Suuri Rodgers & Hammerstein -seikkailu: Mistä on kyse?

 Mitä kummaa? 

Sitä varmaan kysyy itse kukin, joka tämän postauksen näkee. Mikä ihmeen seikkailu? Ketkä Rodgers & Hammerstein? Onko arvon bloggaaja kenties lähdössä jollekin pitkälle ja raskaalle vaellukselle löytääkseen elämän tarkoituksen? 

Myönnän, että otsikointi on ehkä hieman suuruudenhullu, sillä tämä "suuri seikkailu" tulee omalta osaltani tapahtumaan omasta nojatuolistani, läppärin välityksellä. Omassa elämässäni seikkailu nimittäin tarkoittaa sitä, että katson musikaaleja, joita en ole aikaisemmin nähnyt. Sain viime vuonna kirpparilta löytyneen dvd-boksin, joka sisältää kuusi Rodgers & Hammerstein -musikaalia: The Sound of music, The King and I, South Pacific, Oklahoma!, Carousel ja State fair. Boksi oli täysin avaamaton, minkä vuoksi tämä 50 senttiä maksanut aarre oli entistä hienompi löytö, varsinkin, kun se paketin tarrojen perusteella maksoi alun perin melkein 26 puntaa (!). 

Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein II olivat amerikkalainen parivaljakko, jotka tekivät yhdessä useita klassikon asemaan nousseita musikaaleja Hollywood-musikaalin kulta-aikoina 1940-50 luvulla (vaikka tietenkin nämä musikaalit olivatkin alunperin teatterilavalle tehtyjä). He ovat musikaalimaailman suurimpia nimiä, ja koenkin, että heidän musikaaliensa tunteminen kuuluu itseään kunnioittavan musikaalifanin yleissivistykseen, varsinkin jos jostain syystä tituleeraa itseään "musikaalitohtoriksi" ja kuvittelee olevansa jossain auktoriteettiasemassa. Itselleni nämä boksin musikaalit ovatkin nimeltä tuttuja, State fairia lukuun ottamatta, mutta olen nähnyt ainoastaan Sound of musicin aikaisemmin, enkä tiedä esimerkiksi yhtäkään laulua muista musikaaleista, saatika sitä, mitä niissä edes tapahtuu. Kyseessä on minulle siis jonkinlainen hyppy tuntemattomaan, eli suomeksi sanoen seikkailu! 

(Sivuhuomautuksena sanon, että olen nähnyt yhden Rodgers & Hammerstein -musikaalin Sound of musicin lisäksi, ihan teatterilavalla itse asiassa, mutta sen elokuvaversiota ei tästä boksista löydy. Kyseessä on Tuhkimo-musikaali, jota esitettiin Tampereen työväen teatterissa ollessani ensimmäisellä luokalla, ja vaikka muistikuvani ovatkin jo hieman hämärtyneet, se on jäänyt mieleeni eräänä hienoimmista ja vaikuttavimmista teatterielämyksistä koskaan!) 

Odotukset ja ennakkoluulot

Odotukseni boksin musikaaleille on se, että ne ovat hyvin perinteisiä musikaaleja, koska käsitykseni mukaan Rodgers&Hammerstein -musikaalit ovat juuri sellaisia, mitä ihmiset ajattelevat, kun heille sanoo sanan "musikaali". Toki rakastan nykyisen musikaalimaailman innovatiivisia ratkaisuja uusien musikaalien luomiseen, mutta vanhoissa musikaaleissa on oma lumouksensa ja taikansa, jota nykyiset (elokuva)musikaalit eivät pysty tavoittamaan. (La la land on poikkeus, joka vahvistaa säännön.) Musiikinkin odotan olevan hyvin perinteistä musikaalimusiikkia, ja uskon, että elokuvien laulukohtaukset täyttävät kaikki perinteiset musikaalilaulujen kategoriat ("I want" -laulu, rakkausduetto yms). 

Toki minulla on myös jonkin verran ennakkoluuloja näitä musikaaleja kohtaan. Ennakkoluuloni liittyvät lähinnä kyseisten taideteosten ikään ja siihen, että Rodgers ja Hammerstein olivat valkoisia miehiä. Vaikka en kovinkaan paljon ole perehtynyt musikaalien sisältöön, esimerkiksi South Pacific ja King and I sijoittuvat ymmärtääkseni ei-eurooppalaisiin maisemiin, joten on hyvin todennäköistä, että nämä sisältävät rasistisia ja/tai muuten epäkorrekteja asioita, mitkä voivat (nyky)katsojalle tuntua ikäviltä. Musikaalit ovat ainakin ennakkomielikuvissani (joita luovat esimerkiksi dvd:n kannet) romanttisiin tapahtumiin painottuvia, joten pohdin sitäkin, miten romanttisia suhteita elokuvissa käsitellään: millaisia rooleja esimerkiksi miehille ja naisille tarjotaan? 

Kirjoittaessani musikaaleista keskityn neljään osa-alueeseen, joita itse pidän kaikista tärkeimpänä: juoneen, lauluihin, hahmoihin ja siihen, onko teos kestänyt kuinka hyvin aikaa. Annan jokaiselle kategorialle pisteitä asteikolla 1-5, joten jokainen musikaali voi saada enintään 20 pistettä. Tässä on siis pientä kilpailuasetelmaakin musikaalien välillä, mikäs sen hauskempaa :D

Mitä seuraavaksi tapahtuu? 

Koska suureksi harmikseni elämässäni on muutakin sisältöä kuin musikaalien katsominen, en osaa luvata, kuinka aktiivisesti tämä sarja tulee blogissani ilmestymään. Todennäköisesti tahti on säännöllisen epäsäännöllinen, sillä en myöskään halua ottaa tästä minkäänlaista stressiä itselleni. 

Kuitenkin sen voin luvata, että ensi viikolla samaan bat-aikaan tällä samalla bat-kanavalla (nyt tuli kyllä viittaus aivan väärään populaarikulttuurin tuotteeseen!) ilmestyy sarjan ensimmäinen osa, joka käsittelee vuoden 1945 State fairia. Käsittelen elokuvat kronologisessa järjestyksessä, joten sarja päättyy Sound of musiciin. 

Tervetuloa seikkailulle mukaan!