Kirjahamsterin onnenhetki, osa 2

Muistatteko, kun helmikuussa hehkutin antikvariaattilöytöäni kauniista Anna-kirjoista? Nyt onnenhetki jatkuu.

Kotikunnaan Rillan löysin halpaan hintaan antikvariaatista keväällä, Sateenkaarinotkon sain kesäkuun alussa lahjaksi. Nämä kuuluvat samaan painokseen kuin aiemmatkin osat, mutta kansikuvat ovat Eeli Jaatisen sijaan Maija Karman käsialaa. Sateenkaarinotkon tätä painosta olin pidellyt kädessäni ehkä kerran ennen tätä hetkeä, joten olin jo ollut valmistautunut siihen, että joutuisin etsimään sitä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi näin ei käynyt!

Päivän lihastreeni: Montgomery :D

Kirjahamsteri on nyt onnellinen. Kirjat näyttävät niin hyvältä hyllyssä, että huomaan eksyväni tuon tuostakin näpelöimään ja lueskelemaan niitä. Voisin lukea koko sarjan uudestaan mahdollisimman pian! 

Hyvää juhannusta lukijoille ja ohikulkijoille! Lukekaa hyviä kirjoja, nauttikaa kesästä (ja vesisateesta, kuten juhannuksena on tapana)! <3 

Ps. Tämä on blogin 200. postaus! :) 

Pikkutekstejä vihon sivulta

Rannassa

Pitkästä aikaa käveltiin rantaan

ja huljutettiin varpaidenkärkiä kivellä istuen

sormet leikki männynneulasilla

lepäsivät sammaleella ja vesi oli viileää

kimallus melkein sattui silmiin

helma täynnä neulasia ja hapankorpunmuruja

veden alle painuvat varpaankynnet

yhä uudestaan ja uudestaan

(24.3.2017)

***

Aamuja

Ihan kuin oisit vain unta. Kätesi. Auringonvalo verhojen raosta, vielä ei tarvitse paeta. Iholtasi tuoksuu kahvi ja jasmiini. Katson raukein silmin huoneen yli kultaista tukkaa ja pyöreitä poskia. Hän nukkuu, kuten kaikki muutkin. En muista, miltä näytät, vaikka näenkin kätesi. Aamu muuttuu keskipäiväksi, kun nukahdan uudestaan. 

Kaikki pakattu laatikoihin, kaikki tuki ja turva. Palapelin palat leviävät, ovi on lukittu sisäpuolelta. Pöydällä on Arethan levy ja haalistunut elokuvajuliste. Sydämen hakatessa hullun lailla kaipaan aamuaurinkoa, kaipaan sinua, käsiäsi. 

(14.4.2017)

***

Jotenkin tuntuu, että olen jakamassa näitä arkistojen uumenista löytyneitä runoja/tekstejä jatkuvalla syötöllä, mutta olen tämän viikon muissa maisemissa ja halusin jotain täytettä blogiin, ettei raukka vallan kuivu kasaan (ihan kuin olisin siitä aiemminkaan välittänyt). Nämä kaksi pikkutekstiä löytyivät samalta vihon sivulta, ja huomasinkin pitäväni niistä molemmista sen verran, että päätin jakaa molemmat.  Rannassa on runomuotoon puettu haavematka, Aamuja tajunnanvirtamainen kuvaus eeppisestä seikkailu-unesta. Kenties niissä on jotain samaakin? 

Kesä tulee, vaikkei uskoisikaan

Totta se on! Kesäloma on vasta alkanut, joten vielä on aikaa tehdä vähän suunnitelmia kesän varalle. Viime vuonna "ämpärilista" jäi tekemättä, mutta nyt on taas sen vuoro! On vain yksi sääntö: asioista ei saa ottaa stressiä. Suoritellaan asioita rennosti ja kiireettä, elokuussa katsellaan, että mitä tein vai teinkö mitään. Postauksen kuvituksena on käytetty hetkiä viime kesältä.

Kesällä 2017 minä

• olen riparilla hurjana ja hirmuisena isosena

Tämä leiri on todennäköisesti viimeinen koskaan, joten otan siitä kaiken irti! 

• luen vähintään neljä kirjaa kuukaudessa

Pitäisi olla aikaa, eikös niin? 

• luen jonkun klassikkokirjan (ehdotus: Tuntematon sotilas)

Vähintään yksi klassikko kuuluu kesään. Tuntematon sotilas voisi olla ajankohtainen (Suomi100 ja silleen). 

• esiluen yhden pitkään roikkuneen tekstin. 

En edes kehtaa sanoa, kuinka kauan olen lykännyt tätä. Nyt pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, punakynä heilumaan. 

• kirjoitan P:a eteenpäin ja kirjoitan loppuun vähintään yhden novellin. 

Ai että, jos pääsisi ulos kirjoittamaan! Novelleja roikkuu edelleen kolme keskeneräisenä, ainakin yksi olisi kiva saada tehtyä loppuun asti.

• miittailen kavereita, niin lähellä kuin kaukana asuvia

Piknikille puistoon sään salliessa? 

• poistun tästä kaupungista vähintään päiväretkelle

Hulluksihan täällä tulee, jos ei pääse välillä haistelemaan toisen kaupungin tuulia. 

• katson ja/tai kuuntelen jonkun uuden musikaalin (ehdotuksia: Les Miserablés, Phantom of the opera, Rent, Wicked, Heathers, In the heights)

Musikaalitohtorin velvollsuus. On myös tärkeää harjoitella kuuntelemaan musikaaleja ilman visuaalista puolta. 

• opin ainakin yhden uuden ukulelesoinnun. 

Kai se on pakko nöyrtyä ja opetella barre-sointuja...

• luen psykologiaa ja ruotsia. 

Pakko kai on myöntää se tosiasia, että syksyllä odottaa ensimmäinen taistelu ylioppilaslautakuntaa vastaan. Pakko siis kaivella oppikirjat esille ja lähteä tutkimaan Ylen abitreenejä. (Entä jos opiskelen psykaa ruotsiksi? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jättebra!) 

Onko teillä kesäsuunnitelmia? 

Toukokuun luetut 2017

Toukokuussa 2017 luin kaksi kirjaa (1161 sivua), joista molemmat olivat spefiä.

Moers, Walter: Uinuvien kirjojen kaupunki (Zamonia #4) 522 s. 

Clare, Cassandra: Taivaallisen tulen kaupunki (Varjojen kaupungit #6) 639 s. 

Postaus saattaa sisältää spoilereita.

kotimaisia: 0

käännöskirjoja: 2

omasta hyllystä: 0

kirjastosta: 2

Uinuvien kirjojen kaupunkiin törmäilee millloin missäkin yhteydessä, joten päätin nyt lopultakin lukea sen. Aiemminhan olin lukenut Moersilta vain Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/2 elämää, joka oli ihan kiva lukukokemus, mutta johon en erityisemmin rakastunut. Tämän kirjan parissa sen sijaan viihdyin erityäin hyvin! Oli ihana sukeltaa Kirjaliston kaupunkiin, joka pursui antikvariaatteja, kirjailijoita, kahviloita ja salaisuuksia, mutta jossa vaanivat myös suuret vaarat, labyrintista puhumattakaan. Lukiessani kirjaa iltaisin labyrintin kauhut nipistelivät vatsanpohjassa ja värisyttivät. Rakastin kirjaa valtavasti. Kaikki keksityt kirjailijat, labyrintin salaisuudet ja salaperäinen Varjoruhtinas: kaikki oli täydellistä, eikä tämä tuntunut paksuudestaan huolimatta yhtä pitkitetyltä kuin Kapteeni Sinikarhu. Itkinpä lopussa myös muutaman kyyneleen. Kirja tosin kärsi iltasatukirjan ongelmasta: nukahdin hyvin usein kesken kirjan luvun. 

En ollut lukenut Varjojen kaupunkeja yläasteen jälkeen, koska sain vihjeen, ettei viimeistä osaa saa lukea ennen Infernal Devicesia. Tein työtä käskettyä ja vasta nyt pääsin kiinni Taivaallisen tulen kaupunkiin. Muistikuvat edellisestä osasta olivat hatarat, mutta pääsin kuitenkin yllättävän nopeasti juoneen kiinni. Olen sarjan päätösosaan tyytyväinen. Kaikki langat solmittii tyydyttävästi yhteen, eikä edes kukaan ehdottomista lempihahmoistani kuollut. Yhden hahmon kohtaloa tosin itkin todella pitkään, jopa kahteen otteeseen. Luin kirjan viimeiset luvut kahtena peräkkäisenä yönä ja molemmilla kerroilla itkin. Myös Infernal Devices -trilogiasta tuttujen hahmojen bongaaminen oli yhtä aikaa ihanaa ja sydäntäsärkeävää. Kaiken kaikkiaan, viihdyin kirjan parissa hyvin ja suurimmaksi osaksi nautin sen lukemisesta. Kuten ystävälleni totesin: Claren kirjat eivät ole masilmankirjallisuuden merkkiteoksia, mutta niitä on kiva lukea, kyseessä on jonkinlainen guilty pleasure. Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta kirja ei kuitenkaan ollut täydellinen: välillä kirja tuntui vain polkevan paikallaan, enkä jaksanut innostua Emman osuuksista ollenkaan. Tiedän, että Emma on päähenkilö syksyllä suomennettavassa Lady Midnightissa, mutta se ei lisää kiinnostustani hahmoon. 

Tänään alkoi kesäloma (joskin lauantaina pitää vielä mennä kevätjuhlaan), joten riemua on elo pelkkää ja silleen. Toinen lukiovuosi on kohta virallisesti takana, kasassa vähän päälle 60 kurssia. Tämän vuoden aikana olen oppinut ruotsiksi esimerkiksi sellaiset tärkeät sanat kuin piilomainonta ja maatalouskone (vain a-ruotsijutut), anterogradisen ja retrogradisen amnesian, ollut mukana näytelmäprojektissa, oppinut askeleet niin wienervalssiin kuin Virginia reeliin, leiponut kakkua ja ehkä tullut ulos kuorestani ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä. Tänään heitin ensin kokeen jälkeen vitsiä parin vieraamman ihmisen kanssa ja sitten kävelin ulos koulusta korvissani Beatlesin Strawberry fields forever. Olo oli mainio. 

Muuten toukokuu on ollut aika raskas. Tapahtui asia, jota olin pelännyt tapahtuvaksi jo vajaan vuoden verran ja siihen liittyneet asiat ovat vieneet voimia ja aikaa. Mistään sinäänsä vakavasta ei ole kuitenkaan kyse, mutta en ainakaan vielä kerro asiasta tarkemmin. On ollut todella paljon koulujuttuja tehtävänä ja stressattavana ja olen ollut kuolemanväsynyt ja nukahdellut iltaisin sängylle ranskankirja auki. Muutamia kivojakin juttuja on silti ollut: ranskanryhmän retki kesäiseen Helsinkiin, muutamat lämpimät kesäpäivät ja mekkokeli ja se vapauttava tunne, kun kävin elämäni viimeisen matikankokeen jälkeen myymässä kirjan pois. Lukemisen suhteen kuukausi oli pohjanoteeraus, mutta kesälomalla on aikaa, toivon mukaan. 

Kuukauden kuunnelluin biisi on todennäköisesti Macy Grayn I try. En ole muuta häneltä kuunnellut, mutta rakastan hänen ääntään! 

Hauskaa kesäkuuta kaikille! Täällä satoi tänään lunta, varsinainen kesäsää.