Elämä hymyilee

Loma on siis viimein alkanut ja mulla menee tosi hyvin. Perjantai oli taksvärkki, joten vietin päivän kotona siivoten ja leipoen pullaa. Tuore pulla tuoksuu ihanalta<3 ja tällä kertaa niistä tuli ihan pullien näköisiäkin :D

Puut ovat ihanan värisiä. Okei, tuo oli syysklisee, mutta ne ovat. Perjantai oli ihanan sateinen ja sumuinen päivä. Sai hienoja kuvia.

Mikä parasta, nyt on aikaa kirjoittaa! Parasta ikinä. Olen kahden päivän aikana kirjoittanut puolitoista lukua ja olen erittäin tyytyväinen. Elämä hymyilee. 

Toinen ihana asia on Ed Sheeranin uusi x-levy. Olen kuunnellut sitä erittäin ahkerasti tässä parin päivän sisään ja sanoisin, että se on mahtava. Kaverin edellinen levyähän oli vähän herätelainaus (tuo sana on niin mahtava :D), tiesin siitä ainoastaan Lego Housen. Kun Hobitin loppumusiikeissa oli Sheeranin I see fire, päätin viimeistään lainata levyn. Ja se kyllä kannatti. Kuuntelin +:n melkein puhki. Upea levy, suosittelen. x ei jää sen huonommaksi. Lempikappaleitani ovat One, I'm a Mess, Don't, Nina, Tenerife Sea, Runaway, Thinking out of loud ja Afire Love. Käytännössä siis levyn kahdestatoista kappaleesta 8 :D Tykkään kovasti muistakin, mutta nuo nyt ovat ne ykkössuosikit. Räppiosuudet eivät haittaa, vaikka en yleensä kuuntele räppiä koskaan. Mutta kuunnelkaa vaikka tuo Don't, se on ihana räpistään huolimatta.

Kolmas ja viimeinen ihana asia on se, että huomenna suuntaan Tallinnaan :) En ole Virossa koskaan käynyt, joten odotan reissua innolla! 

Onnea John

Mikäli John Lennon eläisi, hän täyttäisi tänään 74 vuotta.

If you want to be a hero then just follow me (Lennon: Working Class Hero)

Tanssivia kilpikonnia ja musisoivia kettuja

Kirjaston poistomyynnistä löytyi Ludvik Askenazyn satukirja Siinä maassa ketut soittelivat nokkahuilua. Itselläni oli jo aiemmin omana saman tekijän seuraava kirja, Siinä maassa kultainen kilpikonna tanssii kuutamossa. Kettukirja on kirjastosta lainattu ja mulle luettu jo kun olin pieni, mutten muista kuin yhden sadun, jossa tyttö itkee timantteja ja hymyilee ruusuja. Kilpikonnasta muistan paremmin asioita, vaikkei sitäkään hirveästi mulle lapsena luettu, syynä satujen pituus. Siinä lempisatuni oli (ja on kai edelleen) Nanette ja kissanpoikanen, mutta myös Muodonmuutosten mestari on aika loistava. Myös kirjan upea, pehmeä seepianvärinen kuvitus (tekijä Dieter Wiesmüller) on mieleenjäävä. Kettujen kuvitus ei ole niin hieno, vaikka André Barben piirtämät kuvat ovatkin miellyttävää katseltavaa. 

(Kilpparikirjasta ei ole kuvaa, kun se on takkuuksien takana enkä sitä jaksa hakea.)

Nämä sadut ovat muutenkin nyt se juttu. Grimmin satuja olen lukenut kaksi kirjallista ja suunnitelmissa olisi lukea Askenazyn kirja nyt syysloman aikana. Grimmin saduissa on se aika, eurooppalainen maailma ja verisyys, kun taas Askenazy on koonnut satuja ympäri maailman (vai onko? Ainakin kertoja väittää kuullensa sadut eri puolilta maapalloa). Tarina kultaisesta kilpikonnasta on esimerkiksi afrikkalainen. Jokaisen luvun alussa on myös johdanto, joka kertoo hieman maasta ja siitä, kuka kertoo satuja. Sadut on muutenkin kerrottu hyvin. Tästä tykkään. 

Loppuun vielä lainaus takakannesta:

"Siinä maassa, missä ketut soittelevat nokkahuilua ja missä jäälintu myyskentelee marmelaatia, eleli tsaari, nimeltänsä Iivana Mukava. [...] Sadut pursuavat viehättävää huumoria, ja kesken jännittävien tapahtumien saattaa sadunkertoja Ludvik Askenazy hymyillä taruhahmojensa inhimillisille heikkouksille. Siis teroittakaa korvanne, ja koirat sekä  kissakin saavat kuunnella. Pienet papukaijat myös."

Tuo viimeinen lause<3

Kirjan lisäksi olen onnellinen, koska mun täytyy herätä enää huomenna kouluun. Sitten alkaa loma!

Aamulla kouluunlähtöaikaan. Myöhemmin tuo alue vielä leveni sellaiseksi vaaleanpunaisen ja laventelinväristen pilvien kuvioksi. Upean näköistä!

Syyskuun luetut

Syyskuussa luin 13 kirjaa, joista 7 oli fantasiaa ja neljä uusintoja (merkitty uulla). Teksti saattaa sisältää spoilerita.

Cassandra Clare: Lasikaupunki (Varjojen kaupungit #3)

Seita Parkkola: Usva

Agatha Christie: Helmeilevä kuolema

Jay Asher&Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Astrid Lindgren: Kati Italiassa [U] (Kati #2)

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat (Shell's Angles #2)

Raili Mikkanen: Aurora, keisarinnan hovineito

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe [U]

Louisa Alcott: Pikku miehiä [U] (Pikku naisia #3)

Rob Reger: Emily the Strange: Pimennon päivät ( Emily the Strange #1) [U]

Grimmin veljekset: Tuhkimo (Grimmin satuja #2)

Annukka Salama: Harakanloukku (Faunoidit #3)

Lloyd Alexander: Hiidenpata (Prynaidin kronikka #2)

Sarjakirjat:

Lasikaupunki oli yllättävä sekä jännittävä, aivan kuin aiemmatkin osat. Spoilaannuin tosin vahingossa Claryn perhesuhteista, mikä vähän haittasi lukemista. Kirja oli kuitenkin tähän mennessä paras. Tahdon muuttaa Idrisiin :)

Kati Italiassa oli uusintaluvussa, edellinen lukukerta luultavasti kesältä 2011. Kirja oli ihanan huoletonta ja iloista tapahtumien ryöppyä, samantapaista kuin Merri Vikin Lotta-kirjoissa. Muistin, että Kati tapaa tulevan aviomiehensä ja muistin yllättäen lukiessani jopa kosinnan mutta sen sijaan hotelli, jonka seinällä on kuolemansyntejä esittäviä tauluja, on ilmeisesti vasta viimeisessä osassa, Kati Pariisissa.

Shell's Angles -kirja oli aivan huippu. Lainasin ensimmäisen osan vähän herätelainauksena, koska en ollut vakuuttunut mopopoikien edesottamuksista, joita tiesin kirjan sisältävän. Onneksi olin väärässä. Molemmat kirjat ovat olleet uskomattoman hauskoja ja kevyitä lukea, olkoonkin, että vaikeampiakin aiheita sivutaan välillä. Kolmas osa on luultavasti (ja toivottavasti!) tulossa, ainakin täysin puun takaa tulevasta lopusta päätellen.

Pikku miehiäkin oli uusintaluvussa, edellinen lukukerta syksyllä tai talvella 2009. Muistelin kirjan olleen mukavampaa luettavaa kuin Viimevuotiset ystävämme, mutta jouduin pariin otteeseen kiristelemään hampaitani. Ensinnäkin: Jo ei ole enää Jo, vaan täti. Äiti Bhaer, brr. Toiseksi: Kirja on välillä sietämättömään opettavainen ja jotkut opetukset ovat kamalia. (Esim. satujen lukemista paheksutaan, vaikka luulisi, että Jo antaisi poikiensa lukea.) Muistin kuitenkin kirjasta muutamia kohtia, kuten Nan Nokkosen (tai nimen ja luonteen oikeastaan) ja John Brooken kuoleman. Viimeksimainittu oli järkyttävämpi lapsena, nyt se ei juurikaan hetkauttanut. Jännityksellä odotan Plumfieldin poikien uusintaa: muistan tarkasti kirjan kannen, lukupaikan ja -ajan ja jopa silloisen mielipiteeni, mutta en lainkaan tapahtumia. En kerrassaan mitään.

Pikku miehien tapaan Emily oli uusinnassa. Mulla on omana Kumpi ja Kummempi, joka on sekin hyvä, mutta Pimennon päivät on vähän parempi omasta mielestäni. Muistikuvat pitivät paikkaansa, kirja oli yhtä mahtava ja outo kuin muistelinkin... 

Grimmin saduista olenkin jo aiemmin maininnut. Eipä juuri lisättävää.

Harakanloukku on ihana! Synkempi kuin aiemmat, mutta huumori ei jää pois. Nauroin ja itkin lukiessani. Tätä porukkaa tulee iso ikävä. (Joone+Iivari<3)

Hiidenpata oli positiivinen yllätys. En erityisemmin pitänyt edellisestä osasta (Kolmen kertomus), mutta päätin antaa toiselle osalle mahdollisuuden. Onneksi annoin! Kirjan alku oli ärsyttävää ja väsyttävää liettavaa, kunnes porukka lähtee Morvan soille. (Ne noidat on huippuja :D) Taran oli raivostuttava, mutta muuttui onneksi kirjan aikana. Tällä mielellä lähden mielelläni sarjassa eteenpäin.

Muut:

Usva oli parempi kuin heinäkuussa lukemani Viima ja elokuussa lukemani Susitosi. Kaunis kansi, kaunis tarina. Muuta en osaa sanoa. Kirja täytyy lukea itse.

Helmeilevä kuolema oli ihastuttavan elegantti ja siro (voiko noin sanoa?) kirja. Parasta kirjassa oli henkilöiden näkökulmat kirjan alussa ja toinen murha. Loppu oli vanhan vatvomista, mutta murhaaja oli yllätys. Ajattelin ensin toista, mutta kun tämä kuoli... Ihastuttava kirja!

Sinä ja minä sitten joskus oli myös positiivinen tuttavuus. Itse en ole enkä tule koskaan olemaankaan Facebookissa, mutta kirja oli kiehtova ja koukuttava. Mielenkiintoinen ajatusleikki.

Aurora oli tylsähkö. Miljöö ja pukukuvaus oli ihastuttavaa, mutta kirjoitustyyli oli tylsä ja puuduttava. Raili Mikkasella on muutenkin ongelmana tylsä teksti. Ei siitä sen enempää.

Tähtiin kirjoitettu virhe oli uusintaluvussa ja särki sydämeni uudelleen. Ostin kirjan elokuussa (leffakannella<3) ja luin sen sitten uudestaan. Se oli aivan ihana. Itkin. Muistin elokuvan paremmin, joten välillä lukiessa tuli kohtia, jolloin ajatteli: "aaa, täähän menikin näin!" Se oli mielenkiintoista. Kuinka kamalan ihana kirja voikaan olla?

Siinä oli syyskuu kirjallisena. Tuli luettua paljon jatko-osia. Tuli itkettyä ja naurettua. Tuli pettymyksiä ja ilon hetkiä. Tuli nautittua. Nyt voin lukea lisää. Niin, ja syysloma tulee! Pääsen lukemaan myös oman hyllyn kirjoja. Ja voin kuunnella Ed Sheeranin uutta levyä<3

Tällä hetkellä luen: Ikuisuus ja Taivaan paino.

Ei enää kauan

Kun jaksan sinnitellä vielä 8 koulupäivää, pääsen lomalle.

Kun jaksan lukea kemian, ruotsin, enkun ja bilsan kokeisiin ja palauttaa äikän aineen, voin lukea taas muutakin kuin koulukirjoja. 

Kun jaksan herätä vielä kahdeksana aamuna klo 6.30, saan nukkua viikon ajan yhteentoista. 

Kun lähden lomalla reissuun, voin lukea omasta hyllystä matkalukemiseksi säästeltyjä kirjoja. 

Kun vain jaksaisi nämä kahdeksan päivää. 

Nyt kun kirjoittaminen taas sujuisi, en ehdi kokeiden ja läksyjen takia. Huokaus. Onneksi viikonloppuna on kivoja juttuja tiedossa, sitten on enää 4 päivää koulua, koska taksvärkki. Eihän siivoaminen mitenkään kivaa ole, mutta saapahan jäädä kotiin koko päiväksi :D 

Lomaa odotellessa. 

Tuo teksti piti oikeasti kirjoittaa tuon hahmon puhekuplaan :) Kuvassa on paljon ihmisiä rannalla, eikä kukaan huomioi hukkuvaa... Ruotsin kirja on jännä. 

Muokkaus: Laitan tähän vielä pari viime aikoina piirtämääni kuvaa.

Jumissa

Olen hieman jumissa kirjoittamisen suhteen. Monta projektia kesken, mutta mulla on blokki. Ideoita riittää, mutta valkoinen paperi tyhjentää pään. Saniksessa kirjoitin viime viikolla novellia, joka tuntui lähtevän hyvin käyntiin (muistuttaa tosin hyvin etäisesti Verenvahtia), mutta muu kirjoittaminen ei vaan suju. 

Lauantaina ryöstin Diana Ross&The Supremesin kokoelmalevyn omaan levylaatikkooni ja sitä kuunnellessa menikin sitten se iltapäivä... Se levy on ollut meillä autolevynä kauan, ja osaan kaikki kappaleet ulkoa, mutten osaa yhdistää niitä kappaleen nimeen. Hyvä levy se on silti :) The Supremesista tulee muuten mieleen Hairsprayn The Dynamites!

Musiikin kuuntelun lisäksi käytin iltani operaatioon "Tolkieniksi Tolkienin paikalle". Tämä varsin mukava, mutta lievää hampaidenkiristelyä aiheuttava aihe on kuvitteellisten valtakuntien suunnittelu. Tässä tapauksessa piirsin erään fantasiamaailman hallitsijasuvun sukupuuta. Tämä sukupuu käsittää 32 sukupolvea. Totesin, että helpointa on merkitä (varsinkin isojen perheiden tapauksissa) vain hallitsijan puoliso ja lapset. Myöskään elinvuosia en merkinnyt, sillä sen olen tehnyt jo aiemmin toiseen paikkaan. Joka tapauksessa sukupuuta oli mahtava piirtää, ja tulipahan mieleen, että hallitsijasuvun historiaa olisi mielenkiintoista kirjoittaa. Mukana kun on myrkytyksiä, dramaattisia rakkaustarinoita, sotia ja jos jonkinlaisia hovitapahtumia. Voisihan sitä huonomminkin lauantainsa viettää :D

Sukupuu puolityössä :)

Olen tässä lukenut vanhoja, oikeita, alkuperäisiä Grimmin satuja. Ovat muuten mahtavia! Veri lentää ja roiskuu, mutta ne ovat silti satumaisia. Ja koukuttavia! Tyyliin: "Mä luen vielä yhden ja sitten rupean nukkumaan..." ja lopulta huomaa lukeneensa 7 :P Tulipahan mieleen, että jotain satujuttuja vois olla kiva kirjoittaa. Joku väliprokkis, kenties?

Täällä satoi tänään lunta, ainakin periaatteessa, rännäksi se varmaan lasketaan. Jouduin ensin pyöräilemään jäätävässä ilmassa koulusta kotiin (3km) ja sitten vielä parturiin ja takasin (arviolta 3km suuntaansa). Aivan järkyttävän kylmä. Hirveä ilma. Perun puheeni ihanasta syyskuusta. Ainakin leikisti. Asiaa ei tosin helpota se, että huomenna aamulla pitäisi juosta 1500m pakkasessa. Ei kiva. Ei yhtään. 

Iloisempia asioihin: Luen tällä hetkellä Harakanloukkua. Se on aivan ihana! Mä en tajunnutkaan, kuinka ikävä mulla olikin faunoidijengiä. Ihan ihme porukkaa<3 En haluaisi sarjan loppuvan. Onneksi Salama on luvannut kirjoittaa jatkoa :)

Vielä lopuksi jaan kanssanne korvamadon, joka on soinut mun päässä torstaista asti: Kerkko Koskinen Kollektiivin Tallinnan lautta. Ihana biisi, mutta... Kuunnelkaa omalla vastuulla.

Kansi on liukas/eikä kukaan huomaa/jos joku moottoriin silpoutuu (Maija Vilkkumaa)

Paperinukkeja

Mozartin kuulat-rasiassa ei ole enää suklaata, vaan...

Paperinukkeja!

Mä olen aina tykännyt paperinukeista. Itsetehdyistä, painetuista, lehdestä leikatuista... Mulla on varmaan 20 erilaista paperinukkea vaatteineen ja on ollut enemmänkin, mutta jotain pienenä tehtyjä olen heittänyt poiskin. Itse en ole piirtänyt paperinukkeja vuosiin, aina vaan tulostanut uusia, mutta viime juhannuksena tuli himo piirtää taas ja syntyi tämä kolmikko.

Saanko luvan esitellä: Stefan, Magda ja Stefanin hevonen, Prezwa. (On muuten paras ikinä piirtämäni hevonen!) 

Stefan ja Magda elävät henkipattoina hylätyssä metsästysmökissä. Stefan on anteeksiantamattoman rikoksen vuoksi aatelisarvonsa menettänyt nuori, kiivas kreivi, joka ei oikein jaksa vastata tekemisistään. Magda puolestaan oli erään nuoren ja vaikutusvaltaisen paronittaren seuraneiti, jonka paronittaren isä otti tyttärensä seuraksi Magdan ollessa vain nelivuotias lapsi (keittäjättären ottotytär). Magda kuitenkin murhasi paronittaren suojellakseen tätä ja ympärillään olevia, paronitar kun oli typerä ja siksi juuri niin vaarallinen. Magda karkasi tekonsa jälkeen jalkaisin toisessa kaupungissa sijaitsevaan majataloon, jossa eli hiljaiseloa puolisen vuotta, kunnes tapasi eräänä iltana Stefanin. Magda sai tietää, että miehellä oli jotain hämärää menneisyydessä, ja että tällä oli hevonen. Nämä asiat ratkaisivat paljon. Magda otti miehen mukaansa ja he karkasivat metsään, jossa ovat eläneet siitä lähtien. 

Nyt seuraa pienimuotoinen muotinäytös ja paljon kuvia. Aloittakaamme Stefanista. (Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!)

Stefanin peruslook. Housut ovat ajalta ennen piileskelyä, paidan on Magda ommellut. 

Villapaita, joka on tullut tarpeeseen kylminä talvina, Magdan taitavista käsistä sekin. 

Stefanin ulkovaatteet. Takki on Magdan ompelema, takin tarinaa myöhemmin. Lisäksi kunnon saappaat, jotka Stefan hankki ennen aatelisarvonsa menettämistä.

Stefanin parhaat vaatteet ovat päässeet hieman kärsimään ja haalistumaan. Stefan joutui lähtemään kotikartanostaan äkillisesti mukanaan vain Prezwa, juhlapuku ja housut sekä epärehellinen palvelija. Katuojassa eläminen ei tehnyt vaatteelle kovin hyvää, kuten huomaatte. Stefan on monesti pyytänyt Magdaa ompelemaan ja korjailemaan pukua, mutta järkevä ja taloudellinen Magda on aina kieltäytynyt. Metsässä kun ei juurikaan juhlapukuja tarvita.

Stefanin yöpaita. 

Sitten on Magdan vuoro.

 Magda oli suunnitellut murhaa niin kauan, että hänellä on enemmän paronittaren palveluksen aikaisia vaatteita, kuten tämä yksinkertainen mekko. 

Housut Magda on ommellut Stefanin housujen mallin mukaan. Niissä on helpompi liikkua metsässä. Keltainen silkkipaita on palveluksen ajalta. (Kynä tuossa ei ole taiteellisista syistä tuohon asteltu, vaan tussilla väritetyllä paidalla on paha tapa käpristyä, kynä pitää helman paikallaan.)

Magdan ulkovaatteet. Takki on varastettu paronittaren henkivartijoiden pyykkituvasta. Magda ompeli Stefanillekin takin samalla kaavalla. Huomatkaa sirojen saappaiden kuviointi! Kauneudestaan huolimatta saappaat ovat käytännölliset, sillä ne on alunperin suunnattu paronittaren ja Magdan ratsastusretkiä varten. 

Magdan villapaita, jonka hän neuloi ensimmäisenä talvenaan metsässä. Samana talvena syntyi myös Stefanin samanlainen villapaita. 

Magdan punainen silkkimekko. Tässä puvussa Magda pakeni paronittaren linnasta. Hyvin tehty pakosuunnitelma petti viime metreillä ja Magda joutui lähtemään linnasta juhlapuvussaan. 

Magdan yöpaita, linnan peruja sekin. 

Magda ja Stefan eivät oikein tule toimeen keskenään, vaikka alkuaikojen suoranaisesta inhosta toista kohtaan on jo päästykin. Suurin syy tähän on luonteiden ja arvojen erilaisuus: Stefan on laiska, helppoon elämään tottunut ja usein varomaton, kun taas Magda on ahkera, usein liiankin varovainen ja halveksii ylimystöä. Stefanin kiivas luonne ja Magdan terävä kieli on myös tulenarka yhdistelmä. Kumpikaan ei kuitenkaan pärjää ilman toista, joten heidän on pakko kestää toisiaan. Mihin elämä heidät vie, on suuri arvoitus. 

Tässäpä tämä paperinukketarina. Kertokaa ihmeessä, mitä piditte ja haluatteko näitä lisää :) 

P.S. Radio Nostalgialta tulee lauantaisin klo 13 Beatlesista kertova radio-ohjelma Bändi nimeltä Beatles!! Ihana<3