Kesäyössä

Astun hiekkatieltä metsäpolulle

ja muutamalla askeleella ylitän maailmojen rajat

korkeiden kuusien varjot

metsänpohjan sammaleilla

illanhämärässä, alkukesän rajamailla

ja tuhansia vuosien sitten kulkeneiden polut

elämän jäljet hukkuneena ajan alle

seison paikallani hiljaa

sydän täynnä

minun paikkani, jossa mieleeni ei tule muita

lintujen laulu ja kaukaa kuuluva moottoritien humina

ja usva laskeutuu pian

kaatuneelle rungolle lentää mustarastas

ja livertää lähelläni metsään

monimutkaisten säveltensä kudelman

eikä oikean maailman lainalaisuudet päde

(15.5.2021)

***

Kirjoitin tämän runon löydettyäni erään uuden paikan opiskelukaupungistani, ja toivon, että se tavoittaa sen maagisen tunnelman, jonka kyseisessä paikassa koin. Vaikka runo on tunnelmakuva toukokuulta, mielestäni se sopii juhannusyön taianomaiseen tunnelmaan aivan yhtä hyvin. 

Oikein hyvää juhannusta blogin lukijoille! 

Jos muuten kiinnostaa vähän pidempi juhannusfiilistely, suosittelen lukemaan viime juhannuksena blogissa julkaistun novellin.