Ja jälleen on Helsingin kirjamessut tältä vuodelta ohi. Tyylilleni uskollisena palaan muistelemaan tuota elämyksellistä viikonloppua reippaasti marraskuun puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Postauksen kuvat ovat kännykkäkameralaatua, mutta eipä tämä blogi taida laatukuvien juhlaa muutenkaan :D
Seikkailuni Helsinkiin alkoi oikeastaan jo perjantai-iltana, kun rakas Vr toi minut kaupunkiin (yllättäen) myöhässä. Onneksi ei ollut tulipalohoppu mihinkään, mutta loppumatkasta samassa vaunussa istunut puhelias lapsi alkoi vähän käydä hermoille. Eikä siitä uskonnon lukemisestakaan tullut lopulta juuri mitään. Selvisin kuitenkin ehjänä ratikkaan ja sillä yöpaikkaani ja pääsin vielä perjantain puolella nukkumaan!
Lauantai 28.10.
Räntäsateinen lauantai alkoi leikkimällä ihmistetristä täpötäydessä ratikassa (tai spårassa, kuten paikalliset sanovat). Olen aivan surkea suunnistamaan, mutta löysin kuin löysinkin itseni Messukeskuksesta. Kävin pressitiloissa hakemassa bloggaajapassin, etsin käsiini kartan ja sukelsin messuhulinaan. Edellisinä vuosina olen pitänyt huolta, etten ikinä enkä missään tilanteessa joudu messukansan sekaan yksin, mutta nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa. Selvisin kuitenkin elossa, enkä edes ollut niin pahasti hukassa kuin edellisvuosina.
Ohjelma:
Kirjalliset muotokuvat (Kallion lukiolaiset)
Ihan ensimmäiseksi päädyin puolivahingossa KirjaKallion lavalle, jossa oli juuri alkamassa Kirjalliset muotokuvat. Jutun idea oli samantapainen kuin (varsinkin ulkomaiden turistikohteissa) ohikulkiijoiden muotokuvia piirtävillä taiteilijoilla. Ohikulkija saattoi istua kirjoittavan henkilön eteen ja hän kirjoitti näkemänsä perusteella pienen tekstin. Vaikka minulle tekstin kirjoittanut henkilö oli minulle hyvin tuttu, tuntui silti vähän kummalliselta ja hiukan nololtakin vain istua katseltavana. Tämä olo kuitenkin katosi, kun sain kirjallisen muotokuvani luettavakseni: se oli valtavan kaunis ja ihana. Jos tämmöinen järjestetään ensi vuonnakin, suosittelen käymään! Ihana tapa aloittaa lauantai.
Suomen kirjailijaliitto esittää: Esikoiskirjan tuska ja ihanuus (Tapani Bagge ja Laura Lindstedt, haastattelijana Anna-Kaari Hakkarainen)
Ehdin sopivasti Takaumalle kuuntelemaan keskustelun loppupuolen. Bagge ja Lindstedt kertoivat esimerkiksi siitä, miten heidän työskentelytapansa eroavat toisistaan (toinen kirjoittaa enemmän määrällisesti, toinen etenee hitaammin) ja siitä, mitä he olisivat halunneet tietää silloin, kun heistä tuli esikoiskirjailijoita. Lindstedt sanoi yllättyneensä siitä, miten julkista kirjailijan työ on ja kuinka äkkiä joutui puhumaan luomistaan hahmoista kuin ne olisivat aitoja, eläviä ihmisiä. Kirjailijat pohtivat myös suhdettaan kritiikkiin, ja Bagge kertoikin oman suhtautumistapansa: jos kritiikki on positiivinen, se on totta ja yleinen mielipide, mutta negatiivinen kritiikki on vain yhden ihmisen ajatus aiheesta.
Nuori Aleksis -palkinnon jako
Nuori Aleksis -palkinnon jako oli pakollinen ohjelmanumero, koska satuin tietämään voittajakirjan, joka on Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Paitsi että olen lukenut tämän ihanan ja voiton ansainneen kirjan, Hanna Kauppinen on hyvin rakas ystäväni, joten voitte uskoa, että olin valtavan ylpeä ja onnellinen, kun juuri tämä kirja voitti. Hanna Kauppinen oli myös itse lukiolaisena jakamassa tämän samaisen palkinnon Tommi Kinnusen Neljäntienristeykselle. Suosittelen kaikkia lukemaan Kirjan, jota kukaan ei koskaan lukenut. Se on hieno teos ja sopii lähestyvään joulun aikaan paremmin kuin hyvin.
KirjaKallion paneeli: Rohkeinta on rakastaa itseään! (Saara Sarvas, Nadja Sumanen, Viima Lampinen, Kalle Laanterä, Victoria Odum ja Nora Dadu, haastattelijana Kallion lukiolaiset)
Minun oli tarkoitus kuunnella tämä paneeli kunnolla ja ajatuksella, mutta satuinkin törmäämään lavan reunassa bloggaajiin ja jäin rupattelemaan, joten paneeli meni suurimmaksi osaksi täysin ohi. Lopun kuitenkin ehdin kuunnella. Fiksuja pointteja, melkein jäi harmittamaan, etten kuullut alkua.
Nadja Sumasen ensimmäiseen kirjaan, Ramboon, minulla ei koskaan ole ollut erityistä kiinnostusta, eikä ole oikein vieläkään. Sen sijaan hänen uusin kirjansa, Terveisin Seepra, kuulostaa paljon kiinnostavammalta. Haastattelussa keskusteltiin mm. perheen merkityksestä ja mielenterveysongelmiin apua hakemisesta. Kiinnostavaa oli se, että Sumanen tahtoi aluksi kirjoittaa vanhanaikaisen kirjeromaanin, mutta kustantaja toivoi hänen keskittyvän enemmän jompaan kumpaan tyttöön. Tämä kirja on ihan pakko lukea!
Jatkuu! – Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista (Saara Turunen ja Laura Lindstedt, haastattelijana Anna-Liisa Haavikko)
Keskustelu alkoi fanifiktion määrittelyllä ja jatkui kirjailijoiden kuvauksella siitä, kuinka he työstivät omaa tekstiään kotimaisen kirjallisuuden klassikon pohjalta. Tämä oli ehdottomasti haastattelun parasta antia! Henkilökohtaisesti minua ärsytti vähän alentava suhtautuminen fanifiktioon. Vaikken olekaan intohimoinen ficcien lukija, olisin toivonut haastattelijalta hieman parempaa perehtymistä aiheeseen. Nyt tietyt kommentit aiheuttivat pientä epämukavaa kiemurtelua ainakin tässä osassa yleisöä.
Suomen kirjailijaliitto esittää: Vieläkö on vampyyreitä? (Henry Aho ja Pasi Ilmari Jääskeläinen, haastattelijana Anne Leinonen)
Olen nyt pari kuukautta pyöritellyt päässäni yhtä ideaa, johon liittyy vampyyrit, joten tämä paneeli kiinnosti myös siksi. Jos heti keskustelun aluksi kirotaan kimallevampyyrit, ei paneeli voi olla hirveän huono. Keskustelijat pohtivat esimerkiksi sitä, kuinka vampyyreihin liittyy aina viettelys ja vaara. En ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi asiaa! Paneeli oli mukavan rento, ja keskustelijat haastattelijaa myöten tiesivät, mistä puhuivat. Note to self: lue se Lumikko ja yhdeksän muuta!
Sadan vuoden unet – Satuja aikuisille (Juri Nummelin, Johanna Sinisalo, Johanna Venho ja Artemis Kelosaari)
Celestine satupaneelissa: kuka yllättyi? Sadan vuoden unet -satuantologiaa selailin kirjakaupassa pari kuukautta ennen messuja ja kiinnostuin, ja paneeli vain lisäsi kiinnostustani. Kirjailijat kertoivat, miksi päätyivät tekemään oman versionsa juuri siitä sadusta, mistä he sen tekivät. He kertoivat myös taustoja ja lukivat katkelmia novelleistaan. Kaikki novellit vaikuttivat jännittäviltä ja hienoilta, mutta kaikkein eniten minua kiinnosti Johanna Sinisalon Hannu ja Kerttu -versiointi. Mutta jospa joskus kirjan käteeni saisin, niin voisin antaa lopullisen tuomioni :)
Ajatuksia:
• En osaa ihan päättää, oliko hyvä vai huono asia, ettei messulehdessä ollut karttaa. Toisaalta olisin mielelläni tutustunut messualueeseen jo kotona ja väritellyt kartasta lavoja ja siten hahmottanut tilaa paremmin, mutta pieni kartta oli helpompi kaivaa laukusta kuin iso messulehti. Hmm. Kenties ensi vuonna kartta sekä lehteen kotona tutustumista varten että erikseen itse messutilannetta varten?
• Hieman samaa aihetta sivuten: en ole varma, oliko kolmas kerta se legendaarinen toden sanova kerta vai oliko messualue oikeasti loogisempi kuin edellisinä vuonna. Tuntui, että jossain vaiheessa löysin lavat jopa ilman karttaa.
• Mitä se Silmäaseman rekka teki siellä? Ymmärrän tietty suurten kävijämäärien tarjoavat mahdollisuudet, mutta silti: miksi, oi miksi.
Harmituksia:
• Taisin viime vuonna puhua siitä, että ihmismäärästä huolimatta messuilla olo ei ahdistanut. Ikävä kyllä nyt tilanne oli toinen. Lauantaina kahden euron kirjojen pisteellä oli niin kova ryysis, että alkoi oikeasti tuntua pahalta, ruokamessujen ruuhkista nyt puhumattakaan. Onneksi ahdistus hellitti, kun pääsi vähän väljempään paikkaan, mutta ikävää silti. Vaikka on tietty hyvä merkki, että kirjallisuus kiinnostaa :)
• Alan hitaasti uskoa, että vuosikausia jatkuneet etsinnät ovat mahdoton tehtävä. Nokkosvallankumousta ja Rosvoruhtinasta ei vain tunnu löytyvän mistään :( Toisaalta en heitä vielä kirvestä kaivoon: etsinhän Mustesydäntäkin viitisen vuotta kissojen ja koirien kanssa ja sitten se löytyi rovaniemeläisestä antikvariaatista.
• Boknäsin piste oli viime vuonna parempi.
Tähtihetkiä:
• Hyvämuistisimmat saattavat muistaa viimevuotisen kitinäni ruokamessuista. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, sillä ehdin vuoden sisään täysi-ikäistyä, joten pääsin hakemaan viikonlopun ruuat ruokamessuilta. Thai-ruokakojusta ostamani ruoka oli superhyvää, mutta alueen ruuhkat kammottavat.
•Tapasin useamman bloggaajan, mikä oli erittäin mukavaa. Ehkä nyt olin vähemmän ujo kuin viime vuonna? Pearl Cloverin tapaaminen oli erityisen hauskaa, koska olen seurannut häntä jo useam vuoden ajan ja jutellut paljonkin kommenttibokseissa. Oli tosi kiva saada blogille naama ja ääni, vaikka se tuntui samalla myös tosi hassulta ja vähän oudoltakin :D
• Potter-bussi. Vaikka lastenalue taisi muuten olla vähän kökkö (en käynyt siellä kuuntelemassa mitään ohjelmaa, niin en osaa sanoa mielipidettäni), Potter-bussi oli maailman paras juttu. "Mennäänkö Potter-bussiin koomaamaan?" kysyi eräs seuralaisistani, kun messuväsymys alkoi painaa, ja niinhän me teimme. Lapsia taisi kiinnostaa enemmän yläkerta, joten saimme istuskella ja jutella rauhassa mukavan pehmeillä penkeillä (ja laulaa vähän Heathersia). Potter-bussissa koomasimme myös sunnuntaina.
• Haluatko kirjailijaksi? -keskustelu Kariston edustajan kanssa. Onnistuin saamaan ajan sielua varaamatta, ja vaikka jännittikin ihan törkeästi, 20 minuutin keskustelu oli oikein mukava. Nyt tiedän, miten seuraavaksi kirjoitusprojekteissani etenen :)
• Messuseura ja uudet tuttavuudet. Tutkin messulehdestä ohjelmaa yhden lavan reunalla, kun täysin varoittamatta joku syöksyy halaamaan ja äkkiä löydän itseni sellaisesta halausmylläkästä, etten edes erota, kuka on kuka. Parempaa messujengiä ei kuulkaas voisi edes kuvitella, ja se on fakta se.
"Moi!"
"Sä oot lyhyt."
"No joo kiva nähä suaki pitkästä aikaa..."
Tapasin myös pari henkilöä ensimmäistä kertaa ja vaikka sekin jännitti hirmuisen paljon, nämä ihmiset osoittautuivat ihan mukaviksi ja kilteiksi tapauksiksi.
Sunnuntai 29.10.
Ihana kellojen kääntö aiheutti sen, ettei aamulla edes väsyttänyt, vaikka edellisenä iltana nukkumaanmeno olikin vähän venähtänyt. Hitaan aamiaisen ja älykkäiden aamiaiskeskustelujen jälkeen kello oli jo sen verran paljon, että ratikkaan ei edes tarvinnut ahtautua, vaan saimme ajaa suhteellisen väljästi (ainakin lauantaihin verrattuna) Messukeskukselle saakka.
Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen: 12 tarinaa kirjoittamisesta (haastattelijana Kallion lukiolaiset)
12 tarinaa kirjoittamisesta haastattelee eri kirjoittamisen ammattilaisia. Salmi ja Toiviainen kertoivat paitsi tekemistään haastatteluista, myös kirjoittamisprojektista: Toiviainen ei esimerkiksi suostunut näyttämään keskeneräisiä,tekstejään Salmelle. Kiinnostavaa on se, ettei kirjaan ole haastateltu pelkkiä kirjailijoita, vaan myös muita kirjoittamisen ammattilaisia. Tämä(kin) kirja täytyy lukea!
KirjaKallion paneeli: Lukijasta tekijäksi (Reetta Räty, Miikka Niiranen, Pekka Salminen, Aleksis Salusjärvi ja Hannaleena Hauru, haastattelijana Kallion lukiolaiset)
En jaksanut nousta paikaltani, joten jäin KirjaKalliolle kuuntelemaan seuraavan paneelin, joka käsitteli erilaisten kirjoittajien toimittajasta ja muusikosta elokuvaohjaajaan ja kriitikkoon tietä lukijasta tekijäksi. Paneelin aikana kävi ilmi, että raja lukijan ja tekijän välillä on usein häilyvä. Paneelissa pohdittiin laajasti lukijuutta ja tekijyyttä eri näkökulmista. Mieleen jäi erityisesti kriitikko Aleksis Salusjärven kommentti siitä, että hän arvostelee kritiikeissään teosta, ei sen tekijää.
Arto Julkunen ja Markus Rantanen: Suuri ukulelekirja (haastattelijana Mikko Kivinen)
Blogiani lukeneet tietävät, että olen kuluneen vuoden aikana ihastunut ukulelen soittoon. Lyhyessä haastettelussa kerrattiin nopeasti ukulelen historia ja nykyhetki. Tätä olisi voinut kuunnella pidempäänkin! Tämä kirja oli meillä kirjastosta lainassa, mutta en silloin ollut innostunut ukulelesta niin paljoa, että olisin sen lukenut. Pitänee siis lainata uudestaan.
Neljän päivän näytelmä (Kallion lukiolaiset)
KirjaKallio teki neljän kirjamessupäivän aikana näytelmän Nadja Sumasen romaanista Terveisin Seepra. Neljässä päivässä tehdyksi näytelmää ei olisi tosiaankaan uskonut! Hyviä roolisuorituksia, upeaa maskeerausta ja hienoa musiikkia, aivan mahtavaa! Bravo, sanon minä.
KirjaKallion runoklubi
Viimeiseksi ohjelmaksi jäi lavarunouden seurailu. Runot olivat oikein hienoja ainakin tällaisen runoudesta ymmärtämättömän maalaismoukan korvaan, ja esitykset niin ikään vaikuttavia. Runot olivat kuitenkin myös melko synkkiä, kaunistelemattomia ja vähän ahdistaviakin. En tiedä, onko se lavarunouden tarkoitus, mutta minulle tuli vähän epämiellyttävä olo.
Ajatuksia:
• Joskus olen kuullut sanottavan, että sunnuntaina kaikki hyvät kirjat on jo viety, mutta olen eri mieltä. Hyviä löytöjä tein!
• Olisiko ollut järkevämpää viedä kirjat säilytykseen kuin raahata niitä mukana koko päivä?
Harmituksia:
• Adlibris-karkit olivat toki oikein hyviä (ja ylipäänsä se, että kirjojen mukana sai karkkia oli lähestyvää koeviikkoa ajatellen huippujuttu), mutta viimevuotiset karkit olivat parempia.
• Ruokamessujen ruuhkat, yhä.
• Kaikki bloggaajat tuntuivat sunnuntaina kadonneen kuin tuhka tuuleen. Saatoin itsekin kulkea laput silmillä, mutta en törmännyt muihin kuin Pearl Cloveriin muutamaan otteeseen. (Tämä törmäily ei siis missään nimessä ollut huono asia vaan oikein hauskaa :D)
• Messut loppui. Valitettavaa, mutta eipä sille mitään voi.
Tähtihetkiä:
• Ruokamessuja lukuun ottamatta ruuhkat eivät olleet yhtä pahoja kuin lauantaina.
• Yhteenkuuluvuuden tunne. Ihanaa olla kirjaihmisten seassa, tietäen, että meitä kaikkia yhdistää rakkaus lukemiseen ja kirjallisuuteen.
• Rakkaiden ihmisten halaukset ja hyvin perinteinen messuselfie. Ikävä on kova jo nyt!
• Silmäaseman rekasta (tai oikeastaan sen edessä olleesta tuolista) oli yllättävää hyötyä, kun sain mahdollisesti tähänastisen elämäni parhaan puhelun, eivätkä jalat kantaneet hetkeen kunnolla.
Ostokset:
Anne Frank: Päiväkirja
Vuoden 2015 messuilla aioin ostaa Anne Frankin päiväkirjan pokkarina, mutta ne kaikki ehdittiin myydä, kun olin jonottamassa jotain muuta. Olin hieman katkera, mutta onneksi löysin tämän uuden, valtavan kauniin kovakantisen painoksen nyt!
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Luin tämän ihanan kirjan kesällä ja sen löytyessä kahden euron kirjojen joukosta päätin hankkia sen omaankin hyllyyn odottelemaan aikaa, jolloin kaipaan jotain lämmintä ja turvallista luettavaa.
C. S. Lewis: Prinssi Kaspian (Narnia #2)
Narnian tarinoiden kakkososaa minulla ei vielä ollut. Tämä painos on suosikkejani!
Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä
Enorannan uusin, vaatiiko selitystä? <3
Mary Hoffman: Tähtien kaupunki (Stravaganza #2)
Mary Hoffman: Kukkien kaupunki (Stravaganza #3)
Kahden euron pöydästä löytyi muutaman vuoden takaisen suosikkisarjan osia. Tein ostaessani päätöksen kerätä kolme ensimmäistä osaa, koska niistä pidän kaikista eniten, enkä niinkään välitä kolmesta seuraavasta. Nyt pitäisi sitten etsiä se Naamioiden kaupunki jostain, ja ehdottomasti lukea koko sarja uudelleen!
George Orwell: Vuonna 1984
George Orwell: Eläinten vallankumous
Adlibriksen pokkaritarjouksesta klassikkoja hyllyä koristamaan.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Tämä on pitänyt lukea jo ikuisuuden, löytyi Adlibriksen pokkaritarjouksesta.
Vasemmalla pystyssä olevat kirjat eivät ole varsinaisia messuostoksia, mutta koska ne diilattiin minulle messuviikonloppuna, laskin ne mukaan:
Nigel Goodman: Benedict Cumberbatch – Henkilökuva
Erään lempinäyttelijäni henkilökuva, tarvitseeko selventää syytä?
Becky Albertalli: Simon vs. Homo sapiens agenda
Tiedän, että tämä on myös suomennettu, mutta koska suomennos maksaa aivan hirveän paljon (ja sillä on erittäin typerä nimi), halusin kirjan englanninkielisenä. Sitä ei kuitenkaan meinannut löytyä mistään, ja olin jo heittämässä toivoni, kunnes ystävä löysi sen Suomen rajojen ulkopuolelta ja toi sen minulle. Kiitos vielä!
Yhteenveto:
Kolmansilla messuillani tunsin oloni asiantuntijaksi, en eksynyt kuin ihan vähän, vaikka olinkin yksin, tapasin uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, pidin hauskaa ja onnistuin jopa olemaan itkemättä silmiäni punaisiksi paluujunassa (toisin kuin viime vuonna, jolloin vieressäni istunut setä katsoi nyyhkyttävää allekirjoittanutta hyvin paheksuvasti). (Tämä ei tietenkään sulje pois pientä vollotusta muissa tilanteissa viikonlopun aikana, mutta ei puhuta siitä nyt.)
Kiitos Messukeskukselle bloggaajapassista. Kiitos esiintyjille, kirjailijoille, kirjoittajille, kuvittajille, kustantajille ja heille, joiden ansiosta nämä messut järjestetään. Kiitos bloggaajille, jotka tunnistivat ja moikkasivat (tai moikkasivat vaikkeivät olisi tunnistaneet). Kiitos maailman parhaille messuseuralaisille, joiden kanssa viikonloppu oli huomattavasti hauskempi, kiitos majoittaneille.
Ensi vuoden messuja odotellen! Toivottavasti nähdään silloin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)