torstai 30. maaliskuuta 2023

15 poimintaa kirjahyllystä -haaste

Löysin tämän haasteen Kirjojen pyörteessä -blogista, ja koska en voi puhua kirjahyllyni sisällöstä liikaa, päätin tehdä tämän! 

Kuva on jo pari vuotta vanha, mutta ei anneta sen häiritä. 

1. Kirja, jonka sait lahjaksi: Nykyään saan kirjoja melko harvoin lahjaksi (useammin paketista paljastuu kirjakaupan lahjakortti, joka lienee turvallisempi valinta, mikäli ei satu tietämään, mitä kotikirjastostani löytyy ja mitä ei...), mutta itse asiassa hyvin vähän aikaa sitten sain hyllyyni Pajtim Statovcin Bollan sekä Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen Joutoretki: Road trip kätkettyyn Suomeen. kun antajalla sattui olemaan omassa hyllyssään näistä kaksoiskappaleet. Molemmat kirjat kiinnostavat kovasti, ja varsinkin Joutoretki-kirja onkin kesän lukupinossa! 

2. Klassikko, josta tykkäsit: Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani oli vallan mainio teos! En tiedä, miksi tämä yllätti minut aikoinaan niin suuresti, pidän kuitenkin romantiikan ajan naiskirjailijoista, mutta niin vain päädyin yllättymään siitä, miten hyvä kirja oli! 

3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut: Tällä hetkellä minulla ei ole kesken mitään takkuilevaa oman hyllyn kirjaa, mutta aikoinaan Zachris Topeliuksen Välskärin kertomusten ensimmäinen osaa oli hyvin tahmeaa lukea. Toinen osa jäikin sitten kokonaan lukematta. Hieman ehkä houkuttaisi kokeilla uudestaan kirjan lukemista näin vanhempana, mutta voi myös olla, että niin ei käy. 

4. Kirja, jota olet lukenut eniten: Jo on vaikea kysymys! Tykkään lukea kirjoja uudelleen, joten olen lukenut useita omistamiani kirjoja moneen kertaan. Luulen, että tästä tittelistä taistelevat esimerkiksi Louisa M. Alcottin Pikku naisia, Anni Swanin Iris rukka, Tove Janssonin Näkymätön lapsi, Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, L. M. Montgomeryn Annan unelmavuodet ja Laura Ingalls Widlerin Pieni talo suuressa metsässä. Melkoisen tyttökirjapainotteinen lista! (Kertoo toki myös siitä, mitä kirjoja hyllyssäni on lapsuudessani ollut.) 

5. Kirja, joka on laina: Tällä hetkellä hyllyssäni ei ole kenenkään tutun hyllystä lainattuja kirjoja, mutta kirjastolainoja on sitten senkin edestä. Yksi näistä kirjoista on Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän, joka minun on pitänyt lukea jo vuosia. 

Mustesydän kavereineen.

6. Kirja, jonka näkeminen hyllyssäsi tuo sinulle erityistä iloa: Kirjahyllyni tuottaa minulle todella suurta iloa kokonaisuudessaan, mutta muutamat teokset todellakin tuottavat erityistä iloa. Eräs tällainen teos on Cornelia Funken Mustesydän. Etsin kirjaa hyllyyni vuosia, mutta en löytänyt, kunnes sitten lopulta ystäväni bongasi sen divarista kotipaikkakunnaltaan ja diilasi minulle. Yksi maailman parhaista tunteista on se, kun sarjan kaikki kirjat ovat omassa hyllyssä, ja Mustesydän on ensimmäisiä minulle tällaisia kokemuksia tarjonneita kirjoja. Se myös muistuttaa päivästä, jolloin kirjan ystävältäni sain. Se oli hauska päivä, jota muistelen lämmöllä! 

7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta: Anna Kortelaisen Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina oli erittäin mielenkiintoinen kirja siitä, millaista on etsiä ihmistä, josta ei ole jäänyt juuri mitään jälkiä viralliseen historiaan. Kirja yhdistää monia kiinnostuksen kohteita: naisten historian, arkistojen hiljaisuuden, 1800-luvun ja kultakauden taidemaailman. Vaikka Kortelainen vetää välillä mutkia omaan makuuni hieman liian suoraksi, kirja on silti äärimmäisen kiehtova sukellus yhden ihmisen elämään. 

8. Kirja, joka on kuvitettu: Hyllyssäni on useampia kuvitettuja (lasten)kirjoja, joiden kuvitusta rakastan todella paljon! Valitsen tähän kuitenkin ehkä Jill Barklemin Tiheikön väen kootut kertomukset -kirjan, jossa kirjailijan tekemä ihanan pikkutarkka kuvitus on jaksanut ihastuttaa minua jo lapsesta asti. Lapsena rakastin erityisesti poikkileikkauksia Tiheikön hiirien kodeista! 

9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua: J. R. R. Tolkienin Hobitin kansi Tove Janssonin kuvittamana. Siinä on menoa ja meininkiä sekä upea värimaailma! 

Vasemmalla kuva Tiheikön väen kevätpuuhista, oikealla Tove Janssonin kuvittama Hobitti.

10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari: Jane Austenin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa on kaksikin kiinnostavaa kehityskaarta, sekä Elizabethin että herra Darcyn puolesta. Varsinkin Darcyn puolelta kehityskaari jaksaa innostaa: mies myöntää omat virheensä ja on valmis muuttumaan! (Ylpeys ja ennakkoluulo muuten löytyy hyllystäni kaksin kappalein! En yleensä harrasta kaksoiskappaleita, mutta Kersti Juvan vuoden 2013 suomennoksen kansi oli niin kaunis ja kiinnosti muutenkin, niin nappasin pokkariversion pari vuotta sitten kirjamessujen pokkaritarjouksesta mukaan.) 

11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi: L. M. Montgomery vie kirkkaasti voiton tässä kisassa: hyllystäni löytyy kokonaiset 17 kappaletta hänen kirjojaan! 

12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi: En yleensä hanki hyllyyni epämukavuusalueeni kirjoja, mutta ehkä tähän lokeroon voisi laittaa Edward st. Aubynin Patrick Melrose -sarjan kirjat (1-3 ja 4-5). En erityisemmin jaksa innostua tällaisista tiukan realistisista kirjoista, varsinkaan, jos niiden päätarkoitus on kertoa, miksi etuoikeutetulla, valkoisella miehellä on elämässä vaikeaa ja miten hän tekee muidenkin elämästä sellaista. Kuitenkin st. Aubynin kirjat ovat hienosti kirjoitettuja ja vastenmielisyydessäänkin kiehtovia, joten viihdyin niiden parissa epämukavuusalueesta huolimatta. Ehkä se, että lukija saa seurata Patrickin elämää lapsuudesta keski-ikäisyyteen ja nähdä, miksi Patrickista on tullut sellainen kuin hän on, auttaa lievittämään vastenmielisyyttäni muuten inhoamaani hahmotyyppiin. 

13. Kirja, jonka olit jo unohtanut omistavasi: Kolmesta kirjahyllystäni yksi sijaitsee vitriinikaapin alahyllyllä, jonne katse ei aina välttämättä eksy, joten siellä olevat kirjat unohtuvat ehkä helpommin kuin kahden muun hyllyn kirjat. Mikko Vienosen ja Juha Niemen "Yeah, yeah, tässä tulemme!" Beatles Suomessa on kirja, jonka olemassaolon hyllyssäni muistin taas vasta vähän aikaa sitten. Tämä on vielä lukematta, mutta kiinnostaa kovasti! 

14.  Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon: Siiri Enorannan kirjoilla on yleisesti aivan ihania nimiä! Suosikkini on ehkä Nokkosvallankumous

15. Kirja, jonka haluat nostaa esiin muuten vain: Eräs kirja, jota ei (suomalaisessa) kirjasomessa näe, on Peter Reichin Book of dreams. Tutustuin kirjaan alun perin Kate Bushin upean Cloudbusting-kappaleen kautta. Bush teki laulunsa Reichin kirjan pohjalta. Book of dreamsissa Peter Reich muistelee lapsuuttaan ja isäänsä, psykiatri Wilhelm Reichia, jolla oli lievästi sanottuna mielenkiintoisia teorioita. 


Mikäli haaste kiinnostaa, tehkää se toki! Mielelläni tekisin virtuaalisen kurkistuksen myös teidän muiden kirjahyllyihin! 

perjantai 24. maaliskuuta 2023

Yhtäccii pluskvamperfekti ja muita editointimerkintojä

Huomasin, että tämä postaus oli hautautunut luonnoskansion pohjalle! 

Olen jakanut editointimerkintöjäni useamman kerran aikaisemminkin. Tällä hetkellä P on lepäilemässä hieman ennen kuin aloitan uuden editointikierroksen, mutta tässä on jälleen pieni katsaus kässärin ekan version marginaalikommenttieni parhaisiin paloihin. 

Ovatko nämä kenestäkään muusta hauskoja, kun he eivät tiedä kontekstia? Tuskin. 

Jaanko nämä silti? Totta mooses. 

***

"[Henkilöiden] parviäly???"

"Outo tapa aloittaa keskustelu?" (Kun pitkät koronaeritykset ovat romahduttaneet sosiaaliset taidot, etkä enää tiedä, mitä on normaali kommunikointi.)

"Onko ampiaiset turhia?" (Vastaus: kyllä ovat, ainakin tämän tarinan kannalta.)

"Torin konsepti?????"

"Tappelu kuulostaa vuorovaikutukselta"

"Smooth, [henkilö], smooth"

"RAHA" (Maailmanrakennuksen ongelmia lyhyesti ja ytimekkäästi.)

"Nää syö pelkkää soppaa!" (Kirjoittajan turhautuminen hahmojensa yksipuoleiseen ruokavalioon muuttui ymmärrykseksi, kun hän lämmitti itselleen päivälliseksi samaa makaronilaatikkoa jo kuudetta päivää putkeen.) 

 "Yhtäccii pluskvamperfekti" (Aikamuodot yllättivät kirjoittajan.)

"[Henkilö 1] vs. Tsernobyl?" (Kyseisessä tekstissä ei olla todellakaan samassa universumissa kuin Tsernobyl.)

"[Henkilö 2] vs. älykkyys?" (Jatkoa edelliseen.) 

"Kuka tää nyt on?" (Myös laaja henkilögalleria hämmentää kirjoittajaa.)

"Mitä tällä on tekemistä minkään kanssa?" (Lisää hyviä kysymyksiä.) 

"Sillee hyvä kohta, mutta tässä ei oo mitään järkeä

"Näihinkin hyvästeihin vois vähän enemmän tuskaa ja ohipuhumista"

"In the eye of the hurricane there is quiet!!" (Yhtäkkiä Hamilton!) 

"Konkretiaa, kiitos"

"[Henkilö] EI SAA MENNÄ IKKUNAAN"

"Mihin viittaa -> joen ikuinen juoksu" (Joskus muistiinpanoni heittäytyvät runollisiksi.) 

"[Henkilö] on vapaakentän kuningas" (Ei, en aio antaa tälle mitään kontekstia.) 

"Enemmän flirttiä kaikkiin suuntiin!" (Tässä tekstissä on niin monta kolmiodraamaa, että olen seonnut laskuissa jo aikoja sitten.) 

"Nyyh, tuskaisaa <3" (Katkeransuloisuus on parasta.) 

Piirsin P:n toisen päähenkilön jokin aika sitten. Hän on kuvassa melko pahalla tuulella. Toisaalta hän on aika usein tarinan aikana pahalla tuulella...

torstai 16. maaliskuuta 2023

Kaikenkarvaisia kuulumisia kirjoittamisesta, gradusta ja lempikynästä

Vaihteeksi taas kuulumiskimaran aika! 

✽ P:n kakkosversio valmistui! Yllätin itsenikin, että sain kässärin näin nopeasti valmiiksi, alle vuodessa! Olin ollut aivan varma, että kakkosversio valmistuisi vasta kesän korvalla, mutta parempi toki näin. Suunnitelmissani oli alun perinkin jatkaa kässärin viilaamista elokuussa, joten nyt esilukijoilla on enemmän aikaa tekstin parissa. Kässärin lopetus koki pienen muutoksen. Loppuratkaisu itsessään pysyi pitkälti samana, mutta kirjoitin siihen erään lisäkäänteen, joka herätti minussa paljon tunteita, ja niin vain löysin itseni nyyhkyttämästä tarinalle ja sen hahmoille. Pidän tästä ratkaisusta kovasti, mutta teksti on vielä sen verran raakaa, että se vaatii kyllä kunnolla viilaamista. 

Tällä hetkellä elän pientä eroahdistusvaihetta kässärin kanssa: kaikki muistuttaa minua kässäristä, ja tekisi mieli lukea sitä uudelleen. Nyt pitäisi vain ottaa etäisyyttä tekstiin, että elokuussa pääsen katselemaan sitä tuorein silmin. Kokemuksesta tiedän, että aika kyllä auttaa, ja tällaisetkin vaiheet kuuluvat kirjoitusprosessiin. Koska päässäni pyörii lähinnä P, niin jaan oheisen Kirsi Kunnaksen runon, josta minulle tulee mieleen useampikin P:n henkilö! 

Pieni tytön lillukka

Oli kerran tyttö, pieni tytön lillukka
jolla oli otsalla
pienen pieni kihara. 
Kun hän oli kiltti, 
hän oli ihan ihmeen kiltti. 
Kun hän oli paha,
hän oli kamala!

(Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas)

✽ Graduhommia pitäisi painaa, mutta tuntuu, että muut opiskelut uhkaavat tulla tielle. Kuten kuukausikoosteessa mainitsin, kävin helmikuussa arkistossa alkuperäisaineistoni parissa. Reissu ei mennyt ehkä ihan niin kuin olisin toivonut, sillä lähdin lähestymään ainestoani ehkä vähän tyhmästi, mutta ainakin sain valtavan suurta aineistoa rajattua ja osan siitä skannattuakin. Täytyy kuitenkin tehdä vielä uusi reissu arkistoon tässä kevään aikana. Kevätlukukauden aikana pitäisi vielä palauttaa dispositio ja tutkielman synopsis. Kesän aikana ajattelin keskittyä lukemaan paitsi aineistoa, myös tutkimuskirjallisuutta, jotta syksyllä pääsen sitten aloittamaan varsinaista kirjoittamista. 

Arkistoreissun suurimpia iloja oli arkisto itse. Miten voikaan olla niin kaunis rakennus!

✽ Gradun lisäksi pitäisi tosiaan opiskella muutenkin. Kevään opiskelut ovat tuntuneet todella rankoilta, mutta se oli toisaalta odotettavissa. Jotenkin vuodesta riippumatta kevätlukukauden puoliväli on aina kauhean kiireinen ja stressaava! Loppukeväästä työmäärä onneksi vähän kevenee sillä, että läsnäoloja vaativia luentoja ei enää juurikaan ole. Toki itsenäisesti suoritettavat kurssit ovat oma työmaansa, mutta ainakin aikataulut ovat vähän joustavammat. Oman lisänsä loppukevään opiskeluihin tekee toukokuussa alkava harjoittelu, mutta odotan sitä silti todella paljon! (Enkä vähiten siksi, että saan olla opiskelukaupungissa koko kesän <3) Pääsiäislomaa kuitenkin odotan todella suurella innolla, koska todellakin kaipaan rehellistä lomaa, edes lyhyttä sellaista. 

✽ Lukeminen sujuu tällä kivasti! Vuosi sitten lukeminen oli todella tahmeaa ja hankalaa, mutta nyt minulla on hyvä meininki lukemisen kanssa. Toki lukeminen painottuu tällä hetkellä hieman äänikirjoihin, mutta eipä se haittaa, kirja kuin kirja. Se, että ylipäätään tekee mieli lukea, ei ole itsestäänselvyys! 

✽ En muista, olenko maininnut tästä blogissa, mutta uusi versio Kaikenkarvaiset ystäväni -tv-sarjasta on aivan ihana ja eräs uusi lempisarjani! James Herriotin eläinlääkärimuistelmiin perustuva sarja on tehty samalla nimellä jo 1970-luvulla, ja se oli Herrioitin kirjojen ohella minulle tärkeä ollessani yläasteikäinen (mainitsin sarjan joulukalenterissakin pari vuotta sitten). Kun sarjan uusi versio alkoi pari vuotta sitten, vierastin aluksi todella paljon sen ratkaisuja: varsinkin se, että näyttelijät ovat paljon nuorempia kuin vanhassa sarjassa tuntui oudolta. (Oikeastaan hieman nuorempi roolitus on uskottavampi kuin vanhemman sarjan!) Juonessa on otettu jotain vapauksia, mutta niistäkin olen oppinut pitämään kovasti. Rakastan sarjan hahmoja yli kaiken, ja vaikka sarjassa tapahtuu myös ikäviä asioita, perustunnelma on todella lämminhenkinen ja ihana. Voinkin suositella Kaikenkarvaisia ystäviäni, jos kaipaa laadukasta ja hyväntuulista periodidraamaa elämäänsä! Täytyy tosin myöntää, että kolmannen kauden viimeinen jakso on vielä katsomatta. Kolmannella kaudella sarjassa alkaa toinen maailmansota, ja monet juonikuviot ovat rikkoneet minut aivan murusiksi. Olen vältellyt viimeisen jakson katsomista, koska tiedän, että itken sitä katsoessani itseni aivan märäksi läntiksi. Sarjan kaikki kolme kautta ovat tällä hetkellä Areenassa, kipin kapin katsomaan! 

✽ Vaikka P on nyt lepovuorossa, kaikki muu kirjoittaminen kiinnostaa ja innostaa. Pieniä novellinraakileita on odottelemassa vuoroaan, mutta ajattelin ottaa nyt hieman taukoa (proosan) kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on antaa aivojen levätä ja ajatusten liikkua vapaasti. Luotan siihen, että jossain vaiheessa luovuuskihinä nousee päässä niin suureksi, että on pakko alkaa näpytellä taas. Elokuuhun on vielä aikaa, joten luulen, että ainakin yksi novelli valmistuu ennen sitä. JL:n läpiluku olisi myös tarkoitus aloitella tässä editointitauon aikana. Ajattelin käydä ostamassa kynääni punaisen mustepatruunan ja kokeilla, miltä tuntuu tehdä oikeita punakynämerkintöjä käsikirjoitukseen! 

(Sivuraide: Pilotin Frixion -kynä on muuten aivan lempikynäni maailmassa! Sain tällaisen kynän aikoinaan ylioppilaslahjaksi, enkä ole parina viime vuonna enää oikeastaan muita (muste)kyniä käyttänytkään! Kirjoittaminen sillä on ihanan soljuvaa, ja mahdollisuus vaihtaa mustepatruuna uuteen varmistaa sen, että kynä kestää pidempään. Huono ominaisuus ei ole myöskään se, että kynän jälkeä pystyy kumittamaan. Vahva suositus! Tämä ei muuten sitten ollut maksettu mainos, vaan ihan vilpitöntä hehkutusta :D) 

✽ Postauksen loppuun vielä musiikkivinkki! Olen viime aikoina kuunnellut todella paljon pienen tauon jälkeen Seminaarinmäen mieslaulajia, kuten jo kuukausikoosteessa tuli ilmi. Parin viime viikon aikana olen kuunnellut todella paljon C/O-kappaletta. Siinä on hauskoja sanaleikkejä, joista nautin Semmareiden biiseissä muutenkin. 



Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä

Mitä teille ruudun toisella puolella kuuluu? 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Helmikuun luetut 2023

Helmikuussa 2023 luin viisi kirjaa (726 sivua, 16h 13 min), joista kaksi oli spefiä, yksi non-fictionia, yksi säeromaani, yksi uusinta ja kolme äänikirjaa.

LeGuin, Ursula: Maameren velho (Maameren tarinat #1) 7 h 51 min [K] [U]
Norman, Philip: Paul McCartney: elämäkerta 697 s. 
Runeberg, Fredrika: Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä 6 h 1 min [K]
Terentjeva, Dess: Freestyle 2 h 21 min [K]
Kunnas, Mauri: Kuka kaappasi auringon? 29 s.

kotimaisia: 3
ulkomaisia: 2
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 0
muualta: 4

Luin Maameren tarinat -sarjan kuudennella luokalla ollessani, minulle epätyypillisesti kirjoihin perustuvan Studio Ghiblin elokuvan katsomisen jälkeen. Pidin elokuvasta, mutta kirjat eivät oikein uponneet 12-vuotiaaseen minuun. LeGuinia kuitenkin ylistetään kirjailijana kovasti, ja olenkin vuosien kuluessa alkanut miettiä, mahtoiko ongelmani kirjojen kanssa olla sittenkin se, että olin liian nuori ymmärtämään niiden hienoutta. Kun sitten törmäsin Bookbeatissa sarjan äänikirjaversioon, päätin kuunnella ensimmäisen osan ikään kuin kokeeksi. Maanmeren velho kertoo nimensä mukaisesti eräästä Maameren koko historian merkittävän velhon elämästä. Varpushaukka, tosinimeltään Ged, osoittaa voimakkaita kykyjä jo lapsena, ja pääsee Roken velhokoulun oppilaaksi. Vaikka Varpushaukka on kyvykäs ja voimakas, hänellä on myös kiivaan nuoren miehen luonne, ja hän on helposti yllytettävissä. Hän manaa esiin varjon, joka uhkaa paitsi hänen omaa henkeään, myös koko maailman tasapainoa. Jahdatessaan varjoa Ged matkustaa ympäri Maamerta ja yrittää pelastaa tilanteen ennen kuin on liian myöhäistä. Täytyy todeta, että ei tämä edelleenkään täydellisesti uponnut. Tykkäsin maailmanrakennuksesta kovasti, ja magiasysteemi oli yhtä kiehtova kuin muistelin. Olin todella innoissani koko tosinimien konseptista tälläkin lukukerralla! Hahmot kuitenkin jäivät etäisiksi, ja juonikin tuntui lähinnä tiivistelmältä. Vaikka Varpushaukka vaeltaa pitkin Maamerta ja näkee monenlaisia ihmeellisiä paikkoja ja ihmisiä, mutta niihin ei jääty kuin hetkeksi, jos siksikään. Ehkä tämän oli tarkoituskin olla tiivis ja legendamainen, mutta minulle se ei toiminut. Olen sen verran hahmovetoinen lukija, että voin antaa paljon anteeksi, jos hahmot ovat tarpeeksi kolmiulotteisia ja kiinnostavia, mutta tässä kirjassa niin ei ollut. Aion kuitenkin kuunnella seuraavatkin osat, sillä ne eivät mitenkään erityisen pitkiä ole. Sitä paitsi muistelen pitäneeni sarjan kakkososasta kovastikin. Äänikirjan luki Antti Virmavirta, mikä oli ihanan nostalginen yllätys: olen lapsena kuunnella useampia hänen lukemiaan äänikirjoja!

Sain Paul McCartneyn elämäkerran ylioppilaslahjaksi, ja siitä lähtien tämä järjettömän kokoinen tiiliskivi on nököttänyt kirjahyllyssäni (esimerkiksi parin muuton läpi...). Kyse ei ole siitä, etteikö kirjan lukeminen olisi kiinnostanut, mutta sen paksuus pelotti. Ystäväni kuitenkin kohtasi tiiliskiven ensimmäisenä ja luki sen viime kesänä. Syksyllä minäkin päätin tarttua toimeen ja lueskelin kirjaa pikkuhiljaa aina helmikuuhun asti. Kirja käy läpi Paul McCartneyn elämän aina syntymästä The Beatlesin nousuun ja hajoamiseen, soolouran mutkat ja yksityiselämän pyörteet viimeisimpään avioliittoon asti. Vaikka kirja onkin melkoinen möllykkä, se on vallan maino sellainen! Täytyy myöntää, että huolimatta siitä, millaisen määrän Beatlesiin ja sen jäseniin liittyvää tietoutta olen vuosien saatossa aivoihin tunkenut, varsinkin Paul McCartneyn 1960-luvun jälkeisistä seikkailuista minulla oli melko hatara kuva. Siksi kirjan lukeminen olikin erityisen mielenkiintoista, ja opin siitä paljon uutta. Ei ole helppoa aloittaa puhtaalta pöydältä maailman suosituimmassa bändissä soittamisen jälkeen, varsinkin, kun suhteet entisiin bändikavereihin ovat äärimmäisen tulehtuneet, mutta niin vain Macca on pysynyt musiikkimaailmassa yli 50 vuoden ajan. Hän on tehnyt valtavasti töitä, ja vaikka kaikki hänen projektinsa eivät olekaan onnistuneet, on hän onnistunut saavuttamaan elävän legendan aseman. Ja miten erilaisia juttuja hän onkin tehnyt! Minulle selvisi esimerkiksi vasta jokunen tovi sitten, että hän on säveltänyt klassisempaakin musiikkia, esimerkiksi kokonaisen oratorion. Beatles-aikojakin käsittelevässä osuudessa oli minulle jotakin uutta tietoa, mikä on melkoinen saavutus yli 10 vuotta kestäneen fanituksen jälkeen. En muista, että koskaan olisin lukenut niin tarkkaa kuvausta bändin loppuaikojen rahasotkusta ja Apple corp. -farssista! Arvostin myös sitä, että kirjailija Philip Norman toi heti alussa esiin oman suhtautumisensa kirjansa kohteeseen: esipuheessaan hän kertoo, ettei ole ennen pitänyt Paulia tosiaankaan Beatlesin mielenkiintoisimpana tai lahjakkaimpana jäsenenä. Ehkä hän oli juuri siksi hyvä valinta kirjan kirjoittajaksi! (Samaisesta esipuheesta minulle selvisi, että Norman on kirjoittanut samanlaisen massiivisen elämäkerran myös John Lennonista. Olen itse asiassa Lennon-kirjaa joskus yläasteella selaillut, mutta en sitä silloin kokonaan lukenut. Tämän kirjan lukeminen kuitenkin inspiroi, enkä pidä mahdottomana, että jossain vaiheessa tarttuisin myös Lennon-kirjaan!) Paulin saavutuksia ei vähätellä, mutta myös vähemmän imartelevat piirteet ja teot nostetaan tasapuolisesti esiin. Ihan täydellinen kirja ei ollut. En aina pitänyt siitä, miten Norman kuvaili ihmisiä. Esimerkiksi Beatlesin viimeisenä managerina toiminutta Allen Kleinia kuvailtiin useampaan otteeseen lihavaksi, mikä oli mielestäni aivan tarpeetonta: hänen ulkonäkönsä ei liittynyt millään tavalla hänen toimintaansa. Myös muita vastaavia outoja ja ikäviä luonnehdintoja kirjan sivuilla esiintyi, mikä jätti kitkerän maun suuhun. Välillä myös kirjoittajan ääni kuului häiritsevästi läpi, mikä ei mielestäni ole hyvä merkki tietokirjalta, jonka tehtävä olisi kuitenkin olla mahdollisimman neutraali. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin kiinnostava, ja voin sitä suositella Beatles- ja Macca-faneille. Henkilöille, jotka eivät näistä aiheista niin tiedä, suositukseni on hieman varauksellinen: itse nautin yksityiskohtaisesta kerronnasta, mutta ymmärrän erittäin hyvin, jos kirjan massiivisuus pelottaa. 

Fredrika Runebergin teos, ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä on toki tuttu jo peruskoulun kirjallisuushistorian tunneilta, mutta enpä ollut sitä aikaisemmin lukenut! Kirja sijoittuu isovihan aikaan, ja kertoo nimensä mukaisesti Tampereen lähettyvillä elävästä varakkaasta leskirouva Katariina Boijesta ja hänen kahdesta tyttärestään, Margareetasta ja Sesiliasta. Kun venäläissotilaat hyökkäävät Boijen perheen kotitilalle, ehtii Margareetta pakenemaan. Hänet pelastaa suomalainen sotamies, ja parin välillä alkaa pian kipinöidä. Rouva Katariina Boije ei kuitenkaan tyttärensä suhdetta aatelittomaan mieheen hyväksy, ja Margareetta joutuu miettimään, kuunnellako sydämensä ääntä vai taipua äidin käskyihin. Helppoa ei ole nuorella ja kuuliaisella Sesiliallakaan: hän näkee pelottavia enteitä, eikä hänenkään sydämensä asiat ole aivan yksioikoisia. Tämä teos on hyvin tyylipuhdas romantiikan ajan tarina niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Juonikuviot ovat melko ennalta-arvattavia, mutta silti henkilöiden kohtalot ja rakkauselämät jaksoivat kiinnostaa teoksen loppuun asti. Kansallismielisyys ja nationalismi on romaanissa ylitsevuotavaa, mikä ei juurikaan yllätä. Suhtaudun siihen kuitenkin yleisestikin hyvin kriittisesti, ja jatkuvat puheet siitä, miten hienoa ja ylevää on kuolla isänmaan puolesta, saivat minut kurtistelemaan kulmiani useampaan otteeseen. Oli kuitenkin kivaa lukea klassikkokirjallisuutta, jossa naiset ovat aktiivisessa roolissa! Toisaalta huomasin, että kohdissa, joissa keskityttiin kuvaamaan sotaa, toiminta siirtyi miehille. Toki tämä johtuu siitä, että miehillä oli suurempi rooli sodan melskeissä, mutta silti kirjasta tulee vaikutelma siitä, että ainoa paikka, jossa naisella on mitään roolia, on koti. Äänikirjaa kuunnellessa koin sen vanhahtavan kielen välillä vaikeaksi: jos keskittyminen herpaantui hetkeksikään, putosin helposti kärryiltä. Toisaalta kieli on yksi osa teoksen viehätystä! Olisi vain ehkä ollut järkevämpää tarttua tähän paperikirjana. Oli miten oli, Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä on syystäkin klassikko, ja kannustan kyllä sen lukemiseen. Jos luet Fredrika Runebergin aviomiehen teoksia, ei sinulla ole mitään syytä olla lukematta tätäkin. 

Dess Terentjevan edellinen säeromaani Ihana oli niin nimensä mukainen, että hänen seuraava säeromaaninsa Freestyle oli automaattisesti lukulistallani. Freestyle kertoo lukiosta käyvistä ystävyksistä, Kaista ja Mandista, jotka eivät muista elämää ennen toisiaan tai tanssimista. Kun Mandi ihastuu tanssikoulun tyttöön, Kai kriisiityy: loppuuko ystävyys, jos Mandi alkaa seurustella? Miksi Kai puolestaan ei kaipaa rakkautta tai seksiä? Entä tanssi, loppuuko sekin, jos ystävyys loppuu? Suomalaisessa (nuorten)kirjallisuudessa ei tosiaankaan ole aseksualisuus- tai aromanttisuusrepresentaatiota ruuhkaksi asti, minkä vuoksi Freestyle on erittäin arvokas lisä representaation kentälle. Minusta oli ihanaa, että vaikka kirjassa pohdittiin rakkautta ja seksuaalisuutta, Kain ja Mandin ystävyyden kuvaus oli kuitenkin keskiössä. Toisaalta mietin, vaatiiko eri sukupuolta olevien henkilöiden ystävyyden kuvauksen sen, että henkilöillä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta päätyä romanttiseen suhteeseen... Vaikka en ole itse aseksuaalisuuden tai aromanttisuuden spektrillä, Kain ajatukset ystävän seurustelusuhteesta resonoivat minussa hyvin voimakkaasti. Freestylen kielessä on rytmiä, tanssillisuutta. Se oli myös nostalginen kokemus, koska se muistutti omista tanssiajoistani, vaikka en katutanssia tanssinutkaan. Suosittelen lämpimästi Miiko Toiviaisen lukemaa äänikirjaa, hän tuo kirjan rytmin hienosti esiin ja eläytyy koskettavasti Kain ajatuksiin. 

Kuun lopussa olin käymässä Helsingissä, ja huomasin, että yöpaikkani kirjahyllyssä oli Mauri Kunnaksen Kuka kaappasi auringon? Koska en ollut tätä kirjaa lukenut, päätin lukaista sen iltasaduksi. Tarina sijoittuu Koirien Kalevalan maisemiin. Väinölässä luonto on puhdasta ja elämä onnellista. Ahne Louhi saa idean kultaisena helottavasta auringosta: mitäpä, jos auringon vangitsisi ja takoisi siitä kultakolikoita? Tarina ei ehkä ollut parasta mahdollista Kunnasta, tarinan ajankohtaisuudesta huolimatta. Arvostin kuitenkin sitä, että ihan paksuinta mahdollista rautalankaa tarinassa ei käytetty. Voi ollakin, että lapsilukijoihin tämä uppoaisi paremmin. Seppä Ilmarisen pikkusisko Pirjan rooli tarinassa ihmetytti. Odotin, että hänellä olisi ollut suurempi tarinassa, koska hänet kuitenkin esiteltiin muiden päähenkilöiden kanssa heti ensimmäisellä sivulla. Hänen roolikseen jäi kuitenkin vain ihmetellä ja kommentoida tapahtumia, mikä vähän outo ratkaisu. Eikö hän olisi voinut vaikka auttaa ratkaisemaan kadonneen auringon arvoituksen? Vaikka tarina hieman kompuroi, kuvitus oli tyypillistä Kunnasta ihanine väreineen ja yksityiskohtineen. (Kyllä voi muuten aikuislukijaakin turhauttaa, kun ei löydä jonkun aukeaman kuvista herra Hakkaraista!) Pidin siitä, että lopussa käsiteltiin auringon kaappaamiseen liittyvien myyttien historiallisia taustoja! 



*********

Helmikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 
12. Kirjan nimi liittyy veteen: Maameren velho
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt: Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (esimerkiksi Turun linna)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon: Paul McCartney: elämäkerta
24. Kirja kertoo urheilijasta: Freestyle
38. Kirja perustuu myyttiin, taruun tai legendaan: Kuka kaappasi auringon?

Helmikuuhun mahtui pääosin opiskelua ja stressiä opiskelusta. Tämä kevät on kyllä kauhean kiireinen opintojen puolesta, eikä helpotusta ihan vielä näy. (Kovasti toivon, että huhtikuu olisi kevyempi, mutta saapa nähdä.) Oli helmikuussa kourallinen kivojakin juttuja: yhdet sitsit, mukavia illanistujaisia ja erilaisia kulttuuririentoja (niistä esimerkkinä mainittakoon Smg:n triokeikka, jossa kävin itkemässä melkein jokaisen biisin kohdalla...) Suureksi helpotuksekseni helmikuu tarjosi minulle myös harjoittelupaikan kesäksi! Loppukuusta tein vielä reissun Helsinkiin, jossa vietin muutaman päivän arkistossa graduaineistoni parissa. 


Kuukauden biisi on Seminaarinmäen mieslaulaijen Varjoille maan. Helmikuuhun kuului myös P:n raivokasta editointia, minkä vuoksi biisikin on kässärin soittolistalta. Jo laulun avaava säe "Tämä maa kätkeytyy väliin kukkuloiden" osuu P:n maailmaan kuin nyrkki silmään: miljöö, jossa suurin osa tapahtumista tapahtuu sijaitsee kirjaimellisesti kahden kukkulan välissä olevassa laaksossa.