Ääriviivat

 Minä hulmuan!

Minun punavalkoiset helmani, kiharat hiukseni
kun kesätuuli tarttuu
kieppuu ja heiluttaa, hulmuttaa
niin, että ääriviivani katoavat katoavat kesämekon ja kiharoiden sekaan
samaan tapaan kuin lapsena keinusta hypätessä
oli kevyt ja rajaton

Jos uskallat
tule tuulen ja tulen sekaan
ja piirrä minun rajani
huulilla lapaluiden kärkiini
sormenpäillä nilkkoihin
katseella silmäripsien verkkoa

Kun tuulee taas
ääriviivat katoavat
kuin hiekkaan piirretty aallon alta

(9.3.2024)

 

***

 

Luonnoskansion kätköistä löytyi tällainen julkaisematta jäänyt runo. Tuokoon se nyt pientä eloa tänne pienessä talvihorroksessa olevaan blogiin!