postauksen verran raportointia Roomasta, jossa vietimme kesäkuun puolivälissä viikon. Vanhat lukijat tyylin tuntevatkin, mutta kertauksen vuoksi ja uusille tiedoksi: matkakertomukseni ovat täynnä tärähtäneitä kuvia ja suhteellisen kehnoja juttuja, jotka ovat vain omasta mielestäni hauskoja. Postaukset ovat pitkiä kuin nälkävuosi, mutta yleisen mukavuuden vuoksi ne on jaettu useampaan osaan.

Koska kuvia on suunnilleen miljoona, en ole jaksanut laittaa niihin vesileimaa. Ne ovat kuitenkin kaikki minun tai jonkun perheenjäseneni ottamia, joten ethän varasta niitä! (Toisaalta, tämä on internet, joten nämä saattavat ihan hyvin olla naapurin Jormaperan lomakuvia, jotka minä hänen koneeltaan tänne blogiin hakkeroin uskomattomilla atk-taidoillani.) 

Tässä osassa: Suomesta Roomaan, kivikasoja ja hellettä. Tervetuloa mukaan! 

Rooma 7.6.-13.6.2018

Torstai, 7.6., 

eli päivä, jolloin ehdin hengittää kolmen eri valtion ilmaa

Matka alkoi jo aamuvarhaisella, kun pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja lähdimme huristelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Matka sujui mukavasti Mifongin lunastamaa lukien ja välillä hieman torkahdellen. Vaikka lentokentälle menossa meinasikin tulla vähän kiire, lopulta ehdimme kentälle ja koneeseen ongelmitta. 

Eräs koko reissun jännittävimmistä asioista oli se, että ensimmäistä kertaa elämässäni emme menneet suoralla lennolla määränpäästä toiseen, vaan vaihdoimme konetta Münchenin kentällä. Vaihto sujui kuitenkin erittäin hyvin, eikä ongelmia ollut. Suora lento olisi ollut lyhyempi, mutta kokemushan tämäkin: yhden päivän aikana ehdin oleskella kolmessa eri valtiossa! Vaikka en erityisemmin pidä lentomatkailusta, matkat sujuivat kivuttomasti nukkuessa ja Austenin novelleja lukiessa.

Päästyämme perille Roomaan, asuntomme omistaja oli hankkinut meille taksikuskin. (Olen muuten aina halunnut, että joku olisi vastassa lentokentällä pidellen nimikylttiä :D nyt se tavallaan toteutui, vaikka kyltissä ei oma nimeni lukenutkaan.) Enpä olisi osannut arvata, että italialaisilla moottoriteillä kiidetään sellaista vauhtia! Vauhti hieman hirvitti, mutta selvisimme ehjänä asunnollemme. Mukavan tilava ja myös kivan näköinen asunto sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Vatikaanista, mutta kello oli sen verran paljon ja olimme sen verran väsyneitä matkustamisesta, että menimme iltapalan syötyämme nukkumaan. 

Perjantai, 8.6., 

eli päivä, jolloin kävelin valtioiden rajojen yli useamman kerran

Läheisestä leipomosta noudetun aamupalan jälkeen kuorrutimme itsemme aurinkorasvalla ja varustauduimme aurinkolaseilla ja hatuilla, asusteilla, joita koto-Suomessa ei tosiaankaan tarvinnut sillä hetkellä :D

Päivän ensimmäinen kohde oli Vatikaani, jonne oli asunnoltamme lyhyt matka. Italian ja Vatikaanin välinen raja ei näytä valtioiden väliseltä rajalta ollenkaan, mutta rajan ylittäminen oli silti hassua. Pietarinkirkon aukiolla loksahti suu auki. Vaikka Vatikaani on niin pieni valtio, tuntuu kaikki siellä olevan valtavan suurta. Kokonaisuudesta oli todella vaikea saada kuvaa, eikä sitä oikein edes voinut käsittää paikan päälläkään. 

Sattuneesta syystä näimme matkamme aikana todella paljon nunnia: viikon aikana varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana. Teimme varmaan ennätyksen myös eri väristen nunnankaapujen bongailussa: tavallisten mustien ja harmaiden lisäksi näkyi eri sävyisiä ruskeita, vaaleansinisiä, violetteja, valkoisia, valkoisia sinisillä raidoilla...

Vatikaanin posti on kuulemma nopeampi kuin Italian.

Kävelimme Vatikaanin läpi (hassu ajatus kävellä alle vartissa yhden valtion läpi!) ja ylitimme Rooman poikki kulkevan Tiber-joen päästäksemme takaisin Italian puolelle. Olin käynyt Italiassa kerran aiemminkin, ja eräs parhaiten mieleeni jäänyt asia oli ehdottomasti jäätelö. En ollut suinkaan ainoa, jonka mielessä jäätelö välkkyi, joten etsimme erään matkaoppaassa kehutun jäätelöbaarin. Frigidarium oli kuin jäätelönystävän taivas (vaikka törmäsimmekin viikon aikana myös laajempiin valikoimiin jäätelöbaareissa)! Jäätelö oli herkullista ja suussa sulavaa. Itse söin stracciatellaa, jonka muistelen olleen suosikkini myös seitsemän (?) vuotta sitten edellisellä reissulla. Valintani ei ollut lainkaan huono!

Jäätelön jälkeen etsiydyimme Pantheonille. Kyseessä on jo antiikin aikana rakennettu temppeli, joka oli ilmeisesti tarkoitettu kaikkien jumalien palvomiseen. Kristinuskon levitessä se muutettiin kirkoksi ja siinä roolissa se toimii edelleen.

Pantheonin katossa olevan reiän päällä ei ole minkäänlaista lasia, mikä tarkoittaa sitä, että sadevesi valuu lattialle. Mielestäni tämä on melko kummallinen ratkaisu, mutta toisaalta aukosta kirkkoon lankeava valo on kauneimpia koskaan näkemiäni. 

Vaikka Pantheon on moniin kuuluisiin kirkkoihin verrattuna "yksinkertainen" ja "vaatimaton" (lainausmerkit siksi, että vertailukohteina voisi toimia esimerkiksi Pyhän Vituksen katedraali Prahassa, puhumattakaan Vatikaanin Pietarinkirkosta, johon päästään viimeisessä postauksessa), se on mielestäni todella kaunis. Se on pieni, mutta yllättävän näyttävä. Valokaan ei voi hehkuttaa liikaa! Pantheon oli ehdottomasti suosikkikohteitani Roomassa. 

Päivä oli todella kuuma, kuten myös myöhemmät päivät, joten päätimme palata takaisin asunnolle. Kävelimme omia jälkiämme takaisin, joen yli Vatikaaniin ja sieltä kaupan kautta asunnolle. Koska asunnolla oli keittiö ja nälkä kurni, ostimme kaupasta täytepastaa ja tonnikalaa ja nautimme tämän gourmet-aterian pienen lepäilyn ja päiväunien jälkeen.

Yläkuvan näystä saamme muuten kiittää Benito Mussolinia, joka raivasi tuosta edestä rakennuksia, jotta Pietarinkirkko näkyisi paremmin. Näky oli kieltämättä vaikuttava! 

Lepäilyn jälkeen lähdimme keskustaan bussilla. Bussipysäkki oli ihan meidän asuntomme lähellä, joten periaatteessa matkustamisen olisi pitänyt olla helppoa. Emme kuitenkaan olleet varautuneet siihen, miten täynnä bussi voisi olla: kotikaupungin kello neljän ruuhkabussit eivät olleet mitään siihen verrattuna, ja jopa raitiovaunut Helsingin kirjamessujen aikana olivat ihan pala kakkua verrattuna näihin rymiseviin busseihin, jotka olivat ihan täyteen ahdettuja ja hikisiä. Istumapaikoista ei ollut mitään toivoa. Hieman epämiellyttävän matkan jälkeen selvisimme kuitenkin ehjänä keskustaan.

Historiallisten rakennusten lisäksi keskustaa hallitsee valtava, valkoinen kirjoituskoneeksi kutsuttu muistomerkki. Se on rakennettu 1900-luvulla Ialian yhdistymisen kunniaksi. Onhan se toki mahtavan näköinen, mutta näyttää epäsopivalta maisemaan. Lisäksi sen valtava koko oli meidän (ja ilmeisesti myös paikallisten) mielestämme vähän liioittelua. Ehkä suunnitelmat tehtiin ajatuksella "mielummin överit kuin vajarit". 

Forum Romanum oli paitsi todella suuri alue, myös vaikuttavasti hyvin säilynyt. Forum Romanumilla emme itse asiassa käyneet ollenkaan, koska alueen näki hyvin myös kadulta. 

Vaikka nämä on mulle aivan liian isoja kokoja, saan iloa siitä, että isojalkaisille on kenkäkauppoja. 

Kun Colosseum ilmestyi kadunkulman takaa, en voinut olla huudahtamatta hiukan. Olin ajatellut, että nähtyäni rakennuksesta satoja kuvia se ei voisi enää vaikuttaa, mutta olin väärässä. Jotenkin koko paikka näytti ihan erilaiselta kuin kuvissa ja todella epätodelliselta. Samanlainen tunne tuli pari vuotta sitten Stonehengen nähdessäni. Colosseumille emme vielä tuona päivänä menneet, joten lisää kuvia on luvassa myöhemmin. 

Colosseumin metroasemalta matkustimme parilla metrolla Vatikaaniin, koska olimme varanneet pääsyliput Vatikaanin museoihin illaksi. Museoihin on kerätty katolisen kirkon saamia (tai sen varastamia) taideaarteita vuosien varrelta. Ennen museo-osuuteen ryntäämistä kävimme hieman kävelemässä museon kattoterassilla ja puutarhassa. Ilta-aurinko osui Pietarinkirkon kupoliin todella kauniisti! 

Vaikka osittain museossa tulikin mietittyä, onko ihan hyväksyttävää pitää esillä esimerkiksi muinaisen Egyptin taidetta ja esineistöä, joka on varastettu aikoinaan ja tuotu Roomaan, voi osan pistää tietämättömyyden piikkiin: ei olla tajuttu, että näillä voisi olla alkuperäisillekin omistajilleen merkitystä. (Eihän se toki ole ihan täysin vapauttava ajatus, mutta kuitenkin.) Kun tämän pohdinnan yli pääsi, oli museo kuitenkin melkoinen elämys. Jokainen huone oli edellistä komeampi ja koristeellisempi: löytyi kattomaalauksia, lattiamosaiikkeja...

Tiedän paikan, josta tämä jättijalka saisi sopivan kengän...

Kyllä siinä on saanut joku pistellä. 

"Hei kaverit, mitä mä missasin?"

  

Museossa ehdoton lempiasiani oli karttahuone. Kyseessä oli kultainen huone, jonka seinille oli maalattu Italian karttoja. Huoneen kauneus ja kaikki se kulta ja kimallus melkein pyörrytti. 

Myös ulkona oli hienon näköistä!

Kierroksen lopusta löytyi Rafaelin huoneet: neljä huonetta, jossa oli Rafaelin maalaamat seinä- ja kattomaalaukset. Oli hassua nähdä koulukirjoista tutut maalaukset valtavan suurina, varsinkin, kun en tiennyt niiden sijaitsevan täällä. 

Suosikkiasiani on tuo alakulman lentävä kaveri. 

Tämä herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Miksi tuo lihaksikas kaveri kiipeää alastomana liekkien joukkoon? 

Museosta löytyi myös modernin taiteen alue. Vaikka siihen emme jaksaneet hirveästi keskittyä, sieltä löytyi esimerkiksi Picasson ja Chagallin taidetta.

 Löysin uuden suosikkimaalauksen: Fernando Boteron Trip to the Ecumenical Council. Pullea kardinaali ja pulleita lehmiä vihreällä niityllä, mikä oisikaan sen parempaa? Edelleen tulen hyvälle tuulelle, kun muistan tämän taulun olemassaolon. 

Etsi kuvasta eläviä eläimiä. 

Kierros päättyi Sikstuksen kappeliin. Siellä niskat kenossa ihastelimme Michelangelon kattomaalauksia, mutta siellä ei saanut ottaa kuvia, joten joudutte kuvittelemaan ne tähän. Hassuinta oli nähdä seinillä maalauksia, jotka tunnistin ala-asteen uskonnonkirjasta tai josta olen kirjoittanut uskonnon kakkoskurssin kokeessa niin pitkän esseen, että käsi meinasi lähteä irti. Sikstuksen kappeli oli kokonaisuudessaan vaikuttava. On vaikeaa edes kuvitella, että sellaiset maalaukset on saatu maalattua niin hienosti. 

Ilta oli pimennyt, kun kävelimme takaisin asunnolle. Pietarinkirkon aukiolla ei ollut juurikaan ihmisiä, mikä oli miellyttävää. Myös valaistus oli ihana, kuten kuvista näkee.

Iltapalan syötyämme painuimme nukkumaan, jotta jaksaisimme jatkaa seikkailujamme Roomassa vielä seuraavinakin päivinä. 

Jatkuu osassa kaksi.