torstai 29. joulukuuta 2016

Naisellinen joulu

Joulu toki jatkuu loppiaiseen, mutta tulinpa kertomaan vähän kuulumisia lempijuhlani vietosta. 

Sattuipa niin, etten kiireiltäni ehtinyt tai jaksanut käydä kirjastossa, mikä tietenkin aiheutti ensin pientä huolta. Sitten kuitenkin muistin omankin hylkyn pursuilevan lukemattomia kirjoja, joten en huolestunut asianlaidasta. Puolivahingossa jouluna luettujen kirjojen teemaksi muodostui naiset, eivätkä mitkä tahansa naiset vaan "vahvat naishahmot", joita ihailen suunnattomasti.  (Täytyy myöntää, että vaikka vähän inhoankin tuota ilmausta, hairahdun aina välillä käyttämään sitä itsekin.)

(Jouluaattona luin loppuun myös Keskilinnan ritareiden yhteisniteen, mutta Nerulaa lukuunottamatta siitä ei kyllä mieleenjääviä naishahmoja löydy, joten se ei päässyt kuvaankaan.) 

Kirjamessuilta hankitun Naondelin parissa vietin jouluaaton ja -päivän, enkä millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaikka vähän väliä tuli suorastaan fyysisesti paha olo kesken lukemisen. Maresin tavoin teoksessa käsitellään naisen asemaa hienosti. Joululahjaksi saamaani Kate Bush -kirjaa lähinnä selailin ja lueskelin parhaita paloja sieltä täältä, olinhan lukenut sen jo viime syksynä (x). Auringonnousu Manhattanilla on vielä kesken, mutta mikäs siinä lempielokuvasta ja ihanasta Audreysta lueskellessa. Kirjan alaotsikko on Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen, mikä sopii joulun kirjojen teemaan hienosti. 

Ihaniin naisiin, tarkemmin sanottuna Kate Bushiin liittyy myös Bushin livealbumi Before the dawn, joka ilmestyi marraskuussa ja jonka tonttu minulle toi. En ole viikkoon mitään muuta kuunnellutkaan. Ensimmäisellä kuuntelukerralla piti välillä muistutella itselleen hengittämisen tärkeydestä, kun unohduin kuuntelemaan musiikkia suu ammollaan ihmetyksestä ja ihailusta. Lupaan käsi inspisvihon kannella kirjoittaa blogiin tästä levystä, kun olen kuunnellut sitä vielä sen verran, että osaan tiivistää fangirl-ääntelyni kirjalliseen ja järkevään muotoon. 

Julkaisen tässä postauksessa vielä piirroksen, jonka olisi pitänyt alunperin ilmestyä joulukalenterin luukussa 18. Kuvassa on kolme keskeistä hahmoa P:sta, jonka hahmokaartissa on joukko voimakastahtoisia naisia. Heistä yksi esiintyy myös tässä piirroksessa.



"Hän erottui muiden maalaistyttöjen joukosta kuin fasaani varpusparvesta ja hän tuntui tietävän sen itsekin, vaikkei tehnyt asiasta numeroa. Veli rakasti lintuja, mutta hän oli myös umpisokea. Pujottaessaan sormuksensa naisen sormeen hän luuli luokseen lennähtäneen varpusen, eikä hän tajunnut, kuinka hänen tuleva morsiamensa olikin todellisuudessa jotakin aivan muuta. Ei sellainen ilmestys sopinut tuollaisen nuoren ja hölmön pojan käsipuoleen kylänraittia kulkemaan, ei suinkaan. Hän kuului sellaiselle soturille, joka ymmärsi tummien silmien ja kultaisten hiusten arvon, soturille, joka erotti hänet varpusparvesta ja nosti oikeaan asemaan. Päivällispöydän yli vaihdettu katse kertoi naisen ajattelevan samaa." 

6 kommenttia:

  1. Minäkin ihailen elokuvien, sarjojen ja kirjojen vahvoja naisia! :) Listaan voisi ottaa Taurielin ja Eowynin, Murdochin murhamysteerien Julian ja Emilyn, he ovat aivan ihania <3 Heistä onkin tullut joskus hehkutettua ihan kaikille ärsytyspisteeseen asti, ja pari vuotta sitten jokainen päiväkirjamerkintäni kertoi jotain Julian ja Williamin rakkaustarinan etenemisestä. Ihailemani henkilöille taitaa olla vaatimuksina rohkeus, vahvuus, vaaroihin joutuminen, taipumus tehdä oikein ja tietenkin se rakkaustarina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eowyn on kyllä aivan ihana, mutta Taurielia inhoan koko sydämestäni :D itse huomaan mieltyväni hahmoihin, joilla (sukupuolesta riippumatta) on oma tahto ja jotka uskaltavat toimia unelmiensa eteen, vaikka joku muu väittäisikin vastaan. Ja heissä täytyy olla virheensä: täydellisiä hahmoja on ärsyttävä lukea. (Tauriel menee vähän tuon täydellisen hahmon kategoriaan: enpä muista hänessä yhtäkään huonoa puolta. Tosin saatan tarkastella hahmoa vähän värittyneestä näkökulmasta, kun en jänestä muutenkaan pidä :D)

      Poista
  2. Minäkin käytän ilmaisua "vahva naishahmo" aina silloin tällöin keskusteluissa, onhan se jo vähän muodostunut käsitteeksi. Mutta onhan se jotenkin ärsyttävä. Jännää ettei mieshahmojen kohdalla tehdä samanlaista erottelua, vaikka läheskään kaikki fiktiossa esiintyvät miehet eivät ole luokiteltavissa vahvoiksi. Silti nämä eivät yleensä ole samalla tavalla raivostuttavia kuin joku ei-vahva-nainen, jonka rooli on kiljua ja odottaa avuttomana pelastajaa. Kun määritellään, että joku on "vahva nainen" tulee olo, että "vahvuus" on naisessa jotenkin poikkeus ja naiset ovat lähtökohtaisesti vähän avuttomia nössöjä.

    En hirveästi tykkää sellaisista "vahvoista naisista" kuten juuri Tauriel tai TFA:n Rey. Tällaisista hahmoista tulee aina olo ettei niitä suunnitellessa ole mietitty oikeasti mikä tekee jostakin hahmosta hyvän tai rakastetun. Sen sijaan on luotu yksipuolinen ja virheetön actionsankari, koska oletettu yleisö haluaa sellaisen. Tauriel tuotiin Hobitteihin Jacksonin sanojen mukaan siksi ettei alkuperäisessä tarinassa ole yhtään naista ja koska yleisössä on paljon naisia, haluttiin joku johon he voivat samaistua. Tämä on mielestäni jo hieman katsojien aliarviointia ja mua hieman ottaa päähän oletus ettei ihmiset samaistuisi eri sukupuolta olevaan hahmoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin, kirjallisuudesa on lukuisia sellaisia miehiä, joita ei missään nimessä voisi kutsua vahvoiksi. Ärsyttävää on myös se, jos "vahvan naishahmon" ainoa kriteeri on se, että hän osaa taistella "kuin mies", mutta saattaa sitten muuten olla kaikkea muuta kuin vahva (esim juurikin tuo että kiljuu pelastajaansa jossain, vaikka kaikella järjellä selviäisi pinteestä!). Vahvuutta ei mielestäni ole vain se, että osaa taistella tms. Tuulen viemään Melanie esimerkiksi vaikuttaa todella nössöltä ja heikolta, mutta hänellä on enemmän tahtoa kuin monella muulla ja vaikka hän on fyysisesti heikko, hän tekee silti raskaitakin töitä. Silti en ole kuullut missään Melanieta sanottavan vahvaksi naishahmoksi, vaikka hän mielestäni sen nimityksen ansaitsisi.

      Tauriel on hahmona niin turha! Toki Hobitit ovat miesvaltaisia, mutta pitäisikö tällä logiikalla jokaiseen mievaltaiseen romaaniin/elokuvaan lisätä naishahmo, jonka saa mahdollisesti yhdeksi kolmiodraaman osapuoleksi? Ihan vaan siltä varalta, että kirjan saattaa lukea joku nainen. Argh. Rey on mulle aika neutraali hahmo, ei juurikaan ärsytä, mutta en hirveästi rakastakaan.

      Poista
    2. Minusta Melanie on kyllä kanssa todellakin vahva naishahmo, jos nyt sellaista määritelmää halutaan käyttää. Niin kyllä myös Scarlett, mutta eri tavalla.

      Ja Naondel oli ihana kirja (kuten myös muut Maria Turtschaninoffin kirjat). ^.^

      Poista
    3. Jep, molemmat naiset ovat "vahvoja" omalla tavallaan, vaikka Scarlettia sillä nimellä useammin kutsutaan.

      Naondel on kyllä upea!

      Poista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)