Vuosikymmen

 31.8.2014 15-vuotias Celestine naputteli perheen pöytäkoneella tämän postauksen ja painoi julkaise-nappia. 

Tasan 10 vuotta myöhemmin 25-vuotias Celestine istuu omassa yksiössään ja kirjoittaa juhlapostausta sen kunniaksi, että elämää on katseltu Lasisipulin läpi jo vuosikymmenen ajan!

 

10 vuotta tuntuu mystisellä tavalla todella lyhyeltä ja todella pitkältä ajalta. Totta kai yhdeksännen luokan alkuhämärä tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta: en todellakaan liiku enää samoissa ympyröissä kuin silloin, en asu edes enää samassa kaupungissa, toiveeni ja huoleni ovat suurimmaksi osaksi hyvin erilaisia kuin silloin. Kuitenkin vuosikymmen on sanana hurja, ja saa vuoden 2014 kuulostamaan kaukaisemmalta historialta kuin se oikeasti on. Ja kaikki nämä vuodet on taltioitu tämän blogiosoitteen alle! Myönnän, että varhaisimmat tekstit ehkä vähän hävettävät, mutta en halua niitä piilottaakaan, koska ne kertovat tarinaa kasvusta teinistä aikuiseksi.

Jos minä itse olen muuttunut, niin on kyllä blogikin. Olen selvästi kehittynyt kirjoittajana, verratkaa vaikka tuota ensimmäistä kirjakoostetta viimeisimpään! Nämä 10 vuotta ovat olleet blogin ansiosta antoista aikaa. Välillä muistelen nostalgian ruusunpunaisilla silmälaseilla bloggaamiseni alkuaikoja ja 2010-luvun alkupuolen aktiivista blogiyhteisöä. Vaikka (kirja)blogit ovat tainneet jäädä kirjagramin jalkoihin, yhteisön kipinä kytee kyllä edelleen, ja se on ihanaa. Uskon, että maailmassa on edelleen paikka tällaiselle alustalle, jossa teksti on pääosassa.

Minulle blogi on tärkeä oma tila. Vaikka välillä ehkä tuntuu, että huutelen täällä tyhjyyteen, mutta ei se oikeastaan edes haittaa. Täällä minä saan huudella, ja kirjoittaa milloin mistäkin aiheesta, mikä mieltäni miellyttää. Olen onnellinen, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Lasisipulissa tuntuu kotoisalta kololta, jonka kulmaan käperryn mielelläni. Blogi on tuonut elämääni monenlaisia asioita, tärkeimpinä ehkä bloggaajapassit Helsingin kirjamessuille ja tietenkin useat tärkeät ihmissuhteet, jotka ovat siirtyneet ruudun toisellekin puolelle. Vaikka välillä elämässä on aikoja, jolloin blogiin ei tule panostettua niin paljoa, en halua tätä laivaa hylätä. Tänäkin vuonna olen ollut aika hiljainen, ja luulen, että loppuvuosi tulee jatkumaan samalla tavalla: gradu tulee hotkimaan suuren osan syksyäni. Mutta ehkä keväällä olisi taas aikaa blogillekin!

Juhlan kunniaksi 10 kaikkien aikojen luetuinta postausta: 

 

10. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1 (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 9) (2019)

9. Kotikirjastossa (eli kuinka leikin olevani kulttuurikoti ja vakavasti otettava taiteilija) (2017)

8. Lokakuun luetut 2020

7. Blogistanian lukumaraton (2015)

6. Ihana Tallinna (2014)

5. Suomifilmiunelmointia (2020)

4. Olen eksynyt Latviassa (Riika, osa 1) (2015) 

3. Tuunaa kouluvihkot omin pikku kätösin (DIY-postaus jolle nauraa naurismaan aidatkin) (2015)

2. Huhtikuun luetut 2019

1. Parhaat (ja helpot) ukulele-biisit (2018)

Kolmen kärki ei tosiaankaan yllätä, se on ollut jo monta vuotta sama. Pahoittelen edelleen askartelupostaustani kaikille, jotka ovat tulleet etsimään oikeita ohjeita :D Kiinnostavaa on myös se, että uusimmat postaukset ovat neljän vuoden takaa. Ehkä uusimpien postausten pitää saada hieman ajan patinaa, että nekin nousisivat tilastoihin.

 

Näyttökertojen määrien vaihtelu huvitti kovasti. Ukulelepostaus huitelee aivan omissa sfääreissään, ja kärkikolmikon ulkopuolella ollaan vielä tosi kaukana niiden näyttökerroista.

Minulla on suunnitelmissa juhlavuoden kunniaksi pieni yllätys, mutta autuaasti unohdin kesähulinoiden keskellä koko asian :D Mutta kunhan syksyn arki tästä tasoittuu, saan sen varmasti toteutettua!

Joka tapauksessa haluan kiittää lämpimästi ihan kaikkia, jotka blogiini ovat eksyneet! <3 Olit sitten ollut täällä alkuhämäristä asti tai löytänyt tänne vasta tänään, olen kiitollinen siitä, että saavuit ja pysähdyit hetkeksi. Ota tästä sähköistä synttärikakkua, olet sen ansainnut! 

Onnea rakas Lasisipulissa, toivottavasti edessä on vielä useita vuosia! 

"I told you about strawberry fields
You know the place where nothing is real
Well, here's another place you can go
Where everything flows
Looking through the bent-backed tulips
To see how the other half lives
Looking through a glass onion"

 

(The Beatles: Glass onion)