sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun luetut 2019

Helmikuussa 2019 luin kaksi kirjaa (594 sivua), joista molemmat olivat spefiä.

Enoranta, Siiri: Tuhatkuolevan kirous
Meresmaa, J.S.: Hämäränsäteet (Ursiinitrilogia #2) 

kotimaisia: 2
käännöskirjoja: 0
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 1
muualta: 0

Tuhatkuolevan kirous sai syksyllä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon, mistä olin riemuissani: onhan Siiri Enoranta ehdottomia lempikirjailijoitani. Odotukset Tuhatkuolevan kiroukselle olivat hyvin korkealla, koska olin kuullut siitä todella paljon kehuja. Kehut eivät olleet pelkkiä tyhjiä puheita, kirja oli todella hieno ja palkintonsa ansainnut! Vaikka se käsittelee vaikeitakin aiheita, kuten kuolemaa, siitä ei missään vaiheessa tule raskassoutuinen tai saarnaava. Pidin todella paljon kirjassa kuvatusta taikasysteemistä: taikomisen materiaalina käytetään esimerkiksi olia ruumiinkarvoja tai -eritteitä. Tämän vuoksi maailmassa ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi säärikarvojen ajelu, mikä teki minut lukiessani kauhean iloiseksi. Koska taikojen tekeminen vaatii materiaalia, taiankäytön jäljet näkyvät ihmisissä: asioilla on syitä ja seurauksia. Vaikka paljon kirjasta pidinkin, minulla oli varsinkin alussa hieman vaikeuksia päästä sen vaatimaan tunnelmaan. Kirja tuntui vaativan omanlaistaan mielentilaa, enkä oikein saanut kiinni siitä. Lisäksi Tuhatkuolevan "vahingoksi" koitui se, että olin lukenut joulukuussa Enorannan edellisen teoksen, Josir Jalatvan eriskummallisen elämän, joka oli niin uskomaton lukukokemus, että vertasin Tuhatkuolevaa jatkuvasti siihen, vaikka kirjat ovatkin niin erilaisia, ettei vertailu ole missään nimessä mielekästä. Kun pääsin näiden asioiden yli, viihdyin kirjan parissa oikein hyvin! Henkilöhahmot ja heidän kemiansa ovat kiehtovia, ja Enorannan kieli jaksaa lumota ja yllättää kerta toisensa jälkeen. Tuhatkuolevan kirous jää mieleen, ja olenkin todella iloinen siitä, että näin hieno kirja voitti Finlandian! 

Hämäränsäteet jatkaa pari vuotta sitten lukemani Naakkamestarin tarinaa. Nyt pääosassa ovat kuitenkin ursiininuoret Säde ja Anttoni, jotka saapuvat Imatran Valtionhotelliin suorittamaan salaista tehtävää. Vaikka pienoisromaani onkin melko itsenäinen teos verrattuna edelliseen osaan, olivat muistikuvat sen verran hämärät, että olin kirjan alussa melko hukassa. Tarinaan pääsi kuitenkin nopeasti sisään. Hämäränsäteet tarjosi vauhdikasta ja viihdyttävää seikkailua uskottavassa vaihtoehtohistoriassa. Henkilökehitys jäi ehkä seikkailun pyörteissä vähän ohueksi, mutta siitä huolimatta viihdyin tämän nopealukuisen kirjan parissa hyvin. Muistelin pitäneeni Naakkamestarista enemmän, mutta pidän kauheasti Meresmaan luomasta vaihtoehtohistoriasta, jossa viihtyisin enemmänkin kuin pelkkien pienoisromaanien verran. Ursiinikansa on myös hyvin kiehtova! 


*********

Helmikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 


15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Tuhatkuolevan kirous
37. Pienkustantamon julkaisu: Hämäränsäteet

Taidan päivitellä joka kuussa ajan kulumisen nopeutta, mutta teen sen taas: helmikuu meni ohi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Kuukauteen mahtui paljon kesätyöhakuja, opiskelujuttuja ja paljon niihin liittyvää stressiä, mitkä osaltaan saivat kuukauden tuntumaan sumuiselta. Onneksi oli folkloristiikan ekskursio Helsinkiin, ainejärjestön kaverisitsit ja wanhojen tanssit, joita kävimme kaveriporukalla katsomassa lukiollamme. Taustalla vaanivat esseet olivat eräs osasyy laihaksi jääneeseen lukukuukauteen, mutta myös se, että helmikuun aikana kirjoitin ja editoin paljon. Pusu oli tietty etusijalla, mutta kaiken kiireen keskellä ehdin myös kirjoittaa ja editoida novellin Nova-spefinovellikilpailua varten. Editoimisen kanssa uhkasi tulla melkoinen kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin lähettää novellin eteenpäin. Toivon parasta, mutta nyt kaikki riippuu esiraadista.



Kuukauden biisi on Marinan (joka pudotti viime vuonna artistinimestään "and the diamonds" -osan pois) uusi biisi Handmade Heaven. Kyseessä on singlejulkaisu huhtikuussa ilmestyvältä uudelta albumilta, jota odotan kieli pitkällä jo nyt. Marinan enkelimäinen ääni ja sanoituksien tietynlainen haavoittuvuus ovat yhdistelmä, jota rakastan. Handmade Heaven on helposti helmikuun kuunnelluin kappale.

Kevätaurinkoa maaliskuuhun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.