Viimeöinen uni oli vähän erikoisenpuoleinen. Ensinnäkin, se oli mustavalkoinen ja osittain piirretty. Tarinassa oli jonkinlainen
Liisa Ihmemaassa-kuvio ja Audrey Hepburn näytteli pääosaa.
Audrey matkusti junalla paikkaan X, jossa hänen isänsä asui. Häntä varoiteltiin isästä, joka oli ilmeisesti kuollut, vaikka olikin ihan ruumiillisessa muodossa ja hillui ympäriinsä. Audreylle annettiin hopeakoru, joka suojaisi häntä isältään, joka oli jonkinlainen paha velho. Audrey saapui perille ja häntä oli vastassa suuri joukko eläimiä, jotka veivät hänet isoon taloon. Eläimet esittelivät Audreylle talon ja hän tapasi isänsä. Isä ja eläimet veivät hänet mustaan, pieneen ja ahtaaseen kylpyhuoneeseen. Lavuaarin päällä oli kaksi hopeakolikkoa hanan molemmilla puolilla. Audreyta houkuteltiin ottamaan kolikot, mutta hän ei koskenutkaan niihin. Hän kääntyi, käveli pieneen makuuhuoneeseen ja käpertyi peiton alle nukkumaan. Eläimet ja isä ryhmittyivät sängyn ympärille. Tässä vaiheessa uneen ilmestyi kertojaääni, joka sanoi: "Hän nukkui niin pitkään, että kaikki eläimet ehtivät kuolla. Lopulta myös hänen isänsä luovutti." (Ja siis kuoli uudestaan?) Sitten tapahtui mystinen aikahyppäys ja Audrey istui kahvilassa/talon terassilla juomassa aamukahviaan isänsä haamun kanssa. Audreyn piti lähteä takaisin kotiin junalla. Junassa oli paksu, iso käärme, jolta joku löi pään poikki. Audrey näki tutun juna-aseman ja muisti silloin isänsä sanat: "Varo kosintaa."
Herätyskello soi. Ensimmäinen valveajatukseni oli: " Mitä ihmettä tuossa unessa tapahtui ?!" Siinä oli pieniä painajaismaisia ominaisuuksia (se talo oli pelottava), mutta lopulta kuitenkin ihan mukava. Juoni oli ainakin mielenkiintoinen. Ja onhan Audrey tietty plussaa melkein missä vain :)
Tuli mieleen, että kirjoittaisin tuon unen pohjalta jonkinlaisen novellin. Muokkaamistahan se vaatisi, mutta ei se haittaa. Toisaalta tapahtumia on melko vähän edes novelliin ja jotain taustatietoja pitäisi varmaan repiä jostakin... Mutta unet on kyllä mahtava inspiraationlähde. Moniin mun projekteihin inspis on tullut alunperin unesta, parhaana esimerkkinä varmaan 8-vuotiaana nähty uni, joka tulee olemaan suunnitteluasteella olevan trilogian pohjana.
Kirjoittamisesta puheenollen, varmaan pitäisi taas tuottaa tekstiä, mutta kun ei jaksa avata sitä konetta, missä teksti on... Ei voi mitään. On mullakin ongelmat ;) Oon viimeiset kolme viikkoa miettinyt erinäisiä vampyyriasioita liittyen yhteen toiseen projektiin. Ei saa olla kimallusta, vaan niitä oikeita. Kamalia. Tappajia. Entäs ihan perusjutut? Voiko vampyyri itkeä? Pitääkö vampyyrin pestä hiuksiaan? Jos vampyyrilla ei ole varjoa, miten se piilottelee yökahvilassa? Näitä ja muita elintärkeitä kysymyksiä.
Ed Sheeranin
Parting Glass on ihana biisi (
Give me loven jälkeinen piiloraita)! Skottilaiset/brittiläiset kansanlaulut on nyt muutenkin ihania. Toimii.
Tästä voisi livahtaa
Lasikaupungin pariin. Loppuluvut vielä lukematta, ja melkoisia käänteitä takanapäin (ja luultavasti vielä edessäkin?). Tai sitten voisin kuunnella ABBAa ja leikkiä varjometsästäjää.
Kirjoittelemisiin!
