Joulukalenteri 2016: 18. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin! Tälle päivälle olisi edellisten luukkujen lailla ollut tarkoitus tulla eräs hahmopiirros, mutta tilanne on nyt valitettavasti se, etten ole ehtinyt piirtää kolmeen seuraavaan luukkuun sisältöä enkä todennäköisesti tule ehtimäänkään. Elämäni on tällä hetkellä kovin kiireistä ja stressitasot huitelevat pilvissä. (Jos olisin aloittanut kalenterin tekemisen hyvissä ajoin, olisin ehtinyt tehdä nämäkin luukut, mutta omapahan oli vikani, kun en laiskuudeltani sitä tehnyt.) Korvaavana sisältönä saatte runoja ja piirrokset kenties joulun jälkeen. (Lupaan pyhästi julkaista ne viimeistään ensi vuoden puolella.) Pahoittelen kovasti tätä!

Uusi luukku avautuu aina tiistaisin ja sunnuntaisin. 

18. luukku: Päivät kuin karusellissa

Joinain aamuina pelottaa

että tämä on se päivä

jolloin valtameret kiehuvat 

ja pyrstötähdet putoavat

Joinain öinä itkettää

pelkkä ajatus ikävästä

ajasta, joka kulkee ohi liian nopeaan

vanhat virheet, jotka kaduttaa

Aamupäivän pakkasessa

hengitys huurtuu

taivas on jäinen ja kirkas

ja täynnä valoa, valoa, valoa

Talviaurinko joulukuussa

Sinä lähdit pois kaupan kulmalla

kirjaston ylimmässä kerroksessa toisiinsa tarttuvat kädet

tieto siitä, että kaikki on hetken hyvin

NaNoWriMo onnellisesti hävitty

Otsikosta voikin ehkä päätellä, miten marraskuussani kävi. Seuraa postauksellinen (teko)syitä häviölleni. Lopulliseksi sanamääräkseni jäi 9170 sanaa. Tavoite oli vetäistä kymppitonniin, mutta koska eilinen oli ohjelmantäytteinen päivä, en ehtinyt kirjoittaa lainkaan.

Tästä pääsemmekin (teko)syyhyn yksi:
Koulu.
NaNo alkoi koeviikolla, ja ensimmäisenä päivänä piti lukea kemiaa ja tehdä työselostusta. Kirjoitusaikaa jäi vartti sunnuntai-iltana hampaidenpesun ja nukkumaanmenon välissä. Ei kovin hyvä aika, vai mitä? Ei minustakaan. Koeviikon jälkeen päivät menivät koulussa ja illat läksyjen parissa.

(teko)Syy kaksi:

Viikonloput.
Viikonloppuisinhan on reilusti mukavaa kirjoittamisaikaa, eikö totta? No tuota, ei minun marrakuussani. Isosjuttuja, kouluprojekteja, vieraita, joululahjoja... Toisin sanoen, pois kirjoitusajasta kaikki nuo, olkoonkin, että osa jutuista olikin hurjan mukavia. Lopulta löydän itseni katsomasta sunnuntai-iltana Sherlockia ennen nukkumaanmenoa hyvällä kirjoitusajalla. Mites tässä nyt näin kävi?

(teko)Syy kolme:

Sää.
Teksti sijoittuu keskitalveen. Tekstissä on kylmä, lumista ja pakkasta. Kirjoittaja kurkistaa ikkunasta ulos. Ulkona sataa räntää ja on kurjan harmaata. Kirjoita siinä sitten talvimaisemista. Kirjoittaja harhautuu katsomaan valokuvia edellisvuosien talvista. "Awww, kylläpä olen söpö tuossa toppahaalarissa!" Teksti odottaa, mutta nostalgiahuuruinen kirjoittaja ei enää muista vilkaistakaan siihen. Neljä päivää tässäkin kaupungissa oli lunta, kinoskaupalla. Sitten satoi vettä ja nyt on aivan yhtä rumanharmaata kuin aina ennenkin.

(teko)Syy neljä:

Hieman edelliseen liittyen, oma pää.
Ihan helposti eksyin omiin ajatuksiin, olin saamaton, tein jotain muuta kirjoittamisen sijaan. Olen luultavasti tulossa hulluksi tai sairaaksi, nimittäin kaivoin kevään kässäntunnilla aloitetun työn esiin ja neuloin sitä vapaaehtoisesti. (Melkein valmis jo!) Neuletyö vie molemmat kädet, joten sen yhdistäminen kirjoittaminen on hieman vaikeanpuoleista.

(teko)Syy viisi:

Tarinan päähenkilö.
Ehkä ärsyttävin koskaan kirjoittamani. Sinisilmäinen, typerä, kerrassaan raivostuttava. Ja koska hänellä ei ole seuraa, en saa ketään tasapainottamaan tyypin ärsyttävyyttä.

Siinäpä vähän (teko)syitä. En voittanut, enkä ole edes hämmästyksekseni katkera. Myönnettäköön, olin surkea ja tunsin epäonnistuneeni, mutta sitten pääsin asiasta yli. Kirjoitan tarinani loppuun myöhemmin.  Osallistun ensi vuonna uudelleen. Aina tulee uusi vuosi ja uusi marraskuu.