Pikkutekstejä vihon sivulta

Rannassa

Pitkästä aikaa käveltiin rantaan

ja huljutettiin varpaidenkärkiä kivellä istuen

sormet leikki männynneulasilla

lepäsivät sammaleella ja vesi oli viileää

kimallus melkein sattui silmiin

helma täynnä neulasia ja hapankorpunmuruja

veden alle painuvat varpaankynnet

yhä uudestaan ja uudestaan

(24.3.2017)

***

Aamuja

Ihan kuin oisit vain unta. Kätesi. Auringonvalo verhojen raosta, vielä ei tarvitse paeta. Iholtasi tuoksuu kahvi ja jasmiini. Katson raukein silmin huoneen yli kultaista tukkaa ja pyöreitä poskia. Hän nukkuu, kuten kaikki muutkin. En muista, miltä näytät, vaikka näenkin kätesi. Aamu muuttuu keskipäiväksi, kun nukahdan uudestaan. 

Kaikki pakattu laatikoihin, kaikki tuki ja turva. Palapelin palat leviävät, ovi on lukittu sisäpuolelta. Pöydällä on Arethan levy ja haalistunut elokuvajuliste. Sydämen hakatessa hullun lailla kaipaan aamuaurinkoa, kaipaan sinua, käsiäsi. 

(14.4.2017)

***

Jotenkin tuntuu, että olen jakamassa näitä arkistojen uumenista löytyneitä runoja/tekstejä jatkuvalla syötöllä, mutta olen tämän viikon muissa maisemissa ja halusin jotain täytettä blogiin, ettei raukka vallan kuivu kasaan (ihan kuin olisin siitä aiemminkaan välittänyt). Nämä kaksi pikkutekstiä löytyivät samalta vihon sivulta, ja huomasinkin pitäväni niistä molemmista sen verran, että päätin jakaa molemmat.  Rannassa on runomuotoon puettu haavematka, Aamuja tajunnanvirtamainen kuvaus eeppisestä seikkailu-unesta. Kenties niissä on jotain samaakin?