perjantai 31. tammikuuta 2020

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani (Kirjabloggaajien klassikkohaaste)

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847) on kerännyt pölyä kirjahyllyssäni iät ja ajat, ja klassikkohaaste oli hyvä tapa syventyä tähän romantiikan ajan klassikkoon. Pidin kovasti hänen sisarensa Emilyn Humisevasta harjusta sekä Jane Austenin romaaneista (olkoonkin, että Austen kirjoitti romaaninsa muutamia vuosikymmeniä ennen Brontën sisaruksia, mutta heistä puhutaan usein samassa yhteydessä, joten tein saman rinnastuksen itsekin), joten oli mielenkiintoista koettaa, miltä Charlotten romaani tuntuisi.

Kotiopettajattaren romaani kertoo orpotyttö Janesta, joka elää ankeaa elämää sukulaistensa hoivissa, kunnes hänet lähetetään kouluun. Koulutien alku on vaikea, mutta vuosien kuluessa Jane valmistuu kotiopettajattareksi ja saa paikan salaperäisen herra Rochesterin suojatin opettajana. Seuraa paljon voimakkaita tunteita, salaisuuksia ja juonenkäänteitä.

Kirjan kansi on jotenkin niin ankean ruma (ja sulautui liikaa taustaan), että saatte kuvan sen sijan nimilehdestä.  
Kirja yllätti minut positiivisesti. Odotin raskaampaa luettavaa, mutta tämä oli klassikoksi yllättävän kevyt, ei ehkä varsinaisesti kepeäksi kutsuttava, mutta ei myöskään vellova tai raskassoutuinen. Lukaisin kirjan lopulta reilussa viikossa ja viihdyn joka hetki! Odotin ehkä romanttisempaa haahuilua, mutta tarinassa olikin paljon muuta sisältöä, yliluonnollisista hetkistä mysteereihin, mikä oli positiivinen yllätys. Jane on viehättävä päähenkilö. Hän on omapäinen ja päättäväinen ja hänellä on vahva tunne siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän ei kuitenkaan tunnu siloitellulta kiiltokuvalta, sillä hän on myös pippurinen ja sisukas, oikein virkistävä naispäähenkilö siihen nähden, että kirja on 1800-luvulta. Sen sijaan herra Rochester ei voittanut minua puolelleen. Hän ei mielestäni ole (monessakaan mielessä) mikään unelmien poikamies, ja vaikka periaatteessa ymmärsin, miksi Jane kokee hänen vetoa, en kuitenkaan lumoutunut hänestä samalla tavalla. Esimerkiksi väkivallalla uhkailu nosti niskakarvoja pystyyn, vaikka herra ei varsinaisesti uhkaava noin yleisesti ole. Tai ehkäpä minä en vain ymmärrä romtiikan ajan miesihanteita. 

Kuten jo alussa mainitsin, vertasin tätä väkisinkin Humisevaan harjuun sekä Jane Austenin romaaneihin. Sekä Kotiopettajattaren romaani että Humiseva harju ovat tunnelmaltaan synkkiä, mutta Kotiopettajattaren romaani ei kuitenkaan ole aivan yhtä toivoton kuin Emily Brontën romaani. Kuitenkaan samanlaista kepeyttä ja huumoria kuin Austenin kirjoista ei Kotiopettajattaren romaanistakaan löydy. Kaikille kolmelle kirjailijalle (toki Brontëjen tapauksessa teen oletuksen vain yksien kirjojen pohjalta) on tyypillistä vahvat tunteet ja dramaattisuus, mutta siinä missä Austenilla ollaan suhteellisen arkisten hetkien parissa, Brontët, varsinkin Emily, vetävät dramaattisuuden lähes överiksi ja sen yli. Tämäkään ei ole moite, vaikka varsinkin Humisevassa harjussa dramaattisuus on toisinaan tahattomasti hauskaa. Kuitenkin kaikki kirjat ovat erilaisia keskenään yhtäläisyyksistään huolimatta, enkä tiedä, kuinka mielekästä tällainen vertailu on. 

Täytyy vielä kertoa täysin romaanin juoneen liittymätön seikka: olen ostanut kirjan antikvariaatista joskus lukiossa, ja hämmennyin jo silloin siitä, miten kevyt se fyysisenä esineenä on: se ei nimittäin paina paljoa mitään. Täytyi aivan tarkistaa, että kirjaan ei ole kaiverrettu aukkoa, mutta kaikki sivut ovat moitteettomana tallella. On vaikea kuvailla kirjan keveyttä näin tekstin muodossa, mutta se painaa huomattavasti vähemmän kuin sitä ohuemmatkin kirjat. En ymmärrä, miten se voi ollakaan niin kevyt. Onko ennen vanhaan käytetty jotain mysteeripaperia?

Kiitos Raijalle haasteen järjestämisestä!


10 kommenttia:

  1. Oi, luin tämän vuosia sitten ja pidin paljon. Pitäisikin lukea uudelleen ja katsoa, miltä romaani nyt vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen suosikkien uudelleenluvussa on aina omat riskinsä, mutta suosittelen kuitenkin! Vaikka uusintakierros olisikin pettymys, ainakin se herättää sitten erilaisia ajatuksia kuin edellisellä kerralla :)

      Poista
  2. Ihana klassikkokirja. Rakkautta ja kartanoromantiikkaa sekä historian havinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden asioiden yhdistelmä on kyllä lähes aina melkoisen mainio!

      Poista
  3. Upea, huima klassikko, joka pitäisikin taas kerran lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todella hyvä kirja! Varmasti uusintaluvussa saa erilaisia asioita irti :)

      Poista
  4. Luin tämän kirjan muistaakseni yläasteikäisenä. Tai kenties lukion alussa. Muistan tykänneeni kirjasta paljon, vaikka olinkin aika hämmentynyt alun pitkistä koulukuvauksista. Nykylukijana odotin, että kirjassa mentäisiin heti asiaan. Olin myös usein raivona kirjalle, mutta en pidä raivostumista aina sen merkkinä, että kirja olisi huono. Esimerkiksi Daphne du Maurierin kirja Rebekka sai minut kihisemään kiukusta, mutta silti pidin siitä erittäin paljon.

    Kotiopettajattaren romaania muuten pidetään yhtenä ensimmäisenä feministisenä kirjana. Vaikka Jane ei ole aivan nykypäivän feminismin ihannehahmo, feministisessä tutkimuksessa tämä kirja nostetaan yllättävän usein esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itsekin hämmennyin siitä, että kotiopettajatarpuuhiin päästiin vasta aika myöhään! Toisaalta luulen, että omalla kohdallani suomenkielinen nimi taisi johtaa harhaan: alkuperäinen nimi Jane Eyre viittaa ehkä enemmän siihen, että kyseessä on hahmon elämäntarina, jossa kotiopettajattaren pesti on vain yksi, joskin monessa mielessä merkittävä elämänvaihe.

      Jane on kyllä virkistävän reipas ja toiminnallinen hahmo kirjassa, joka on kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä, joten ymmärrän kyllä, miksi hänet nostetaan esille feministisessä tutkimuksessa!

      Poista
  5. Meillä luetettiin Kotiopettajattaren romaani koulussa (kauan sitten), ja siitä alkaen se on ollut suosikkiromaanini. Todella klassikkoainesta. Kivasti kirjoitat rinnastaen sen Emily-siskon ja Jane Austenin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että koulussa luettu kirja on jäänyt noin vahvasti mieleen! Kiva kuulla, että tykkäsit vertailustani, sitä oli myös hauska kirjoittaa :)

      Poista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)