Kuningattaren muistelmat, eli säkeitä Adelaide Herrmannista

Sahanpurun haju areenalla

ja puuterin tuoksu

ne kaikki tuovat mieleeni sinut

minä tein, minkä pyysit

ja paljon enemmän

25 vuotta ilman sinua on pitkä aika

rakentaa uutta ja vahvistaa vanhaa

ja ansaita omat aplodit

Opin tyttönä lentämään ilmojen halki

ja ajamaan polkupyörää

ja myöhemmin olin sinun tanssiva tulesi, ihmistykinkuulasi

nappasin luodinkin paljain käsin

vaikka sitä temppua inhosin

siihen ei moni nainen ryhtynyt

"Taikuuden kuningattareksi" he minua kutsuivat

kun vuosia ja vuosia hallitsin

valtakuntaani, sen ihmisiä ja eläimiä

muistosi melkein haalistui

mutta muistin sen aina 

puuterin ja ruudin tuoksusta

sinä lähdit luotani junamatkalla

kannoit huolta viimeiseen asti

rakkaani, enkö tehnytkin oikein? oletko ylpeä minusta? 

Tulipalo vei lopulta kaiken

mutta maailma ei unohtanut kuningatartaan

ja silti kaiken sen jälkeen

hautakivessäni

olen pelkkä

vaimosi

***

Runon inspiraationa toimi oikea historiallinen henkilö, sirkustaiteilija Adelaide Herrmann. Hänestä puhuttiin eräällä luennolla, jolla olin viime syksynä, ja inspiraatio iski välittömästi. Runon varsinainen kirjoittaminen antoi odottaa itseään, mutta joskus odottaminen kannatti: tästä tuli mielestäni varsin hyvä!