keskiviikko 31. elokuuta 2016

Lasisipulissa täyttää kaksi vuotta!

Päivälleen kaksi vuotta sitten perustin blogin. Silloin en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka iso juttu siitä minulle tulisi ja kuinka paljon se minulle antaisi. Viime syksyn Helsingin kirjamessut olivat yksi isoimmista jutuista, joihin blogin mautta olen päätynyt. Vaikka pikkuista blogiani ei juuri kukaan Iso ja Oikea bloggaja tainnutkaan huomioida, tunsin silti ylpeyttä kanniskellessani passia ympäriinsä. Myös blogin kautta saadut uudet ystävät ovat olleet asia, jota en olisi voinut uskoa saavani.

Vaikka postaustahtini onkin lukion alettua hidastunut alkuaikojen postaus/viikko -tahdista, se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin blogiani hylkäämässä. Tykkään tehdä tätä hommaa ja pyrin tekemään sitä aina ajan siihen riittäessä.

Luetuimmat postaukseni kahden vuoden ajalta ovat olleet:

Tuunaa kouluvihkot omin pikku kätösin
Ihana Tallinna
Blogistanian lukumaraton
Kirjamessutunnelmia
Helmikuun luetut

Kouluvihkojen tuunausohje on ollut julkaisustaan asti tilastoissa viiden kärjessä viikottain. Pyydän yhä anteeksi niiltä, jotka ovat luulleet minun olevan tosissani :D Lukijoita minulla on nykyään jo hurjat 36, enemmän kuin koskaan olisin uskonut saavuttavani. Kiitos jokaiselle! Kommenttinne tuovat iloa ja kertovat, että joku oikeasti lukee horinoitani. Hali ja pusu kaikille teille!

Bloggaaminen on hohdokasta puuhaa. 

Onnea blogilleni, toivottavasti taival jatkuu vielä!


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Enkä tahdo osallistua keskusteluun (eli pieni ylistysepäsosiaalisuudelle ja vähän kuulumisia)

Otsikko Ultra bran biisistä Villiviini (sanat Anni Sinnemäki).

Hip hei, pitkästä aikaa ihan vain kuulumisten höpöttelyä postauksen muodossa. Edellisestä vastaavasta onkin jo aikaa. Tiedä sitten kiinnostaako ketään, mutta kenties juuri siksi jaan hieman asioita tämänhetkisestä elämästäni. 

Koulu on alkanut. Olo on edelleenkin kuin tyhmällä ja eksyneellä pienellä ykkösellä, vaikka olenkin siirtynyt vuosikurssin ylemmäs. (Menin yhtenä päivänä väärästä ovesta ulos ja päädyin ihan eri puolelle rakennusta kuin olisi ollut tarkoitus.) Kesäloman aikana en kokenut suurta ammattivalaistumista enkä siis tiedä edelleenkään, mihin suuntaan lukion jälkeen. Wanhat häämöttävät kimaltavan hiuslakkapilven muodon ottaneena mörkönä kaukana tulevaisuudessa. Oletan, ettei kyseessä ole kuitenkaan ihan hirveän kamala mörkö vaan ihan pieni ja kiltti sellainen. Koulu on alkanut hyvin, vaikka näin viikon verran käyneenä motivaatio ei ole edelleenkään palannut lomilta. Väsyttää, koska en osaa mennä aikaisin nukkumaan. Toisaalta tässä jaksossa ei ole ihan hirveän kamalia kursseja muita kuin maantieto. 

Jos olen jotain muutosta itsessäni huomannut, niin epäsosialisuuden. Kun viime vuonna olisin kaivannut seuraa itselleni, tänä vuonna olen vain iloinen istuessani yksin luokan takanurkassa. Pelkkä ajatuskin ryhmätöistä saa kangistumaan kauhusta, kunnes molemmilla kerroilla on kerrottu, että työn saa tehdä yksinkin. Iltapäivät haluan viettää kotona, yksikseni. Älkää käsittäkö väärin. Meidän koulussa ja samalla vuosikurssilla on aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa on kiva olla. Minä pidän siitä, kun vieressä kurssilla istuu joku kaveri, jonka kanssa voi tuskailla päivien pituutta ja ruotsin kielioppia. Minusta on hauska viettää aikaa kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tarvitsen kuitenkin omaakin aikaa, sellaista, jolloin saa olla ihan keskenään omien ajatustensa kanssa eikä olla sosiaalinen. 

Päässä pyörii jo uusivanha idea, johon kuuluvat nämä ruotsintunnilla vihkooni ilmestyneet sisarukset. He haluavat toistaiseksi pysyä nimettöminä. 

Editointi sujui hyvin, kunnes ripari katkaisi hyvän kirjoitusputken. Kyseessä oli upea viikko, ei sen puoleen, mutta en ehtinyt sen aikana ajatella juurikaan Pusua tai mitään muutakaan kirjoitusprojektia. Koulun alun takia kesälomatahtiin on ollut vaikea päästä takaisin. Olen tosin hieman kirjoitellut kaksi vuotta sitten aloittamaani novellia, joka olisi tarkoitus saada valmiiksi ennen minkään uuden projektin aloitusta. Koska uusi projekti todennäköisesti olisi tuo jo aiemmin mainittu idea, novellin loppuunsaattaminen olisi tärkeää: novelli kun on eräänlainen prequel-osa tuolle tarinalle. Ensi viikolla kuitenkin alkaa taas sanataidekoulu ja kirjoittamiseen tullee taas rytmiä ja ympärille tuttu, turvallinen ja rakas kirjoittajaverkosto. 

Kirjoittaminen on kuitenkin kivaa, kuten on lukeminenkin ja neulominen. Tuskaista päättää, mihin iltapäivänsä käyttäisi. Mutta jospa vielä tämän vuoden puolella oppisin virkkaamaan!

Jos tehtailisin tossuillani bisnestä, tämä olisi mahtava mainoskuva. Kunpa yläasteen käsityönopetteja näkisi tämän! 

Elokuuhun lämpimiä päiviä toivoen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Sateenkaarisade

Vapaus juosta
vapaus kasvaa
antaa pyörän rullata hiekkaa ja uutta asvalttia

Tanssia jalat kipeiksi 
ja rakastaa sydän haavoille
itkeä aamuyöllä Villiviinille ja Tälläiselle kesäyölle
vaikka kaikki on hyvin

On vapaus kulkea ja unelmoida
juosta rankkasateessa
nauraa ihan liian lujaa

Polje jalkaa kuin lapsi
katso maailmaa teekupin höyryn läpi
korjaa haavat laastarilla
hengitä metsän tuoksua

Odottaen jotain tapahtuvaksi
ja ymmärrä, elä

Juokse maailman reunaan
ja odota sateenkaarisadetta


perjantai 5. elokuuta 2016

Elä ruikuta ja muita editointimerkintöjä

Pusun editointi on edennyt yhdeksänteen lukuun. Olen ollut suorastaan hämmästyttävän ahkera: saan editoitua yleensä yhden luvun kahdessa päivässä. Asiaa tietenkin helpottaa loistavat editointimerkintäni. (Vaatimattomuus on hyve, kuten tiedätte.) Usein merkinnät ovat ihan oikeaa asiaa, kuten lauserakenteiden korjaamista tai huomautuksia juoniaukoista, mutta lisäksi mukana on huomautuksia, jotka naurattavat allekirjoittanutta ihan liikaa ottaen huomioon sen, että olen kirjoittanut ne itse. Koska tiedän, että te suorastaan janoatte kuulla esimerkkejä hauskoista editointimerkinnöistä, jaan helmet kanssanne. (Oikeasti ketään ei kiinnosta, mutta ei voi mitään: minä olen tämän blogin diktaattori ja kirjoitan mitä haluan.)

"Viimeisen kerran, se ei ole laiva." (Kuvailtuani hahmon liikkumista purjehtimiseksi kaksi kertaa saman kappaleen aikana.) 

"Ei kurpitsoja tähän." 

"Ajatukset, ystäväni, ajatukset." (Kun ajatusketju jää lukijalta näkemättä.)

"Elä ruikuta." (Hahmon kertoessa kurjaa ja vähän kliseistä elämäntarinaansa.) 


Kuva poimittu jostain äidinkielen monisteesta, tarkkaa lähdettä en tiedä. 

"T:lla on superkuulo." (Hahmon pystyessä pelkän kuuloaistin perusteella päättelemään toisen hahmon aamutakin värin ja materiaalin.) 

"Voi rakkaani, tämä ei ole Star Wars." (Tekstissä mainitaan hahmoa puoleensa vetävä "voima".)

"Nyt ihan oikeesti sen voiman kanssa." (Jatkoa edelliseen.)

"A on aika pro täs." (Hahmon tunnistaessa täysin vieraat ihmiset pelkän äänen perusteella.) 

"Töksistä töks." (Paras variaatio monta kertaa esiintyvästä huomautuksesta.) 

maanantai 1. elokuuta 2016

Heinäkuun luetut

Heinäkuussa 2016 luin yhdeksän kirjaa (2610 sivua), joista kaksi oli spefiä.

Saattaa sisältää spoilereita, luethan omalla vastuulla!

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat 222 s.
Simukka, Salla: Minuuttivalssi (Kirsikka ja Susanna #2) 144 s.
Gier, Kerstin: Vala: Unien toinen kirja (Unien kirja #2) 343 s.
Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu 251 s.
Austen, Jane: Viisasteleva sydän 311 s.
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät 375 s.
Hämeen-Anttila, Virpi: Käärmeitten kesä (Karl Axel Björkin tutkimuksia #2) 351 s.
Karra, Petri: Kotiinpaluu: Iloisten ihmisten huvila 327 s.
Väisänen, Hannu: Piisamiturkki ja muita kertomuksia 286 s.

Taivaalta tippuvia asioita voisi kuvailla sanalla kaunis. Kertomus elämän odottamattomista tapauksista herättää runsaasti ajatuksia elämän odottamattomuudesta ja ennustamattomuudesta. Kirja on nopealukuinen, mutta loppuu aivan liian äkkiä. Tunnelma on salaperäinen ja taianomainen. Lapsinäkökulma on uskottava ja tuo tarinaan erilaisen tyylin kuin se olisi saattanut olla aikuisen kertomana. Vaikka kirjassa käsitelläänkin surullisia ja vakavia aiheita, se ei kuitenkaan ole synkkä ja ahdistava, vaan hyvinkin miellyttävä lukukokemus. Upea kirja, suosittelen.

Kirsikan ja Susannan tarinaa jatkava Minuuttivalssi on karistanut kaiken ensimmäisen osan hempeydestä pois. Kirjan sivuilla Kirsikka ja Susanna riitelevät ja päähenkilönä toimiva Susanna ahdistuu tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyhetkestä. Ensimmäisen kirjan söpöydestä ja ruusunpunaisesta ihastumiskuvauksesta ei ole enää tietoakaan. Simukan kirjoitustyyli on kehittynyt, mutta muuten kirja ei erityisemmin ihastuttanut, joskin samaistuin Susannan tulevaisuusahdistukseen. Lopetuksesta pidin, sillä mikä tahansa muu vaihtoehto olisi tuntunut väärältä.

Vala jatkoi samalla linjalla kuin edellinen osa, Lupaus, tarjoten höttöistä viihdettä ja huumoria. Vaikkei Vala Lupauksen tasolle pääsekään, viihdyin silti kirjan kanssa paremmin kuin hyvin ja luinkin sen nopeasti. Pidän suunnattomasti uni-ideasta, kuten taisin jo edellisen kirjan kohdalla mainita. Loistava kesäkirja, sopii hienosti aivojen narikkaan heittämiseen. Liittoa odotellen! Erityisplussa Benedict Cumberbatchista. 

Kun aika loppuu on ahdistava, synkkä ja surullinen tulevaisuudenkuvaus. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Sivut kääntyilivät, vaikka ahdisti ja itketti. Harmaan sateinen päivä sai kirjan tuntumaan vielä lohduttomammalta ja maailman kovin synkältä paikalta. Herättää ajatuksia niin ilmastonmuutoksista kuin ihmisistäkin. Suosittelen lukemaan, ravisteli. 

Helsingin kirjamessuilta ostettu Viisasteleva sydän oli Englannin-reissun matkalukemistona. Kyseessä on aivan ihana kirja! Kyseessä ei ole ehkä maailman omaperäisin rakkaustarina, mutta se ei haittaa. Anne on suloinen päähenkilö, eikä muukaan hahmokaarti kalpene hänen rinnallaan. Lukiessa nauroin ääneen useamman kerran ja huokailin myös ihastuksesta kirjaa kohtaan. Kirja on yhtä aikaa höttöinem ja älykäs, loistava yhdistelmä. Ei tule paha mieli, jättää jälkeensä pehmeän ja onnellisen olon. Jos jotain moitittavaa on keksittävä, niin kirjan henkilöissä menee välillä onnellisesti sekaisin: kirjassa kun on useampia samannimisiä henkilöitä. Lisäkiitosta ihanalle pokkarikannelle! 

Harjukaupungin salakäytävät oli kauniin maaginen kertomus Jyväskylästä ja sen salakäytävistä. Salaperäiset salakäytävät, kesäisen kaupungin kadut ja kiemuraiset ihmissuhteet luovat hienon tarinan, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Myös kaksi lopetusta tuo jännitystä. Itse luin Rouge-version, josta pidin enemmän kuin Blancista, vaikka molemmat aiheuttivay yhtä lailla "mitä ihmettä tässä kirjassa oikeen tapahtuu" -tunteen. En tiedä, millaista kirjan lukeminen olisi, ellei Jyväskylä olisi tuttu paikka. Nyt tiesin, miltä Kirkkopuistossa näyttää ja millaista on nousta Harjun portaita.

Tapojeni vastaisesti en ollut lukenut Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovan sarjan ensimmäistä osaa, joten aluksi olin hieman pihalla Käärmeitten kesästä. Pääsin kuitenkin nopeasti mukaan tarinaan ja hahmoihin. Kirja tarjosi ihastuttavaa ajankuvaa 1920-luvun Helsingistä, ja pidin Björkistä päähenkilönä. Murhamysteeri toi mieleen Agatha Christien, mikä oli mukavaa. Kirjan isoimmaksi miinukseksi nousi kuitenkin henkilöiden määrä. Kirjassa on ihan liikaa henkilöitä, joilla on myös samankaltaisia nimiä keskenään. Vähemmästäkin menee sekaisin! Henkilöluettelo löytyy, mutta se löytyy vasta kirjan lopusta. Luen mitä luultavammin kuin sarjan muut osat.

Kotiinpaluu vaikutti alussa lupaavalta, mutta muuttui myöhemmin. En ole edelleenkään varma, pidänkö kirjasta vai en. Välillä kirja nauratti, mutta kun vitsit eivät nousseet enää navan yläpuolelle, ne eivät enää jaksaneet naurattaa. Lisäksi päähenkilöiden jatkuva riitely lähinnä ahdisti. Kirjaa kuitenkin luki nopeasti, eikä lopetuskaan ollut hassumpi.

Piisamiturkki ja muita kertomuksia tarjosi 12 ihastuttavaa novellia. Novellien kertojanääni oli lämmin ja ymmärtäväinen ja tapahtumapaikat erilaisia: miljöistä löytyy niin Pariisia kuin Kouvolaakin. Pidin erityisesti Väisäsen tavasta kertoa erilaisista ihmiskohtaloista ja tehdä pienistäkin tarinoista kertomisen arvosia. Suosikkinovelleikseni nousivat Itse tehty viili, Guadeloupen ihme, Eli Zebbahin voikeksit, Mies Kouvolasta, Ennustuskortit ja Ilotulitus.

Heinäkuu oli melko vauhdikas kuukausi: vietin enemmän aikaa reissun päällä kuin kotona. Heinäkuun isoin juttu oli Englannin-matka, joka oli hieno reissu kaikin puolin. Luin paljon kirjoja, toiset parempia ja toiset huonompia. Editoin myös melko reippaaseen tahtiin. Heinäkuu oli kiva kuukausi.

Mites teillä?