keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Syyskuun luetut 2019

Syyskuussa 2019 luin kaksi kirjaa (617 sivua ja 21 h 22 min), joista yksi oli spefiä ja yksi äänikirja.

Linna, Väinö: Täällä pohjantähden alla 2 617 s. 
Hai, Magdalena: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat #1) 21 h 22 min

kotimaisia: 2
käännöskirjoja: 0
omasta hyllystä: 1
kirjastosta: 0
muualta: 1

Edellisestä osasta toivuttuani tartuin Linnan trilogian kakkososaan, jota odotin melkoisella kauhulla: tiesin, että sisällissota oli tulossa, ja Tuntemattoman sotilaan lukeneena tiesin, ettei Linna päästä lukijoitaan tai hahmojaan helpolla. Täytyy kyllä sanoa, että kirjan alkupuoli kulkee vähän raskassoutuisesti, mutta kun sota syttyy, johan rupeaa rytisemään ja kunnolla, jolloin kirja imaisi mukaansa vahvasti, vaikka ei olisikaan halunnut lukea kaikista kauheuksista. Lukiessani vaikeroin välillä ääneen, kun arvasin, mitä tärkeiksi muodostuneille hahmoille käy. (Spoiler alert: huonosti.) "Eivätkö nämä Koskelat saisi elää vain onnellista perhe-elämää keskenään," paruin ja kirosin Väinö Linnan haamun, kun hän taas marssitti hahmoja varmaan tuhoon ja onnettomuuteen. Viimeisen osan pariin tahdon päästä mahdollisimman pian, mutta hieman täytyy antaa itselleen lepoaikaa tämän syöksyn jäljiltä. 

Olen jo pitkään halunnut lukea Magdalena Hain uuden sarjan aloituksen Kolmas sisar, joten kun löysin sen Bookbeatista äänikirjana, otin sen kuunteluun heti kuin vain oli mahdollista. Kirjan pituus tosin sai minut parahtamaan ääneen: sehän kestää melkein vuorokauden! Kirjan kuuntelussa vierähtikin sitten tovi jos toinenkin, mutta sainpahan ainakin tiskattua ja siivottua hyvässä seurassa useampaan otteeseen. Kirjan alkaessa olin melko skeptinen, sillä asetelmat tuntuivat melko kliseisiltä ja jo aiemmin nähdyiltä. Kuitenkin noitatyttöjen Lunen ja Cielin päästessä meidän maailmaamme juoni alkoi vetää paremmin mukaansa, ja Hai alkoi laittaa kliseitä iloisesti sekaisin. Juoni oli vetävä ja hahmot kiinnostavia, eikä 21 tuntia edes lopulta tuntunut niin pitkältä. Viihdyin mainiosti Hain luomassa matriarkaalisessa noitamaailmassa! Viime kesänä kirjasta puhuttaessa tunnuttiin nostavan esille hahmojen panseksuaalisuus, joten odotin kirjan olevan sateenkaarevampi kuin se lopulta oli: esimerkiksi Lune ja Ciel molemmat pariutuvat melko ennalta-arvattavien vaihtoehtojen kanssa. Ehkä jatko-osissa sateenkaareen saadaan muitakin sävyjä, mutta nyt olin hieman pettynyt. Sivuhuomautuksena täytyy muuten sanoa, että koska kuuntelin kirjan äänikirjana, minulla ei ole mitään käsitystä, miten suurin osa henkilöiden nimistä kirjoitetaan. Kun äänikirjan lukijakin äänsi välillä varsinkin ranskankielisiä noitanimiä vähän kummallisesti, olin entistä pahemmin pihalla niiden kirjoitusasuista. 


*********

Syyskuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat: 

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Kolmas sisar (mm. Lasten ja nuorten Finlandia -ehdokas 2018) 

Syyskuussa alkoi taas arki opintoineen, rientoineen ja kuoroharjoituksineen. Lukemississani on taas huomattavissa se, miten opinnot vievät lukuaikaa ja -energiaa. Tälläkin hetkellä luen erääseen kirjatenttiin, joka vie taas lukuhaluja, mutta eivätköhän ne tästä taas lähde nousemaan, kun siitä pääsee eroon :) Syyskuussa myös tanssin vaikka en osaa aamuyöhön asti ja vietin useita hyviä juorutuokioita, joiden jälkeen olo oli taas kevyempi. Kävin myös katsomassa Astuvansalmen kalliomaalauksia (superhienoja! Suosittelen kovasti!) ja matkustin junalla takaisin opiskelukaupunkiin sellaista reittiä, jota en ollut ennen kulkenut.



Kuukauden biisi on epäilyksittä Kaija Koon Hanat aukeaa. Perheeni löysi minulle kirpputorilta Kaija Koon Tuulten viemää -cd:n eurolla, ja kun tulin käymään kotona, sain tietää, että he olivat ostaneet sen minulle. Kaija Koon nykytuotanto aiheuttaa lähinnä myötähäpeän väristyksiä, mutta 1990-luvun albumit ovat guilty pleasure -listallani melko korkealla. Olenkin nyt syksyn mittaan kuunnellut kyseistä levyä ja muitakin hittejä runsain määrin. Tuulten viemää on oikein mainio levy, ja Hanat aukeaa on ehdottomasti suosikkejani levyltä. Kun 13-vuotiaana kuuntelin tätä lähinnä salaa, nyt voin julistaa intoani ihan julkisesti internetissä :D niin ne ajat muuttuvat.

Loistetta lokakuuhunne! Muistakaa käyttää heijastinta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.