Musikaalitohtori auttaa, osa 4

Musikaalitohtori tekee jälleen paluun blogin pariin pienellä musikaalikatsauksella! Näinä maailmanaikoina täytyy monien jäädä kotiin ja perua kaikki sosiaalinen elämä, joten mikäs sen parempi tapa viettää aikaa kotona kuin musikaalien katsominen! Epävarmuus tuo myös monia musikaalipuutostilan oireita esiin, joten on juuri oikea aika avata musikaalitohtorin lääkärinlaukku ja katsoa, mitä se on syönyt.

Jos oirettasi vastaavaa musikaalia ei löydy tästä katsauksesta, kannattaa kurkata myös osat 1, 2 ja 3.

Oireet: Sinulla ei ole mitään tekemistä.
Ratkaisu: Rytmi veressä (There's no business like a show business) (1954)

Täytyy tunnustaa, että musikaalitohtorin mielestä tämä oli hyvin heikko ja köykäinen musikaali monessa eri mielessä: tarina ei jää mieleen, lauluista puhumattakaan. Oikeastaan ainoa syy, miksi tämä kannattaisi katsoa on se, että siinä on Marilyn Monroe, mikä auttaa jo jonkin verran, vaikka tämä ei tosiaankaan ole Monroen parhaita töitä. Jos et tosiaan keksi mitään parempaa tekemistä, tai tahdot ehdoin tahdon nähdä huonon musikaalin, katso tämä.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Tekee mieli laittaa pää aivan nollille hetkeksi.
Ratkaisu: Lemmenloukku (Let's make love) (1960)

Hauska musikaali väärinkäsityksistä ja teatterin tekemisestä. Marilyn Monroe on tässä elokuvassa aivan upea, musiikitkin ovat oikein viihdyttäviä ja meneviä. Paljon muuta sanottavaa tästä elokuvasta ei ole, mielestäni se oli oikein mukava päännollaushetki. Feministin näkökulmasta kuitenkin vähän ongelmallinen.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Kaipaat melodramatiikkaa ja romantiikkaa, mielellään läpilauletussa muodossa.
Ratkaisu: Cherbourgin sateenvarjot (Les parapluies de Cherbourg) (1964)

Genevièven ja Guyn rakkaustarinan keskeyttää Algerian sota, johon Guyn on lähdettävä. Ikuista rakkautta vannova nuoripari joutuu erilleen, ja Geneviéve jää odottamaan Guyn paluuta äitinsä sateenvarjokauppaan. Haikea ja kaunis elokuva on läpilaulettu, ja se sopii elokuvan hieman unenomaiseen tunnelmaan hyvin. Myös värien käyttö on hienoa. Onko elokuva myös melodramaattinen? Todellakin, mutta ei se haittaa. Lopussa saattaa hieman itkettää tai suututtaa, mutta samalla tietää, että juuri näin sen pitikin mennä. Hieno elokuva ja erikoinen, ehdottomasti katsomisen arvoinen musikaali.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Sinut valtaa vastustamaton halu kuulla ranskankielistä laulua värikkäässä ympäristössä.
Ratkaisu: Rochefortin tytöt (Les Demoiselles de Rochefort) (1967)

Ihanan karkkivärinen Rochefortin tytöt on saman ohjaajan käsialaa kuin Cherbourgin sateenvarjotkin, minkä myös huomaa. Tunnetasolla ei päästä samalle tasolle kuin muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneessä elokuvassa, mutta elokuva on kuitenkin vallan viihdyttävä musikaali. Sitä tuskin jaksaa katsoa kovin montaa kertaa uudelleen, sillä käsikirjoitus on hieman kökkö, mutta se on ihanan värikäs ja hieman hupsu ja kiusallinen, mikä on hyvä yhdistelmä. Soljuvaa ranskaa on myös ihana kuunnella.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Klassikkonälkä vaivaa.
Ratkaisu: Viulunsoittaja katolla (Fiddler on the roof) (1971)

Eräs suurimmista ja tunnetuimmista musikaaliklassikoista on eittämättä Viulunsoittaja katolla. Pienen, 1900-luvun alun ukrainalaisen juutalaiskylän maitomies Tevjen elämän suurimpia ongelmia ovat köyhyys ja se, että hänen täytyisi saada kaikki viisi tytärtään hyviin naimisiin. Melkein kolmituntinen musikaali on tosiaankin melkoinen järkäle, joten ihan tuosta vain tätä musikaalia ei katso. Laulut ovat todennäköisesti lähes kaikille tuttuja. Vaikka musikaalitohtori ei tähän musikaaliin täysin ihastunutkaan, ajankuva ja "suurmusikaalin" tunnelma miellyttää.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Kaipaat elämääsi hieman glamouria, mutta et jaksa mitään sokerikuorrutettua.
Ratkaisu: Cabaret (1972)

Jatkamme klassikkolinjalla: Cabaret kertoo berliiniläisestä yökerhosta 1930-luvun lopulla. Klubin ulkopuolella toista maailmansotaa enteilevät levottomuudet kasvavat, elämä on harmaata ja natsit keräävät kannatustaan, mutta Kit-kat-clubin sisällä maailma on kaunista, vaikkakin täyttä illuusiota. Elokuvan jotkin osat ovat ahdistavan ajankohtaisia edelleen. Erityisen ihastuttavaa musikaalitohtorin mielestä on musikaalin epäsovinnaiset hahmot, jotka ovat yllättävän rohkeita tämän aikakauden musikaalille, ja mielenkiintoinen kerrontaratkaisu: klubin salaperäinen johtaja ottaa kontaktin henkilöhahmojen sijaan katsojiin ja kommentoi tarinaa laulujen kautta.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Tavallinen elämä tuntuu liian tylsältä ja normaalilta. Koet halua pukeutua verkkosukkahousuihin.
Ratkaisu: The Rocky Horror Picture Show (1975)

Listan varsinainen outolintu on kulttimusikaali Rocky Horror Picture Show. Hyveellinen kihlapari Brad ja Janet eksyvät salaperäiseen linnaan, jota hallitsee androgyyni, verkkosukkahousuihin ja korsettiin sonnustautunut tohtori Frank N. Furter. Koko musikaalia voi kuvailla vain sanalla kummallinen, ja se on oikeastaan eirttäin hyvä kuvaus kyseisestä teoksesta. Siitä löytyy kultaa, kimallusta ja synkkää goottilaista tunnelmaa. Musikaali vetoaa omaan kierohkoon huumorintajuuni, ja sen laulunumerot ovat myös mielestäni äärimmäisen hyviä. Hyvä ja tiivis paketti pääsee kuitenkin leviämään lopussa ja tuntuu pitkitetyltä, enkä siksi voi elokuvaa täysin varauksetta hehkuttaa, mutta silti suosittelen sitä, se on kuitenkin kokemus. "Let's do the time warp again!"

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Vanhat klassikot tuntuvat jotenkin tylsiltä ja kaipaisit niihin uutta kulmaa.
Ratkaisu: Wiz (1978)

Ihmemaa Oz -versiointi, jälleen? Motown-versio tutusta klassikosta on mielenkiintoinen yritys, mutta jää ehkä vähän laimeaksi siitäkin huolimatta, että näyttelijäkaartissa on sellaisia pieniä nimiä kuten Diana Ross ja Michel Jackson. Biisit ovat kuitenkin vetäviä, ja onhan elokuva vallan mielenkiintoinen outolintu, että tuskin sitä katsomalla mitään häviääkään. (Suosittelen katsomaan tämän videon, jos kiinnostaa enemmän, mikä elokuvassa mättää. Vaikka en ole kaikesta samaa mieltä, auttoi se jonkin verran sanoittamaan sitä, minkä takia en tähän musikaaliin ihastunut.)

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Kaipaat jonnekin kauas pois.
Ratkaisu: Into the woods (2014)

Stephen Sondheimin satumusikaali Into the woods sai elokuvaversionsa vuonna 2014. Tutut satuhahmot Punahilkasta Tuhkimoon törmäilevät toisiinsa metsässä, eivätkä tunnetut sadut mene aivan kuin voisi etukäteen olettaa. Blogiani pidempään lukeneet tuntevat rakkauteni satuihin, joten odotukset Into the woodsia kohtaan olivat korkealla, ja vaikka ne eivät aivan täyttyneetkään, en joutunut kuitenkaan pettymään. Musikaali on todella komean näköinen, ja tunnelma sekä juoni ovat kiehtova. Musikaalitohtori nauttii siitä, miten juoni leikittelee (länsimaalaisten) katsojien kollektiivisella muistilla ja odotuksilla. Musiikkiin on ehkä hieman hankala tosin päästä sisälle.  Musikaali tosin kärsii hieman disnifikaatiosta: synkimmät tarinalinjat on siivottu pois.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Oireet: Nostalgianälkä kaihertaa.
Ratkaisu: Mary Poppins returns (2018)

Maija Poppanen palaa Banksin perheen lasten luo vuosikymmeniä myöhemmin, tällä kertaa hoitamaan Michaelin lapsia. Samalla hän kuitenkin hoitaa omalla, maagisella tavallaan myös Michaelin ja Janen asioita kuntoon. Värikäs ja lapsenomainen musikaali on ihastuttavan päätä nollaavaa katsottavaa. Siinä on meneviä lauluja ja lämminhenkinen tunnelma (ja sekä Lin-Manuel Miranda että Colin Firth <3), eikä siitä tule paha mieli. Toki voidaan miettiä, onko jokaiselle alkuperäisversion musiikkikohtaukselle tehty pari nerokasta vai pelkkää halpaa rahastusta, mutta ainakin itse nautin elokuvasta kovasti. Vaikka jotkit juonenkäännökset tuntuivat melko turhilta (varsinkin eräs takaa-ajokohtaus oli jotenkin täysin elokuvan rytmiä ja tyyliä rikkova), tässä ei ollut yhtä paljon ilmaa kuin ensimmäisessä osassa, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Piirroskohtaus muuten näyttää todella hyvältä! Disney saisi tehdä taas 2D-piirrettyjä <3

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.

Onko sinulla tällä hetkellä lempimusikaalia?