1. Klassikko, jonka aiot lukea
Näitä on monta, mutta ehkä Jane Austenin Emma. Kyseessä on viimeinen Austenin kirja, joka minulla on vielä lukematta, joten olen ehkä vähän säästellyt sitä, mutta toisaalta uusi elokuvaversio kiinnostelisi melkoisesti. Periaatteenani on kuitenkin "kirja ennen elokuvaa", joten haluan tutustua alkuteokseen ennen kuin katson filmatisoinnin.
2. Kirja, jonka koet itsellesi läheiseksi
Vaikka olen useita kertoja samaistunut kirjojen henkilöihin ja luonut läheisiä suhteita tarinoihin, ensimmäisenä tähän kohtaan tuli mieleen Terhi Rannelan Läpi yön. 1990-lukua kuvaava päiväkirjaromaani alkaa 15-vuotiaan tytön itsemurhayrityksestä ja seuraa hänen elämäänsä yliopiston alkuun asti. Sama ajanjakso elämästäni on toki ollut paljon helpompaa kuin romaanin Marialla, puhumattakaan siitä, että olen elänyt 15-vuotiaasta yliopiston alkuun 20 vuotta myöhemmin kuin hän, mutta jotenkin kirja on iskenyt minuun todella vahvasti molemmilla lukukerroilla. Marian palo kirjoittaa, hänen päässään nalkuttava Neiti Kunnianhimo ja piinaavaksi yltyvä kympintyttöys ovat sellaisia asioita, joihin kirjassa aina samaistun. Vaikka koen, että oma (kirjallinen) identiteettini koostuu useista kirjoista, joita olen lukenut, on Läpi yön eräs merkittävimmistä paloista minua itseäni.
 |
| "Kirjoitan, kunnes musta möykky rinnassani särkyy ja liukenee pois. Kirjoitan kunnes kyyneleet lakkaavat valumasta. [...] Kirjoitan itseni terveeksi. Kirjoitan itseni vahvaksi. Kirjoitan itseni onnelliseksi." (Terhi Rannela: Läpi yön) |
3. Sopivan pituinen kirja
Olen laiskistunut lukijana todella paljon: vielä yläasteella ahmin jotain 500-sivuisia kirjoja aivan innoissani, kun nyt jo sellaisen näkeminen uuvuttaa hiukan. Sanoisin, että nykyään sopivan pituinen kirja on joku noin 300-sivuinen. (E-kirjan tosin pitää olla alle 200-sivuinen, että sen jaksan lukea, en nimittäin tykkää lukea puhelimen näytöltä juurikaan.)
Äänikirjoissa sopiva pituus on alle 20 tuntia, sillä vaikka ihan tykkäänkin kuunnella kirjoja myös luettuna, pitkissä äänikirjoissa iskee helposti loppupuolella uupumus, puhumattakaan siitä, että minulla menee yleensä aika kauan yhden kirjan kuunteluun, oli se sitten kuinka pitkä tai lyhyt hyvänsä, enkä jaksa ikiaikoja jumittaa saman tarinan parissa (ellei se sitten ole jotenkin tajunnanräjäyttävän hyvä!).
Tästä pohdinnasta huolimatta on todettava, että kirjan pituus ei korreloi sen kanssa, onko kirja hyvä vai ei. Joskus järkälemäisen paksu kirja on mielestäni paras kirja ikinä, joskus ohuempi on pettymys, joskus päinvastoin. :)
4. Kirja sellaisesta genrestä, jota tykkäät lukea
Spefi, varsinkin fantasia, on minulle se kaikkein omin laji. Jos maailma ja hahmot on luotu hyvin, viihdyn tämän genren parissa erittäin mainiosti. Viime aikoina luetuista spefikirjoista olen ollut eniten innoissani Elina Pitkäkankaan Hukan perimistä, joka laajensi ja syvensi Pitkäkankaan Kuura-trilogiaansa luomaa hukka-Suomea kivasti!
5. Suosittu kirja, josta olet kiinnostunut
Riippuu varmaan, miten määrittelee suositun :D Pajtim Statovcin teokset kiinnostavat yleisesti, vaikka ovatkin kuulemani mukaan synkkiä. Kissani Jugoslavia löytyy myös omasta hyllystä, sanotaan vaikka se!
6. Kirja, jonka aiot lukea loppuun (vaikka se olisi kertaalleen jäänyt kesken)
Jätän kirjoja niin harvoin kesken, että jos kirja jää minulta kesken, se tarkoittaa sitä, että en todennäköisesti tule palaamaan kirjaan koskaan. Sanotaan tähän kohtaan vaikka Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen, sillä kirja on sen verran paksu, että sen loppuun lukeminen vaatinee ainakin jonkinlaista tahdonvoimaa, ellei se sitten vetäise mukavasti mukaansa.
7. Kirja, jonka toivoisit jo lukeneesi
Heh, tähän voisi laittaa milteipä minkä tahansa kirjan lukulistaltani :D Ehkä joku V. E. Schwabin kirja? Niitä on useampi ihminen minulle hehkuttanut henkilökohtaisesti, ja kirjablogeissakin niitä usein näkyy.
8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/kirjahyllyssäsi jo useita vuosia, ja jonka aiot pian lukea
Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli on lojunut monta vuotta kirjahyllyssäni, ostin sen nimittäin Helsingin kirjamessuilta vuonna 2016. Luin elokuun alkupuolella Marinan, jonka taianomainen, vähän pelottavakin tunnelma muistutti minua siitä, mistä pidin Tuulen varjossa ja minkä vuoksi haluaisin kovasti jatkaa sarjan lukemista.
Ota haaste mukaasi, jos innostut :)
 |
| Loppuun vielä tämä jokseenkin erikoinen (mutta aina yhtä paljon naurattava) aiheniputus viime vuoden Helsingin kirjamessuilta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)