Joulukalenteri 2025: 6. luukku

Tervetuloa vuoden 2025 joulukalenteriin! 

 

Tämän vuoden joulukalenterista paljastuu joululauluja. Olen suuri joululaulujen ystävä, joten olen aina todella iloinen, kun tämä sesonki koittaa. Tässä kalenterissa esittelen lempparijoululaulujani. Joukossa on varmasti kaikille tuttuja lauluja, mutta kenties myös joitain vähän harvainaisempia kappaleita. Biisit eivät ole missään sen kummemmassa järjestyksessä, suosikkejani ne kaikki ovat yhtä lailla. Biisien lisäksi tarjoan pienet perustelut siitä, miksi tykkään juuri se laulu on suosikkieni joukossa. 

 

Luukku aukeaa joka päivä.

 

***

 

6. luukku: Huojuva lato: Syvärin jouluyö

 

Olen varmasti blogissakin maininnut kerran tai pari, mikä minua suomalaisessa itsenäisyyspäivä- ja sotanarratiivissa nyppii. Ylipäätään suomalaisten suhde sotaan on minusta vähän erikoinen, puhumattakaan siitä, että itsenäisyyspäivä tiivistyy aina pelkästään sodan muisteluun, vaikka itsenäisyys on paljon muutakin. Sorrun siihen nyt kyllä itsekin nostamalla tähän luukkuun sota-aiheisen kappaleen :D  

 

Huojuvan ladon Syvärin jouluyö kertoo nimensä mukaisesti sotajoulusta, kun sotamiehet viettävät joulua korsussa kaukana kotoa. Tunnelma on ankea, mutta ehkä joulu tarjoaa pienen valonpilkahduksen sodan hirvittävään todellisuuteen, vaikka samalla se muistuttaakin siitä, että elämä ja rakkaat ovat jossain toisaalla. Laulu tarjoaa myös pienen välähdyksen siitä, mitä on palata sodan jälkeen takaisin kotiin, keho ja mieli palasina. Kovin iloinen tai toiveikas tämä laulu ei ole, mutta ei sen tarvitsekaan olla. 

 

Päivän lukuvinkkinä vinkkaan Satu Näreen ja Jenni Kirveksen Ruma sota: talvi- ja jatkosodan vaiettu historia -kirja. Siinä on sellaisia näkökulmia sotahistoriaan, joita ei tämän päivän juhlapuheissa nosteta esiin, mutta jotka ovat yhtä lailla tärkeitä muistaa. Sota on aina rumaa, eikä sodassa ole ikinä voittajia. 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää! Paitsi jos olet natsi, silloin toivotan ihan tosi ikävää ja hirvittävää päivää.