Syyskuun luetut

Syyskuussa luin 6 kirjaa, joista kolme oli spefiä ja yksi uusinta.

Saattaa sisältää spoilereita. 

Rowling, J.K.: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (Harry Potter #2)

Henrikson, Saara, Hirsijärvi, Irma & Leinonen, Anne (toim.): Kummallisen kirjoittajat: opas fantasiamaailman luomiseen

Thomson, Graeme: Kate Bush ja musiikin lumo

Clare, Cassandra: Clockwork prince (The Infernal devicies #2)

Chbosky, Steven: Elämäni seinäruusuna

Sammalisto, Iida: Tähtimosaiikki

Tarkoitushan oli maratoonata Potterit kesällä läpi ties kuinka monetta kertaa, mutta enpä sitten maratoonaillut. Luku-urakka (tosin niin kovin miellyttävä sellainen) siirtyi sitten syksylle. Salaisuuksien kammio ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta siinäkin on paljon kaikkea mahtavaa. Lockhart on upea hahmo, ja kikattelin tämän kihraratukan tempauksille yhtä paljon kuin edellisilläkin kerroilla. Murjottavaan Myrttiin samaistuu jotenkin joka kerta, ja Dobby nyt vaan on niin ihana. Käärmeitä kuollakseen pelkäävänä henkilönä kirjan lopputaistelu pistää tärisemään kauhusta yhä. Ihana lukea näitä ekoja kirjoja, kun kaikki on vielä melkein hyvin. Tulee jotenkin turvallinen olo. Azkabanin vanki on tällä hetkellä kesken, joten ehkä saan luettua loputkin tänä vuonna, katsoo nyt :) 

Kummallisen kirjoittajat on parhaita kirjoittamisoppaita, joita olen koskaan lukenut. Monipuolinen ja hyödyllinen teos, joskin aiheutti vähän "määh, en mä osaa kirjoittaa tätäkään, oon ihan huono kirjoittaja ja ihminen"-fiilsitä. Tolkutan kuitenkin itselleni, että harjoittelemalla tulee mestariksi :) Kirja on erittäin hyvä opas spefikirjoittajalle, mutta myös realistisempaa tekstiä tuottavalle, olkoonkin, että kirja painuttuu lähinnä spefiympäristöön. Kirjassa on kuitenkin paljon ihan yleisiä vinkkejä kaikille kirjoittajille. Suosittelen lämpöisesti kaikille, jotka kirjoittavat tai haluavat kirjoittaa!

Omasta hyllystä löytyy Rob Jovanovicin Kate-elämäkerta, mutta nyt lainasin kirjastosta kesällä Helsingin Akateemisessa kuolailemaani Graeme Thomsonin kirjoittavan vastaavan. Ajattelin lukea ensin englanninkielisen alkuteoksen Under the ivy kahdesta syystä. 1. Siinä olisi monta kuvaliitettä aina niin kauniista ja lumoavasta Bushista. 2. Se olisi uudistettu painos ja käsittäisi myös levyt Director's cut ja 50 words for snow sekä uuden konserttikiertueen. Totesin, etten jaksaisi kuitenkaan lukea kirjaa englanniksi, joten tartuin suomenkieliseen, vanhempaan painokseen. Kirja oli hyvä, laajempi kuin Jovanovicin vastaava, mutta yksi puoli siinä ärsytti. (Siis kuvien puuttumisen ja vanhojen tietojen lisäksi) Kirjassa käytettiin aika paljon Kate Bush vs. muut-asetelmaa. "Kaikki muut naisartistit tekivät rakkauslauluja, mutta Kate Bush teki ah niin upeaa ja taiteellista vaihtoehtopoppia." Se ärsytti jopa vannoutunutta fania. Lisäksi käännös sai välillä kohottelemaan kulmia: "Kate pörisi tiehensä." Muuten kirja oli hyvin mainio, mutta ei-niin-faneille suosittelisin Jovanovicin kirjaa. 

Clockwork prince oli ensimmäinen englanninkielinen kirja moneen kuukauteen. Edellisen osan luin joskus toukokuussa, joten muistikuvat olivat hieman hämärät. Kirjan lukemimen tuntui ensin ylitsepääsemättömältä ("En mä ymmärrä, wääääääh"), mutta nopeasti vieraaseen kieleen tottui ja sitä taas ymmärsi jotain. Kirja oli Clarelle tyypillistä yllättäviä juonenkäänteitä ja lukijan tunteiden sekoittamista. Loppu pisti aikalailla pasmat sekaisin. Ihana kirja, kerrassaan! Tahdon tietää, miten Clare aikoo solmia kaikki langat yhteen, jotka tuntuvat nyt olevan pahemmin sekaisen kuin koskaan. Clockwork princessin pyrin lukemaan mahdollisimman pian! 

Elämäni seinäruusuna oli hyvin nopealukuinen, mutta pisti elämän ihan sekaisin. Paljon kehuja olin kirjasta kuullut, joten se tarttui sitten kirjastosta eräänä iltapäivänä matkaan. Enkä todellakaan kadu! Upea kasvutarina, tunteita herättävä, kaunis, surullinen, rosoinen. Samaistuin ujoon Charlieen, joka kertoo pelkäävänsä hullun lailla lukion alkua. Niin minäkin pelkäsin. Kirjassa oli paljon Beatles-viittauksia, mikä oli ihana lisä jo valmiiksi mahtavaan kirjaan. Tiedän palaavani tähän vielä joskus, luultavasti useita kertoja. Tämä on taas niitä kirjoja, joita ei oikein osaa kuvailla. Teidän täytyy lukea ja kokea tämä itse. Minä käsken teitä. 

Tähtimosaiikki lähti kirjastosta mukaan kauniin nimensä ja kantensa vuoksi. Tarina kiikkui klisefantasian rajalla ennustuksineen ja pahiksineen, ja rajalle se myös jäi. Kieli oli kaunista ja henkilöt kiehtovia, mutta pääidea oli ehkä jo vähän nähty. Sammaliston esikoiskirja kuitenkin vakuutti sen verran, että jos hän (toivottavasti!) kirjoittaa lisää jotakin, luen sen varmasti. 

Syyskuu vilahti ohi koulukiireissä. Blogiinkin tuli kirjoitettua vain kahdesti, mikä on hävettävän vähän. Hyviä kirjoja tuli kuitenkin luettua, Pusukin eteni monta sivua. (Miten kaikissa kuukausikoosteissa mainitaan lukeminen ja Pusu samassa lauseessa?) Muuten elämääni on kuulunut koulua, koulukiirettä, läksyjä, sanakokeita, koeviikko, esseitä ja muita kirjoitelmia, teiniangstin sävyttämää kouluahdistustusta... Huoh. Kyllä se tästä taas lähtee. Lupaan olla aktiivisempi lokakuun aikana, kohta on onneksi loma ja pääsee vähän lepuuttamaan aivoparkoja. Pusukin olisi tarkoitus saada lokakuun aikana valmiiksi, joten kirjoittamista minä ainakin tulen silloin harrastamaan. Ja kuten joku älykkö on saattanut jo päätellä, minut löytää kirjamessuviikonloppuna Helsingin messukeskuksesta bloggaajapassi kaulassa. Jos siis törmäät innokkaasti kimittävään rillipöllöön, olet luultavasti löytänyt minut ;) 

En edes muista enää, mitä minun piti selittää vielä kuluneesta kuukaudesta. Ei kai sitten mitään, kerron jos tulee mieleen.