Novelliputki

Tammikuussa kirjoitin vuoden 2024 kirjoitussuunnitelmia käsittelevään postaukseen näin: "Vuoden isoin savotta ja tärkein projekti tulee ehdottomasti olemaan P:n version 2.1. editoiminen." Arvatkaa, montako kertaa olen sen jälkeen edes avannut koko tiedostoa? (Vastaus: ehkä kerran.)

Sen sijaan alkuvuoteni on kulunut novellien parissa: olen kirjoittanut kolmessa kuukaudessa kolme novellia (ja yhden runokokonaisuuden, mutta siinä oli yhtä runoa lukuun ottamatta vain vanhoja tekstejä). Kaikki nämä novellit on aloitettu jo ennen tätä vuotta, vanhin vuonna 2020, mutta ideatasolla jotkut tekstit ovat pyörineet päässä jo vuodesta 2016. 

Puhuinkin jo eräässä kuukausikoosteessa Novaan menneestä novellista ja siitä, kuinka ihana kokemus sen kirjoittaminen oli ollut, joten en nyt rupea toistamaan itseäni. Edelleen Novaan mennyt novelli on suosikkini näistä kolmesta, ja mahdollisesti jopa parhaita novelleja, joita olen koskaan kirjoittanut. En ole toki uskaltanut palata tekstin pariin lähettämisen jälkeen, ja kellunkin onnellisessa tietämättömyydessä, jos novellissa on kamalia juoniaukkoja tai muita kökköyksiä. Varsinkin lopetus liikuttaa sydäntäni voimakkaasti aina, kun sitä ajattelen.

Toinen novelli oli lyhyempää ihmissuhdekriiseilyä (naureskelin, että minulla on jo lähes "sarjan" verran tällaisia lyhyitä ihmissuhdekriisitekstejä, esimerkkinä tästä blogissakin julkaistu Aamuyöllä). Tämän lähetin erääseen julkaisuun, mutta sitä ei suostuttu julkaisemaan. En ladannut kauhean isoja odotuksia kyseisen julkaisun suhteen, joten torjunta ei sinänsä harmita kauheasti, mutta tapa, jolla tekstistä kieltäydyttiin oli vähän outo. Se ärsyttää minua enemmän kuin itse tekstin torjuminen. Ajattelin pitää tekstin toistaiseksi pöytälaatikossa. Se on kuitenkin kiva (ja lyhyt) teksti, ja sellainen on hyvä olla jemmassa, jos tulee tilaisuus tarjota sellaista julkaistavaksi joskus tulevaisuudessa.

 

Ystäväni ylipuhui minut osallistumaan J. H. Erkon kilpailuun. Minulla oli roikkunut keskeneräinen historiallinen novelli vuodesta 2020 asti, ja totesin, että ehkä kilpailudedis auttaisi saamaan tekstin valmiiksi. Olin oikeassa, sillä novelli valmistui pääsiäislomalla! Editoinnin kanssa tuli melko kova kiire, enkä ole valmiiseen tekstiin aivan sataprosenttisen tyytyväinen. Kirjoitin novellin preesensissä, mikä osoittautui yllättävän haastavaksi ratkaisuksi :D Jopa kilpailuun lähetettyyn versioon jäi ainakin yksi aikamuotovirhe, mikä ärsyttää. Mahdollisuuksiini J. H. Erkossa en usko kauhean voimakkaasti. Vaikutelmani kilpailusta on se, että siellä menestyvät lähinnä Oikeasti Taiteelliset kirjoittajat, ja siksi minulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Enhän kirjoita taiteellisesti kunnianhimoista autofiktiota... Toisaalta osallistumisella en hävinnyt mitään, mutta lupaan syödä hattuni, jos sijoitun kilpailussa.

Kun viime vuonna proosan kirjoittaminen oli suurimman osan vuodesta tahmeaa ja epäinspiroivaa, tällainen usean tekstin putki on tuntunut todella hyvältä. Novellit ovat sen verran lyhyitä tekstejä, että valmistumisen ja editoinnin onnistumisen kokemuksia saa enemmän lyhyemmässä ajassa kuin romaanikäsikirjoituksia kirjoittaessa. Kirjoittajaitsetuntoni on kaivannut näitä tunteita todella paljon <3 Tuntuu, että kone on nyt taas huollettu ja rasvattu, ja käy taas paremmin kuin ennen. Kilpailuissa menestyminen olisi mukavaa, mutta kaikkein tärkeintä on kirjoittaa. Vaikka tältä keväältä ei muuta menestystä kirjoittamisen saralla tulisi, ainakin minulla on kolme novellia, joiden takana voin ylpeänä seistä!

Nyt onkin sitten vihdoin P:n aika. Olen huhtikuun aikana edistänyt tekstiä mukavasti, ja ehkä ajankohdassa onkin sen taika: olen kirjoittanut monesti tekstiä huhtikuun Campissa, joten huhtikuu on mahdollisesti päässäni P-kuukausi. Harkitsen lähettäväni sen Osuuskumman kilpailuun, vaikka onkin ehkä vähän määrittelykysymys, onko kyseessä aikuisille suunnattu teos. Onpahan ainakin joku deadline, joka potkii. 

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä. 

Loppuun vielä Hectorin Linnut, linnut, jota kuuntelin paljon kirjoittaessani Nova-novellia. Sen tunnelmassa ja sanoituksessa on samaa tunnelmaa kuin novellissani, vaikka itse miellän sen tapahtuvan hyvin erilaisessa maailmassa kuin mistä novellini kertoo. Myös Jäävalssin jälkeen oli tärkeä kirjoitusbiisi kyseisen novellin kohdalla!