Elokuun luetut

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös niin? :D

Elokuussa luin kahdeksan kirjaa, joista neljä oli spefiä ja kaksi uusintoja. 

Conan Doyle, Arthur: Sherlock Holmesin seikkailut
Pearson, Mary E.: Kuka on Jenna Fox?
Meripaasi, Helena: Elämäni frettinä (Kisse #1)
Ende, Michael: Tarina vailla loppua [U]
Berg, Mary: Päiväkirja 1939-1944
Funke, Cornelia: Mustemaailma (Mustemaailma #3) [U]
McCall Smith, Alexander: Naisten etsivätoimisto nro 1 (Mma Ramotswe tutkii #1)
Colfer, Eoin: Artemis Fowl (Artemis Fowl #1)

Sherlockiin tartuin BBC:n tv-sarjan innoittamana. Kolmen kirjan yhteisniteessä oli monta tv-sarjasta tuttua tapausta, mutta myös monia uusia. Sherlockin päättelykyky on upeaa ja tarinat ovat hauskaa luettavaa. (Tosin pari tarinaa pelottivat minut hengitä.) Kolme kirjaa alkoivat kuitenkin toistaa itseään, joten lukija keksii rikollisen henkilöllisyyden tai ainakin arvaa lähelle. Pieninä annoksina tämä Baker Streetin älykäs yksityisetsivä kuitenkin toimii. Suosittelen tutustumaan! :) (Ja jouluna tulee Uuden Sherlockin joulujakso, joka sijoittuu alkuperäisten tarinoiden maailmaan, 1800-luvulle!! En malta odottaa!)

Kuka on Jenna Fox? oli nopealukuinen scifitarina. Kirja oli mielenkiintoinen ja käsitteli kiinnostavalla tavalla jännittävää aihetta. Kirjan kirjoitustyylissä jokin kuitenkin ärsytti. Ymmärrän pointin hitaasti auki kiertyvässä juonessa ja sanojen tarkistamisen sanakirjasta, mutta se oli ärsyttävää. Kirjassa oli potentiaalia, mutta se ei kykene käyttämään sitä. Kannet ovat kuitenkin todella kauniit.

Pidin nuorempana (ja pidän edelleen, mitäpä sitä salailemaan) Helena Meripaaden Koirahullun päiväkirja-sarjasta, joten päätin sitten tarttua Kisse-sarjan ensimmäiseen osaan. Kirja ei ehkä ihan täyttänyt odotuksia, mutta välipalakirjana se meni. Luen mitä luultavammin seuraavatkin osat, ja Koirahullun päiväkirjatkin tekisi mieli lukaista uudelleen.

Luin Tarinan vailla loppua viimeksi 11-vuotiaana ja muistelin pitäneeni siitä jonkin verran. Päätin lukea kirjan ja katsoa, mitä mieltä olisin nyt. Kirja onnistui yllättämään, sillä pidin siitä vielä enemmän kuin viime kerralla. Jopa edellisellä kerralla tylsistyttävä ja puuduttava keskivaihe oli nyt kiehtova ja upea. Kaunis, kiehtova, haikeansuloinen kirja, suosittelen todella paljon kaikille.

Varsovan ghetossa teinivuotensa viettäneen Mary Bergin päiväkirja on järkyttävää luettavaa. Natsien julmuudesta on kammottava lukea. Raakuudet, nälkä, kylmyys, taudit, ahtaat olot, likaisuus. Kirja aiheutti valtavaa itkemistä ja ahdistusta. Miten ikinä mitään tällaista on voinut tapahtua? Kirja kuitenkin kannattaa lukea, ihan vaan siksi, ettemme unohtaisi historian tapahtumia.

Mustemaailmakin oli uudelleenluvussa, edellinen kerta oli osapuilleen tasan neljä vuotta sitten. Trilogian viimeinen osa ei koskaan ole ollut suosikkini, mutta tällä lukukerralla tajusin tarinan hieman eri tavalla. Lempparikseni tämä ei noussut edelleenkään (pitkälti Dorian takia, tyhmä tyyppi), mutta synkän kaunis tarina on silti, upea päätös yhdelle rakkaimmalle trilogialle. Muistin taas, kuinka rakas tuo maailma ja sen hahmot ovat.

Mma Ramotswe tutkii-sarjan ensimmäisen osan luin koulua varten. Kirja oli yhdellä sanalla ihastuttava. Hyväntuulien sävy, kaunista kuvailua ja reipas päähenkilö. McCall Smith kuvaa Afrikkaa ja sen asukkaita lämpöisesti ja viehättävästi. Monta kuppia rooibos-teetä, rentoa elämänmenoa ja vetävästi kirjoitettuja hahmoja. Kirja tuo hyvää mieltä ja on nopealukuinen, sopii loistavasti kurjan harmaisiin sadepäiviin. Suosittelen hyvin lämpöisesti!

Mulla ja Eoin Colferilla ei ole ollut erityisen hyvä suhde. Artemisit tai mitkään muutkaan herran kirjat eivät koskaan tarttuneet pikku-Celen kirjastoreissuilla mukaan, ja ainoa lukemani Colferin kirja on Douglas Adamsin Linnunrata-trilogialle kirjoitettu kuudes osa Vielä yksi juttu..., joka on alkuperäisen trilogian pilaava kirjan irvikuva. (Adams-parka pyörii kai haudassaan.) Kirjasta järkyttyneenä tein vakaan päätöksen, etten koskaan lue Colferia. Pitkään vastustin periaatteesta, mutta kun veljeni luki kesällä kaikki Artemis Fowl-kirjat, tartuin ympäri taloa lojuvaan kirjoihin itsekin. Kannatti. Pidin hurjasti ensimmäisestä osasta. Artemis, mikä rikollinen nero! Kaikki hahmot, koko tapahtumasarja olivat mahtavia. Ennakkoluulot Colferia kohtaan lähtivät pois alta aikayksikön. Luen varmasti sarjan loputkin kirjat, niin hyvä ensimmäinen osa oli.

Elokuu oli vaihteleva kuukausi. Ensin oli loma, jolloin ostelin koulukamppeita, pyörin Tampereen eeppisissä tunneleissa hyvin eeppisessä seurassa, kirjoitin ja juhlin synttäreitä. Sitten alkoi lukio, joka musersi mut alleen rankkuudellaan. Joka aamu kahdeksaan, kolmena päivänä koulu loppuu neljätä, kahtena puoli kolmelta. Sen jälkeen läksyt ja sitten nukkumaan... Ei siis ole mikään ihme, etten ole ehtinyt päivitellä blogia, lukea tai kirjoittaa. Eiköhän se tästä lähde sujumaan, seuraava jakso on paljon kevyempi. Että kyllä minä olen hengissä, älkää huoliko! :) Syyskuussa on tullut paljon hyviä uutisia ja odotan lokakuuta erittäin innokkaasti. (Mitä en ole varmaan koskaan ennen tehnyt...) 

Hyvää syksyä kaikille, pysykää terveinä ja hymyilkää!