Kymmenen kohdan kesähaaste

Tämä kesähaaste pyörii nyt useammassakin blogissa ja Manni P. haastoi minut juuri kun ajattelin ryöstää tämän törkeästi joltain muulta. Lisäksi tämä sopii kuin valettu blogin sadanneksi postaukselle, eikös niin? :) 

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Meikkaan todella harvoin, ehkä suunnilleen viisi kertaa vuodessa. Kyseessä on enemmän oma laiskuus kuin mikään elämää suurempi vakaumus, plus se, että kouluun meikkaaminen vähentäisi nukkumisaikaa aamuisin. Ehkä jos jotain syvällistä ajatusta halutaan hakea, niin voisin sanoa kannattavani luonnollista kauneutta: että elämässä pärjää ilman jokapäiväistä laittautumista. Olen muutenkin hirveän laiska laittautumaan mitenkään, kunhan kampaan aamulla hiukset ja tarkistan, ettei paidassa ole jotain kaameaa ruokatahraa. 

Innostun hyvin helposti jostain asiasta (kirjasarjat, elokuvat/tv-sarjat, bändit) ja etsin käsiini kaiken mahdollisen tiedon kyseisestä jutusta. Sitten en puhu kuukauteen mistään muusta ja raivostutan lähipiiriäni tunkemalla triviatietoa joka väliin. 

Osaan myös hämmästyttävän määrän Finnhitsejä etu- ja takaperin ulkoa. 

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Onhan sillä, jonkin verran. Lukijat ja kommentoijat ovat kuitenkin niitä, joiden takia jaksan aina kirjoittaa uuden postauksen ja pitää blogia yllä. Ilman teitä bloggausinto olisi luultavasti lopahtanut aika pian. Positiivinen palaute on myös aina kivempaa kuin "blogisi on iha kökkö, ei tätä kukaan lue"-kommentit. (Joita ei onnekseni ole koskaan tullut vastaan. *koputtaa puuta*)

Minä kuitenkin päätän itse, mitä blogiin kirjoitan. Kirjoitan aiheista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja joista haluan kirjoittaa. Siihen loppupeleissä vaikutan vain ja ainoastaan minä. (Tämä ei tietenkään tarkoita, etten ota minkään sortin postausehdotuksia vastaan. Jos ideoita on, niin kertokaa ne.)

3. Miten blogiminäsi eroaa reaaliminästäsi?

Plot-twist: nimi ei ole Celestine, eikä tuo kuva muistuta omaa naamaa sitten yhtään. 

No joo, vakavasti puhuen, olen ujompi oikeassa elämässä. Ujostelen uusien ihmisten seurassa todella paljon, enkä ala lörpötellä ensimmäiselle kadulla tapaamalleni ihmiselle esimerkiksi viimeisimmäksi lukemastani kirjasta. Selitän asiat sekavammin ja sekoilen sanoissani puhuessani ääneen. Lisäksi blogiminää voisi pitää ahkerana, kun lähes joka viikko tunkee tänne jotain selittämään vauhdikkaasta elämästään, kun reaaliminä on lähempänä 20 h vuorokaudessa nukkuvaa leijonaa kuin ahkeraa ja reipasta opiskelijaa. 

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Järkyttävän huonot vitsit, kavereiden hassut jutut, kirja/leffa/musiikkiläpät, joita ei tajua kukaan muu kuin kyseisen asian fani, Alias, hyvä meininki, elämän pienet outoudet, ylipäänsä kaikki tyhmät ja vähemmän tyhmät jutut, se kun piilolinssiä irrottaessa linssistä kuuluu plop. Nauran myös omille vitseilleni, mikä on vähän noloa. Ylipäänsä nauran hyvin helposti, välillä naurattaa liikaa myös tilanteissa, joissa nauraminen ei ehkä olisi kannattavaa. Esimerkiksi tiistai-iltapäivänä bussia odotellessani rupesi naurattamaan kauheasti, mutta yksin pysäkillä hirnuminen olisi saattanut häiritä ihmisiä. Lisäksi Linnunrata-kuunnelman kuunteleminen julkisella paikalla ei välttämättä kannattavaa.

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Luovuus merkitsee elämänasennetta. Luovuus on lapsenmielisyyden säilyttämistä, voimaa murtaa kaavamaisuuden kahleet ja hengittää vapaasti. Luovuus on tallatuilta poluilta pois astumista, ojan kautta kulkemista. Kengät saattavat kastua, mutta on se sen arvoista. 

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Kaikkia. Jokaisessa minulle rakkaassa ihmisessessä on jotain ihailemisen arvoista. 

7. Mikä sinua ärsyttää itsessäsi?

Ehkä liiallisuuteen menevä ujous, saamattomuus, jääräpäisyys (tosin siitä on välillä myös hyötyä) ja huonomuistisuus. Lisäksi kiltteys ja ahkeruus ärsyttää joskus, kun ei osaa rentoutua kunnolla vaan yrittää saada kaikki hommat tehtyä. Välillä ärsyttää myös elämän tekeminen liian vaikeaksi ja pienten, usein harmittomien vastoinkäymisten paisuttelu valtaviksi ongelmiksi. Ai niin, ja taipumukseni möhliä kaikki asiat. 

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Jaa-a :D Kaveripiirissä olen se nörtti, joka tietää (tai jonka pitäisi tietää) kaiken kaikesta, joten ehkä tietojani ihaillaan. Lisäksi ihmiset pitävät huumorintajustani ja kaikista karmaisevista ilmeistä, joita osaan naamalleni vääntää. Myös tapani sanoa vääriä asioita väärissä paikoissa aiheuttaa usein hilpeyttä. Saniksessa kuulee kehuja teksteistä, se lämmittää mieltä. Ehkä myös mielikuvituksellisuuteni (esimerkiksi kyky luoda hupaisia biisiväännöksiä yöllisillä bussimatkoilla) herättää ihmisissä ihastusta. (Ja se, että saan kolme kaksoisleukaa...) 

9. Mikä sinusta tulee isona?

Voi kuule, sen kun tietäisi. Tulevaisuus on vielä ihan auki, enkä tiedä mistään mitään. Lääkäriä tai huippukirurgia minusta ei tule, (kröhömlyhytmatikkakröhöm) mutta mikä sitten? Kirjailijan urasta haaveilen, mutta katsoo nyt jääkö haaveksi vai ei. Sanotaan, että isona minusta tulee helsinkiläinen, onnellinen, kirjoittava ja teetä kirjastohuoneen nurkassa hörppivä ihminen, jolla on seurana toivottavasti muutakin kuin pölykoiria. (Ai nii ja sit mulla on oma Jeeves, joka hoitaa jugend-linnani siivoustyöt.) 

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Uskon, ehdottomasti. Olen ehkä viettänyt liikaa aikaa satumaailman parissa, mutta haluan uskoa, että jokaista odottaa onnellinen lopetus. En koskaan tahdo olla niin tylsä ja tosikko, etten jaksaisi uskoa lauseeseen "Ja hän eli elämänsä onnellisena loppuun asti."

En nyt haasta ketään eteenpäin, mutta jos kiinnostaa, niin tarttukaa ihmeessä tähän! Muiden vastauksia on kiva lukea, toivottavasti minunkin. (Ja pahoittelen näitä kaikkia sulkuja. Syytän perjantaita.)