Sahanpurun haju areenalla
ja puuterin tuoksu
ne kaikki tuovat mieleeni sinut
minä tein, minkä pyysit
ja paljon enemmän
25 vuotta ilman sinua on pitkä aika
rakentaa uutta ja vahvistaa vanhaa
ja ansaita omat aplodit
Opin tyttönä lentämään ilmojen halki
ja ajamaan polkupyörää
ja myöhemmin olin sinun tanssiva tulesi, ihmistykinkuulasi
nappasin luodinkin paljain käsin
vaikka sitä temppua inhosin
siihen ei moni nainen ryhtynyt
"Taikuuden kuningattareksi" he minua kutsuivat
kun vuosia ja vuosia hallitsin
valtakuntaani, sen ihmisiä ja eläimiä
muistosi melkein haalistui
mutta muistin sen aina
puuterin ja ruudin tuoksusta
sinä lähdit luotani junamatkalla
kannoit huolta viimeiseen asti
rakkaani, enkö tehnytkin oikein? oletko ylpeä minusta?
Tulipalo vei lopulta kaiken
mutta maailma ei unohtanut kuningatartaan
ja silti kaiken sen jälkeen
hautakivessäni
olen pelkkä
vaimosi
***
Runon inspiraationa toimi oikea historiallinen henkilö, sirkustaiteilija Adelaide Herrmann. Hänestä puhuttiin eräällä luennolla, jolla olin viime syksynä, ja inspiraatio iski välittömästi. Runon varsinainen kirjoittaminen antoi odottaa itseään, mutta joskus odottaminen kannatti: tästä tuli mielestäni varsin hyvä!
Viimeiset säkeet tekevät vaikutuksen. Hienoa!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaAdelaide Herrman on tosiaan haudattu aviomiehensä Alexanderin viereen, ja siinä missä niin ikään sirkustaitelijana toimineen aviomiehen hautakiveen on kirjoitettu hänen taiteilijanimensä, Adelaiden kivessä tittelinä lukee vain "wife". Adelaiden ura oli paljon pidempi kuin hänen varhain kuolleen miehensä.
Hieno! Tuo tunnelma ja tuo hienoinen katkeruus.
VastaaPoistaKiitän! <3
PoistaTosi hyvin kirjoitettu ja moniulotteinen! Varsinkin nuo kysymykset ja loppu :)
VastaaPoistaIhanaa, että pidit! <3
Poista