Paluureittejä metsään ja parantajan taloon

P:n kakkosversio valmistui maaliskuussa, ja siitä asti se on ollut lepovuorossa. Ensiksi ajattelin jatkavani editointia elokuussa, mutta esilukijapalaute vaatikin hieman enemmän sulateltavaa. Syyskuussakaan en välttämättä vielä pääse editoinnin pariin, koska suunnittelu vie aikaa. Jospa lokakuussa pääsisin varsinaiseen kirjoitustyöhön! Sitä ennen yritän löytää vanhan paluureitin metsään ja parantajan taloon ja etsiä myös uusia polkuja. 

(Metsä ja parantajan talo ovat todella keskeisiä paikkoja tekstissä, mutta täytyy myöntää, että näin ilmaistuna ainakin itse saan hyvin erilaisen kuvan kässäristä kuin mitä se oikeasti on :D mutta se lienee sivuseikka.) 

Eniten uudelleenrakennusta vaatinee iso sivujuoni. Sain siihen liittyen palautetta, joka inspiroi laittamaan koko rakenteen uusiksi. Tällä hetkellä sivujuoni on ehkä enemmänkin "juoni" (rakkaita terveisiä esilukijalleni, joka aina moittii jänniteongelmiani :D), mutta luulen, että suunnittelemillani muutoksilla se luo tarinaan uutta potkua. Tämä vaatii hyvää suunnittelua, ja voi olla että tälläkin kertaa aloitan editoinnin sivujuonen rakentamisesta. Lisäksi päätarinaan täytyy hieman lisätä panoksia, että jännite pysyy sielläkin kasassa. Juonen takia tämä on ehkä hieman haastavaa, mutta uskon, ettei kuitenkaan mahdotonta. Myös kielivirheitä ja huolimattomuuksia teksti suorastaan vilisee, joten niitäkin täytyy korjailla. 

Kuvakaappaus P:n Pinterest-taulusta

Editoinnin aikataulusta minulla ei ole vielä täyttä varmuutta. Vähän itsellenikin yllätyksenä aloitin harjoittelun tässä kuussa, ja se tulee viemään elämästäni suuren osan syksyllä. Lisäksi minun täytyy suorittaa joitain kursseja (ei kauhean montaa kuitenkaan, onneksi!) ja noh, ehkä graduakin jonkin verran. Jos saisin aloitettua editoinnin syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, saattaisin saada kässärin seuraavan version valmiiksi alkuvuodesta 2024. Sitten täytyy vielä käydä teksti ainakin kerran läpi kirjoitusvirheiden vuoksi. Kustantamoon P lähtisi ehkä siis kevään korvalla. Kärsimättömyys vaivaa, mutta aikataulussakin täytyy olla valmis olemaan joustava ja armollinen. 

Paris Paloman kappale labour on ollut ahkerassa kuuntelussa koko kesän ajan. Eräs P:n tärkeimmistä teemoista on sukupuolten väliset valtasuhteet, joten biisin sanat osuvat kässärin teemaan kuin nyrkki silmään. Vaikka kukaan päähenkilöistä ei ole täsmälleen laulun kuvaamassa tilanteessa, kyseinen tilanne ei valitettavasti tässä fiktiivisessäkään maailmassa ole ennenkuulumaton. "Miksi naisten pitää aina kannatella miehiä?" kysyy eräs päähenkilöni, ja se tiivistää melko hyvin myös labourin tunnelman. Liitän tähän pätkän sanoituksista, samoin kuin kappaleen musiikkivideon, jonka suosittelen ehdottomasti katsomaan! 

"All day, every day, therapist, mother, maid

Nymph then a virgin, nurse then a servant

Just an appendage, live to attend him

So that he never lifts a finger

24-7, baby machine

So he can live out his picket fence dreams

It's not an act of love if you make her

You make me do too much labour"

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.