Joulukalenteri 2015: 2. luukku

Koska olen tunnetusti kovin lapsellinen ja lapsenmielinen ihminen, niin joulukalenterissa esitellään tänä vuonna karvaisia kavereita. Uusi luukku avautuu joka keskiviikko ja sunnuntai.  Toivottavasti viihdytte! :)

2. Luukku: Australia

Nokkasiili Australia on nimensä mukaisesti kotoisin maapallon toiselta puolelta. Vaikka Suomen olosuhteet ovatkin varsin erilaiset verrattuna Australian kotipaikkaan, hän on ehtinyt vuosien saatossa tottua lumeen ja pakkaseen, olkoonkin, että hän viihtyy paremmin sisällä kuin ulkona. Hän harrastaa musiikkia, varsinkin digeridoo on lähellä hänen sydäntään. 

Australia tahtoo esitellä lukijoille erään lempikirjansa, Jill Barklemin Tiheikön väen.

"Erityisesti Tiheikön väen talvi on mielestäni varsin ihastuttava ja sopii hienosti tähän vuodenaikaan," Australia kertoo. 

NaNoWriMo onnellisesti hävitty

Otsikosta voikin ehkä päätellä, miten marraskuussani kävi. Seuraa postauksellinen (teko)syitä häviölleni. Lopulliseksi sanamääräkseni jäi 9170 sanaa. Tavoite oli vetäistä kymppitonniin, mutta koska eilinen oli ohjelmantäytteinen päivä, en ehtinyt kirjoittaa lainkaan.

Tästä pääsemmekin (teko)syyhyn yksi:
Koulu.
NaNo alkoi koeviikolla, ja ensimmäisenä päivänä piti lukea kemiaa ja tehdä työselostusta. Kirjoitusaikaa jäi vartti sunnuntai-iltana hampaidenpesun ja nukkumaanmenon välissä. Ei kovin hyvä aika, vai mitä? Ei minustakaan. Koeviikon jälkeen päivät menivät koulussa ja illat läksyjen parissa.

(teko)Syy kaksi:

Viikonloput.
Viikonloppuisinhan on reilusti mukavaa kirjoittamisaikaa, eikö totta? No tuota, ei minun marrakuussani. Isosjuttuja, kouluprojekteja, vieraita, joululahjoja... Toisin sanoen, pois kirjoitusajasta kaikki nuo, olkoonkin, että osa jutuista olikin hurjan mukavia. Lopulta löydän itseni katsomasta sunnuntai-iltana Sherlockia ennen nukkumaanmenoa hyvällä kirjoitusajalla. Mites tässä nyt näin kävi?

(teko)Syy kolme:

Sää.
Teksti sijoittuu keskitalveen. Tekstissä on kylmä, lumista ja pakkasta. Kirjoittaja kurkistaa ikkunasta ulos. Ulkona sataa räntää ja on kurjan harmaata. Kirjoita siinä sitten talvimaisemista. Kirjoittaja harhautuu katsomaan valokuvia edellisvuosien talvista. "Awww, kylläpä olen söpö tuossa toppahaalarissa!" Teksti odottaa, mutta nostalgiahuuruinen kirjoittaja ei enää muista vilkaistakaan siihen. Neljä päivää tässäkin kaupungissa oli lunta, kinoskaupalla. Sitten satoi vettä ja nyt on aivan yhtä rumanharmaata kuin aina ennenkin.

(teko)Syy neljä:

Hieman edelliseen liittyen, oma pää.
Ihan helposti eksyin omiin ajatuksiin, olin saamaton, tein jotain muuta kirjoittamisen sijaan. Olen luultavasti tulossa hulluksi tai sairaaksi, nimittäin kaivoin kevään kässäntunnilla aloitetun työn esiin ja neuloin sitä vapaaehtoisesti. (Melkein valmis jo!) Neuletyö vie molemmat kädet, joten sen yhdistäminen kirjoittaminen on hieman vaikeanpuoleista.

(teko)Syy viisi:

Tarinan päähenkilö.
Ehkä ärsyttävin koskaan kirjoittamani. Sinisilmäinen, typerä, kerrassaan raivostuttava. Ja koska hänellä ei ole seuraa, en saa ketään tasapainottamaan tyypin ärsyttävyyttä.

Siinäpä vähän (teko)syitä. En voittanut, enkä ole edes hämmästyksekseni katkera. Myönnettäköön, olin surkea ja tunsin epäonnistuneeni, mutta sitten pääsin asiasta yli. Kirjoitan tarinani loppuun myöhemmin.  Osallistun ensi vuonna uudelleen. Aina tulee uusi vuosi ja uusi marraskuu. 

Liebster award

(Mulla oli jo melkein koko postaus valmiina, mutta sitten nakkisormi iski ja koko höskä katosi bittiavaruuteen. Belgia.) 

Minut haastettiin kolme kertaa, kiitos Pearl Clover, Kirjaneito ja Susi!

Ohjeet:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Pearl cloverin kysymykset:

I Millä perusteella yleensä valitset kirjan (esimerkiksi kirjastosta)?

Vaikka kirjaa ei ole kanteen katsominen, kiinnostava kansi ja kiehtova nimi houkuttelee tarttumaan kirjaan mielummin. Lempisarjan jatko-osa tai suosikkikirjailijan uusin lähtevät mukaan myös aika helposti. Lehdissä ja blogeissa hehkutetut ja ystävällisesti painostetut teokset sujahtavat kirjastokassiin myös. Myös puhtaita herätelainauksia tulee tehtyä. 

II Kirja josta haluaisit tehtävän elokuvan.

Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että elokuvasovitus olisi hyvä ja alkuperäisteokselle uskollinen. Monet Montgomeryn kirjat olisi mahtavaa nähdä valkokankaalla. Emily the Strange voisi olla hauska elokuvamuodossa. Mustesydämen jatko-osia toivoisin myös (tosin parempina kuin ensimmäinen). Ah, näitä on niin monia! Aivoni toimivat välistä erittäin elokuvallisilla asetuksilla ja alan kuvitella, miltä jokin kohtaus näyttäisi. 

III Jos saisit tavata yhden kirjailijan, elävän tai kuolleen, kenet tapaisit?

Vaikea valinta, mutta ehkä J. K. Rowling veisi kuitenkin voiton. 

IV Mitä tekisit hänen kanssaan ja mistä ehkä keskustelisitte?

Puhuisimme syvällisiä Pottereista ja elämästä ylipäätään, joisimme pannukaupalla teetä ja mutustelisimme pullaa. 

V Ketä fiktiivistä henkilöä ihailet/olet ihallut?

Harry Pottereiden Lunaa ja Hermionea, Mustesydämen Meggietä ja Elinoria, Peppi Pitkätossua, Linnunradan Ford Prefectiä, Fedja-setää, Maija Poppasta, Onnelia ja Annelia, Tuulen viemään Scarlettia (kyllä, kaikesta huolimatta), Nalle Puhia, Muumimammaa...

VI Kehen fiktiiviseen henkilöön et puolestasi koskaan tahtoisi törmätä!

Dolores Pimento kenties. Poikani Kevinin nimihenkilöön en myöskään todellakaan tahtoisi tutustua. Mustemaailman Doriaa kumauttaisin jollakin painavalla esineellä päähän ja kirkuisin häntä poistumaan lopullisesti kaikista mahdollisita maailmoista. 

VII Kenen henkilön elämäkerran/päiväkirjakokoelman haluaisit ehkä lukea?

Kate Bushin päiväkirjoja (onkohan sellaisia olemassa?) olisi upea päästä lukemaan! Montogomeryn päiväkirjat ovat roikkuneet lukulistalla ikuisuuksia. 

VIII Millä kirjalla on mielestäsi hienoin kansikuva?

Rakastan kauniita kansikuvia, ja yhden valitseminen on todella vaikeaa. Sanotaan, että Cornelia Funken Mustemaailma-trilogian kannet kokonaisuudessaan. 

IX Minkä kirjan juonta tai jonkun tapahtuman haluaisit muuttaa?

Vaikka monet kirjailijat saavat aikaan halun heittää kirjan seinään, olen silti sitä mieltä, ettei juonia kanmata lähteä muokkaamaan. Pottereista en jättäisi ketään kuollutta henkiin, vaikka itkenkin katkeria kyyneleita aina hahmon kuollessa, ja jopa kaikkein pahimmat juonenkäänteet jättäisin tiettyihin kirjoihin (kröhömtuulenviemääkröhöm). Jos kuitenkin yhden asian saisin yhdestä kirjasta muuttaa, niin Nälkäpeleistä poistaisin typerän draamailun ja kolmiodraaman. Katnissin ja Peetan suhteen teeskentely on hyvä idea, mutta suhteen loppuratkaisu on typerä. Peeta on sitä paitsi raivostuttavan tylsä ja ärsyttävä hahmo. Mustemaailmoista poistaisin Dorian, jota olen vihannut ensimmäisestä lukukerrasta lähtien. 

X Ketä sivuhenkilöä rakastat?

Montogomeryllä ja Rowlingilla lähes kaikki sivuhenkilöt ovat herkullisia ja jos ei vallan rakastettavia, niin ainakin rakkaita vihattavia. Linnunradan Zaphod Beeblebrox, Trillian McMillan ja paranoidi androidi Marvin ovat myös aivan loistavia. Annukka Salaman faunoidijengistä on tullut minulle myös läheinen kaveriporukka. Ihan päätöntä sakkia. 

XI Mitä kirjat merkitsevät sinulle?

Minulle on luettu aina, ja kun opin lukemaan itse, luin kahta kauheammin. Lapsena ja alakouluikäisenä kirjat tarjosivat tekemistä tylsiin hetkiin ja ruokkivat mielikuvitusta, myöhemmin kirjoista tuli eräänlainen pakopaikka stressiltä, kiireeltä ja suruilta. Kirjat merkitsevät siis kokonaan toista maailmaa, yleensä mukavampaa kuin todellinen. Rentoutumiskeino, rakas harrastus, pitää minut järjissäni. 

Kirjaneidon kysymykset:

1. Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?

Kyllä, ehdottomasti. Aina ja ikuisesti. En ikinä katso elokuvaa ennen kirjaa, tai ainakin pyrin siihen. Kuvittelen mielummin hahmot ja tapahtumapaikat ensin itse. Yläasteella katsoimme koulussa ensimmäisn Nälkäpelin, enkä ollut lukenut kirjaa. Kyseessä oli erittäin ahdistava kokemus, koska tiesin jatkuvasti tekeväni väärin. 

2. Luitko lapsena ja jos luit, mikä oli lempikirjasi?

Kyllä, erittäin paljon. Ihan pienenä minulle luettiin äänen kuvakirjoja, Myyrää sekä Viirua ja Pesosta. Vähän kasvettuani mukaan tulivat Fedja-setä, Onneli ja Anneli ja Astrid Lindgrenin kirjat. Opittuani itse lukemaan luin Tuula Kallioniemen Konsta-kirjoja, Timo Parvelan Ella-sarjaa, Merja ja Marvi Jalon Jessejä ja tietenkin Pottereita ja tyttökirjoja. 

3. Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa, vai pystytkö keskittymään myös muiden ihmisten läsnäollessa ja mahdollisessa puheensorinassa?

Riippuu tilanteesta ja kirjasta. Pystyn lukemaan koulun käytävällä, vaikka korvani juuressa kiljuisi lauma yläkoululaisia. Pystyn julkisissa liikennevälineissä. En tosin uskalla koulumatkoilla bussissa lukea, koska pelkään syventyväni kirjaan liikaa ja ajavani pysäkin ohi. Kaikkein mieluiten kuitenkin luen kotona tai jossain muussa kodin kaltaisessa paikassa, ihan kaikessa rauhassa. 

4. Miten järjestät kirjahyllysi?

Kirjahyllyn kaksi ylintä hyllyä on järjestetty aakkosjärjetykseen, paitsi sarjakirjat kronologiseen järjestykseen. Kirjahyllyn päällä on kirjatukien välissä matalampia kirjoja, nekin aakkosjärjetyksessä. Ensin sydäntäni särki asetella saman kirjailijan kirjat eri paikkaan, mutta nyt olen jo tottunut siihen :D Toisiksi alimmalla hyllyllä on vielä isokokoisimmat kaunokirjat sekä tietokirjat. Kirjahyllystäni vie kirjojen lisäksi tilaa myös muu sälä, kuten posliinikissaosasto, lehtikotelot ja nukkekoti. 

5. Kirja, joka sai sinut itkemään.

Olen erittäin itkuherkkä ihminen, joten tämä(kin) lista saattaa kasvaa pitkäksi. Harry Pottereissa on monia itkuhetkiä, samoin Montgomeryllä ja Funkella. Harmaata valoa, Tähtiin kirjoitettu virhe, Kaikki viimeiset sanat, Tuulen viemää, Nokkosvallankumous, Maresi, Arra...

6. Jos pitäisit teekutsut, jonne saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?

Vain viisi? Mikä valinnanvaikeus! (Benedict Cumberbatchin) Sherlock Holmes tekemään johtopäätöksiä tarjoiluista ja muista vieraista, Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcy jurottamaan ja teetänsä hörppimääm, Mustesydämen Meggie rupattelemaan kanssani kirjoista, Linnunradan Ford Prefect sekoilemaan yleisesti ja ehkäpä Marilla Vihervaarasta jakamaan elämänviisauttaan. Heidän seurassaan olisi varmasti mukava viettää aikaa! 

7. Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista (voi mainita muutamankin)?

Ensimmäiseksi tulee mieleen Tuulen viemää, Nokkosvallankumous, Aamiainen Tiffanylla, Siipimies ja Humiseva harju. En oikein muista keväällä lukemiani kirjoja :D

8. Lukevatko perheenjäsenesi paljon tai yhtä aktiivisesti kuin sinä?

Vanhemmat lukevat niin paljon kuin vain ehtivät, mutta eivät yhtä paljon kuin minä. Pikkusisarukseni ovat yhtä lailla kirjojen suurkuluttajia. Luulen, että he lukevat vuosittain enemmän kuin isosiskonsa. 

9. Kirja, josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos.

Ihmemaa Oz vuodelta 1939. Asiaan saattaa tietty vaikuttaa, että näin elokuvan monta kertaa ennen kirjan lukemista, mutta pidän elokuvasta yhä enemmän kuin kirjasta.

10. Kirja, jonka tahtoisit lukea uudelleen.

Monia. Lähes kaikki kirjat, joista pidät, ovat uudelleenlukulistallani. 

11. Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

L. M. Montgomery, Cornelia Funke, J. K. Rowling, James Herriot, Agatha Christie, Annukka Salama, Magdalena Hai, J. S. Meresmaa, Maria Turtschaninoff, Siiri Enoranta, Astrid Lindgren, Tove Jansson...

Suden kysymykset: 

1. Kenen fiktiivisen hahmon kanssa tahtoisit jumittua hissiin rupattelemaan?

Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcyn kanssa saisi varmaan jonkinlaisen väittelyn aikaiseksi. Siinäpä aika sitten vierähtäisi. (Älä laita kahta jääräpäätä samaan hissiin.) 

2. Mikä kirja on pelottanut sinua eniten?

Inhoan kauhukirjoja, koska ylivilkkaan mielikuvituksen omistajana pelkään ihan liikaa. Kuitenkin pelottavia kirjoja on tultu luettua muutama. Poikani Kevin, Samantekevää, Eikä yksikään pelastunut sekä Coraline varjojen talossa, josta näen neljän vuoden jälkeen yhä painajaisia. 

3. Minkä asian muistat aina, koska luit sen lempikirjastasi?

"Mikä on tullakseen, tulee... ja me kohtaamme sen pystypäin." (J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari)

4. Jätätkö yleensä kirjoja kesken? Millä perusteilla?

Erittäin harvoin, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Jos kirja ei vain yksinkertaisesti etene ja olen toivoton sen suhteen, se jää kesken. 

5. Vaikuttaako vuodenaika lukemiseesi?

Kesällä riippumatossa tulee luettua eniten, koulu on aikasyöppö. Talvisin tosin on ihana käpertyä peiton alle lukemaan<3

6. Luetko ”huonoja kirjoja” tietäen etukäteen, ettet tule pitämään niistä? Miksi?

(Twilight...) Kaikkien haukkuma kirja saattaa kiinnostaa, ehkä siksi, että sitä pääsisi sitten ite haukkumaan. 

7. Kirja, josta et vain pidä, vaikkei siinä ole sinänsä mitään vikaa.

Lokki Joonatanista en erityisemmin pitänyt. 

8. Miten suhtaudut kirjoihin, jotka joudut lukemaan esimerkiksi koulua varten?

Kyllähän kirjojen analysointi vie vähän makua itse kirjalta ja lukemisesta nauttimiselta, joten suhtaudun vähän nihkeästi. Olen kuitenkin lukenut kouluun muutamia erittäin hyviä kirjoja. Yläasteella luettiin muutamia oikein hyviä kirjoja koko luokan voimin, esimerkiksi Eikä yksikään pelastunut ja Poika raidallisessa pyjamassa (tunnetaan myös Raidallisena poikana pyjamassa). 

9. Mikä genre on vähiten mieluisin?

Kauhu ja scifi. 

10. Miten paljon elämäntilanteesi (esim rahahuolet, rakastuminen, pahat riidat, lottovoitto) vaikuttaa siihen, mitä pidät sillä hetkellä lukemastasi kirjasta?

Etsin vertaistukea kirjoista. Meni sitten hyvin tai huonosti, kansien välistä löytyy varmasti joku, jolla on samanlainen elämäntilanne. Joskus kurjimpina hetkinä tulee otettua luettavaksi joku lempikirja lohduksi. 

11. Mistä sarjasta / sarjoista kirjoittaisit ficin? Keitä hahmoja siinä olisi, mitä siinä tapahtuisi?

En ole ficceihin erityisemmin perehtynyt, mutta ajatus Mustesydän-ficistä kiehtoo. Kenties Tomusormen ja Roxanen tarina ennen Tomusormen joutumista meidän maailmaamme, tai kertomus niistä yhdeksästä vuodesta, jolloin Resa oli Mortolan orjana. Mortola on kiinnostava hahmo myös. 

Huh, olipas se urakka. Kiitos hurjasti haasteesta ja hyvistä (ja vähän vaikeistakin) kysymyksistänne! En haasta nyt mitään blogia, koska tämä tuntuu kiertäneen jo kaikilla. Keksin kuitenkin kysymykset, ottakoon ne siitä kuka vain haluaa :) 

1. Mitä kirjaa et suostuisi lukemaan uudestaan?

2. Suhteesi klassikkoihin. 

3. Tulevatko kirjat helposti uniisi?

4. Pystytkö kuuntelmaan musiikkia lukiessasi?

5. Mistä aiheesta kirjoittaisit tietokirjan?

6. Kirja, joka on vaikuttanut jollain tavalla elämääsi ja/tai maailmankuvaasi.

7. Onko sinulla lukevia ystäviä?

8. Mistä saat kirjasuosituksia?

9. Suosikkilainauksesi? 

10. Oliko sinulla lapsena jotakuta fiktiivistä sankaria?

11. Onko sinulla jokin kirjoihin liittyvä haave?

Baabel

Kuinka voi olla ihminen niin vähästä onnellinen? Muovikoteloihin piiloutuneesta kiekosta, josta kuuluu vähän musiikkia ja laulua?

Scandinavian music groupin Baabel on ehkä ihanin levy, joka tänä vuonna on ilmestynyt. (Okei, FROOT on aivan yhtä ihana.) Bändin edellinen levy, Terminal 2 ei ollut kovin hyvä, liian taiteellinen ja möhkälemäinen, siitä ei saanut otetta. Latasin siis Baabelille suuret odotukset. Helpotuksekseni ne toteutuivat. 

Nimibiisi aloittaa levyn tehokkaasti. "Olen kokenut kaiken/tiedän miltä teistä nyt tuntuu." Heti tulee odottava fiilis, rumpukomppi pistää jalan vipattamaan. 

"Sinä näytät fantastiselta." 

Frank&Claire vie sitten ihan toisiin tunnelmiin. Biisi tuntuu leijuvan jossain kaukana, kokonaisuutta voi kuvailla ehkä sanalla pehmeä. Sanat kertovat House of cardsin Frankista ja Clairesta, mutta sarjaa seuraamatonkin voi nauttia niistä, koska Frank&Claire mainitaan vain otsikossa. Sanat ovat käsittämättömän kauniit, niin kuin koko muukin biisi. 

"Luulimme että saisimme anteeksi pyytämällä/valta kasvoi käyttämällä". 

Jättiläinen on levyn kappaleista ehkä vähiten suosikkini, mutta huono se ei missään nimessä ole. Bassokuvio on todella mielenkiintoinen, biisin parasta antia. 

"Asiat, joista tiesit ennen lukemalla/olivat siinä/kätesi ulottuvilla." 

Tyhjälle taivaalle on jollain tapaa samanlainen kuin esimerkiksi Lopulta olemme kuitenkin yksin tai Rakas Maria bändin aiemmilta levyiltä. Kitaran ja laulun yhdistelmä toimii hienosti. Biisistä tulee oikeasti lentävä tai leijuva olo. Levyn tarpeeseen tuleva hengähdystauko. 

"Me nousemme ylös/tyhjälle taivaalle"

Sido tiukempaan on musiikillisesti mielenkiintoinen. Säkeistöt ovat mielenkiintoisen kuuloisia ja kertosäe heittää ihan eri maailmaan. Sanoista pidän myös hurjasti. 

"Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi/ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi"

Singlejulkaisu Suurin rakkaus vei sydämeni jo ilmestyessään. Sävel, sanat, Terhin ja Pauliinan äänet. Kappaleen ehditon huippukohta on Pauliinan mahtava "halleluuja"-osuus, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Ilmestyessään biisi vakuutti siitä, että uudella levyllä olisi toivoa paremmasta. Odotukset toteutuivat. 

"On aika kumartaa, aika kiittää/ylistää suurinta rakkautta" 

Ikaros on levyn parhaita biisejä. Sanat ovat ihanat ja Terhi ja vieraileva artisti Tuomo hoitavat lauluosuudet hienosti, varsinkin väliosa on upea. Kappale on kauniilla tavalla surumielinen. Tekisi mieli kirjoittaa tästä jotain. 

"Ikaros ei pysty enää puhumaan/joku vei sen mukanaan"

Jos olen rehellinen nousi kuitenkin lemppariksini (ja lempikorvamadokseni) tältä levyltä. Sävel nappaa heti mukaansa ja sanat ovat ihanat. Vaatimalla vaatii kuuntelemaan aina uudelleen ja uudelleen. Aamulla kuunnellessa tämä jää koko loppupäiväksi soimaan päähän, mikä ei varsinaisesti ole huono asia. Hieno biisi ansaitsee soida! Lopun "helinästä" (en keksi sille parempaakaan sanaa) pidän erityisesti. 

"Mutta mikään ei ole vielä mennyttä/eikä kumpikaan pois nukkunut"

7.kerros päättää levyn mielenkiintoisesti. Erittäin inspiroivaa kamaa tämäkin. Väliosa bassotteluineen ja vähän katebushmaisine ääntelyineen on käsittämättömän upea, ja ainakin tämän kuuntelijan mielikuvitus täydentää sen aikana sen, mitä sanat eivät kerro. Monella tapaa käsittämättömän hieno lopetusbiisi. Lopetus on yhtä aikaa surumielinen ja toiveikas. 

"Lähdimme alas muiden luokse."

Tiivistettynä Baabel on tajuttoman upea levy ja kaiken odotuksen arvoinen. Kaikki on kunnossa, musiikista kansikuvaan. Niin kauan, kun Suomella on Scandinavian music group, on Suomen musiikilla kaikki hyvin. Kiitos hurjasti, SMG, tästä on hyvä jatkaa! 

Edit: Ja kaikki biisilainauksethan ovat siis tosiaan Terhi Kokkosen kynästä, kunnia sille jolle se kuuluu.

Lokakuun luetut

Lokakuussa luin viisi kirjaa, joista kaksi oli spefiä ja yksi uusinta.

Saattaa sisältää spoilereita. 

Rowling, J.K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter #3) [U]

Parkkola Seita&Repo, Niina: Ruttolinna

Bronte, Emily: Humiseva harju

Shriver, Lionel: Poikani Kevin

Colfer, Eoin: Siipimies 

Kolmas Harry Potter oli uusintaluvussa jälleen kerran. Azkabanin vanki on aina ollut yksi suosikeistani. Harryn ja kavereiden elämä on jotenkin vielä niin helppoa, vaikka ilmassa leijuukin uhkaava varko. Kirjassa esitellään myös kaksi lempihahmoani, Lupin ja Sirius. Rowling osaa yllättää lukijansa monta kertaa. Muistan elävästi, kuinka pikku-Cele suorastaan haukkoi henkeään uusien asioiden paljastuessa ja jännitti polvet suussa loppuratkaisua. Jokaisella lukukerralla hoksaa aina jotain uutta. Tälläkin kerralla tajusin, jotain Rääkyvässä röttelössä (jonka luulin vuosikausien ajan olevan Rääkkyvä röttelö) tapahtuvasta loppukohtauksesta. Miettikää huviksenne kaikkia talossa olevia aikuisia. Sen jälkeen voitte käpertyä nurkkaan itkemään. Kaikesta tästä huolimatta tai kenties juuri siksi rakastan tätä kirjaa.

Ruttolinna aiheutti lokakuun häiriintyneimmät painajaiset. Loistavasti rakennettu kirja, kaikkiin henkilöihin muodostuu jonkinlainen tunneside. Lukijaa hämmenetään urakalla, eikä lopulta enää tiedä, mikä on totta vai ei. Kirja osaa pelottaa ja koukuttaa yhtä aikaa. Loppuluku jää kirjailjoiden tyyliin kuuluvasti hieman auki, mutta kaikki kuitenkin selviää. Ainakin jotenkuten. Hahmoista kukaan ei ole täydellinen. Lempihahmoikseni nousi Halla, Kusti, Mikael ja Silja. Pihlasta en voinut pitää millään. Hän oli samalla kiinnostavimpia hahmoja koko kirjassa. Mahtava ristiriita! Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. 

Ah, Humiseva harju. Höpötyksiäni lukeneet ja kuunnelleet tuntevat hullun Kate Bush-faniuteni. Olen vuoden ajan popittanut muun muassa Wuthering heightsia, ja jatkuvasti olen sanonut itselleni: "luen sen kirjan vielä joskus" mutta ennen tätä en ollut saanut sitä aikaiseksi, vaikka kirja kotihyllystä löytyykin. Nyt tämäkin kirjallisuuden klassikko on luettu, ja täytyy myöntää, että kyseessä oli upea kokemus. Kirja oli niin synkkä, ei juuri ketään mukavaa henkilöä. Jylhä ja karu nummimaisema, kylmyys, niin sään kuin ihmisen puolelta. Rakastin tuota miljöötä, rakastin hahmoja, rakastin tapaa, jolla tarina kerrottiin. Heathcliff on sairas mies. Olkoonkin hän kokenut kurjia, ei hänellä ole siltikään oikeutta käyttäytyä niinkuin käyttäytyy... Joka tapauksessa rakastin kirjaa, ja olen onnellinen, koska ymmärrän nyt Katen biisin sanojen syvimmän olemuksen. "Heathcliff! It's me, Cathy, I've come home. I'm so cold, let me in-a-your window!"

Poikani Kevin on aivan järkyttävä kirja. Sairas, ahdistava, kammottava. Upeasti kirjoitettu, mutta inhottava. Ei todellakaan iloa tuova kirja. Koukuttava, pelottava. En suosittele heikkohermoisille, en olisi suositellut välttämättä itsellenikään. Kirja koukuttaa kaikessa kauheudessaan. "Pakko lukea vielä vähän, ei kai tässä voi näin käydä..." Kyllä voi. 

Siipimies mursi lopullisesti muurin minun ja Eoin Colferin väliltä. Olen kertonut huonosta suhteestani tähän kirjailijaan jo aiemmin, mutta ensimmäinen Artemis Fowl todisti, että toivoa on. Siipimies oli kuitenkin se kirja, joka avasi sydämeni Colferin tuotannolle. Miljöö, hahmot, juoni, kaikki oli kohdallaan. Aikakausi osui ja upposi ja kirjaa oli ihana lukea. Kiitos Colferille tästä kirjasta. (Ja kaikille lukemaan painostaneille.) Upea, upea, kirja. 

Lokakuuta odotin kuin kuuta nousevaa ja paljon kivaa tapahtuikin. Syyslomalla kävin ihmettelemässä Riikaa ja fiilistelin SMG:n uutta, ihanaakin ihanampaa Baabel-levyä. (Jonkinlaista levyarvostelua olen yrittänyt kyhäillä, mutta katsoo nyt.) Sitten olikin jo messuviikonloppu, joka oli niin ikään mahtava ja loistava ja ihana ystävien, ruuan, kirjojen, kirjailijoiden ja naurun täyttämä kaksipäiväinen. Kova ikävä messuille on edelleen, mutta yritän parhaani mukaan toipua. Lisäksi näin ainoita yläasteelta kaipaamiani ihmisiä pitkästä aikaa. Oli todella hauska nauraa ja jutella kuukausien taon jälkeen.

Lokakuussa luin hyviä, mutta varsin synkkiä kirjoja. Lokakuussa minulla oli kiire ja hurjasti koulujuttuja. Olin väsynyt ja masentelin, mutta opin taas kirjoittamaan runoja. Se tuntuu hyvältä. On kuin jokin pato olisi auennut, ja tekstiä virtaa inspisvihon sivuille hämmentävän helposti. Lokakuun isoin kirjoitukseen liittyvä juttu oli kuitenkin rakkaan Pusun ensimmäisen version valmistuminen. En ole ikinä saanut mitään noin isoa projektia näin nopeasti (9kk) valmiiksi! Teksti on nyt lähtenyt esilukijoille ja piiloon omilta silmiltä. Palaan sen pariin aikaisintaan joulukuussa, vaikka vähän veikkaankin, että tammikuun puolelle menee. Uusi vuosi ja uudet voimat, eikös niin :)

Marraskuun voi tiivistää yhteen sanaan: NaNoWriMo. Ensikertalaisena ollaan mukana ja olen jo valmiiksi pudonnut kyydistä. Hyvin menee, kaveri, hyvin menee. Marraskuulle sattuu kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, kuten koeviikko ja muita aikaa ja energiaa vaativia tapahtumia. Mutta no. Ehkä mä selviän, tai sit en. Ensimmäinen vaihtoehto olisi aikasta jees. 

Mutta eipä varmaan muuta tällä kertaa. Iloista marraskuuta kaikille, vaikka onkin kovin pimeää. Kohta on kummiskin joulu ja saa laittaa jouluvalot :3

Kirjamessutunnelmia

Messuilla tuli tosiaan pyörittyä, tässäpä vähän raporttia. Kuvia ei ole kuin pari, mutta ehkä te kykenette antaa anteeksi laiskalle valokuvaajalle ;)

Lauantaiaamuna bussi ajoi Messukeskuksen pihaan kymmeneltä. Siitä seikkailin tieni sisään, pohjoiselta sisäänkäynniltä eteläiselle, treffasin kaverit (Suden, Ellenin ja Kirjaneidon) ja kävin heittämässä tavarat pressitiloihin. Tuntui todella hienolta tulla ja mennä vain bloggajapassia heilauttamalla! (Saan iloa pienistä asioista, kuten huomaatte.) 

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Elina Hirvosen ja Anna-Riikka Carlsonin Ideasta kirjaksi-keskustelu. Keskustelu oli kiinnostava ja antoisa monin puolin. Erityisen kiinnostavaa oli kuunnella Hirvosen taustatutkimuksesta, kuinka hän oli kysellyt juttuja lääkäreiltä ja tutkinut Helsingin keskustaa poliisien kanssa. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä valtaisaa taustatutkimusta, sillä itse en laiskamatona heihin kuulu. (Siksi kirjoitankin erittäin epärealistisia juttuja.) 

Keskustelun jälkeen lähdimme tutkimaan messujen kirjatarjontaa. Koska olen erittäin huono suunnistamaan ja suuntavaistoni on olematon, olin koko ajan ihan hukassa. Olisin yksin liikkuessani luultavasti eksynyt myyntipöytien väliin, jäänyt sinne ja löytynyt ensi vuonna uusia messuja järjestettäessä. Kierrellessämme näimme myös Jari Litmasen ja mahdottoman pitkän nimmarointijonon.

Seuraavana menimme katsomaan Nuori Aleksis-palkinnon jakoa. Yhtäkään ehdokaskirjoista en ollut lukenut, mutta raadin perustelut herättivät kyllä mielenkiinnon. 

Syötyämme ruokamessujen osastolta hakemamme ruuan, palasimme Takaumalle, jossa Kaari Utrio ja JP Koskinen keskustelivat kirjalijan vuodesta ja toimeentulosta. Koskinen oli kirjoittanut ylös kirjoittamistulonsa vuoden ajalta ja se oli hurjaa kuunneltavaa. Joinain kuukausina rahaa voi tulla paljon, joinain todella paljon. Esimerkiksi Me naiset-lehden jatkokertomuksesta maksetaan hurjasti!

Saavuimme kuuntelemaan Anu Holopaista hieman kesken kaiken. Holopaisen Ihon alaiset on ollut lukulistallani kuukausikaupalla ja nyt se nousi vielä korkeammalle. Tämä kirja on oikeasti pakko lukea! 

Seuraava ohjelma oli e-kirjapaneeli. En itse ole erityisemmin innostunut e-kirjoista, vaikka ne ovatkin käteviä ja vievät vähemmän tilaa. Rakkaus paperikirjoihin on kuitenkin suuri. En oikein jaksanut keskittyä tähän paneeliin, koska aihe ei kiinnostanut. Puhujat olivat kuitenkin hyviä ja vakuuttavia. 

Illan viimeiseksi ohjelmaksi jäi Antti Holman Kauheimmat runot. Nimensä mukaan ne olivat aivan järkyttäviä, mutta Holman esiintyminen toi hymyn huulille. Sitten olikin jo aika lähteä omiin suuntiin. Nukahdin heti sänkyyn päästyäni. 

Yöpaikassani oli unikaveri valmiina<3

Sunnuntaina menimme ensin kuuntelemaan Tittamari Marttista ja Siri Kolua, jotka keskustelivat nuortenkirjallisuudesta tällä hetkellä. Keskustelu oli hauska, mutta asiallinen. Aihe oli itselle tuttuakin tutumpi, mutta sitä oli silti mukava kuunnella. Kirjat ovat nuorille tärkeitä, sen kirjailijat totesivat moneen kertaan. Uskaltauduin esityksen jälkeen pyytämään hauskalta ja aurinkoiselta Siri Kolulta vielä nimikirjoituksenkin! 

Seuraavaksi menimme jonottamaan Elina Rouhiaisen nimmareita. WSOY:n pisteellä järjestetty haastattelu ei ollut paikaltaan paras mahdollinen. Haastattattelijan ja Rouhiaisen mikit eivät toimineet kuin vasta loppuvaiheessa ja jonossa kuunteleminen ei ollut yhtä miellyttävää kuin penkillä istuen kuuntelu. Sain kuitenkin nimmarin ja upean Susiraja-keksin, jonka kirjailija oli itse leiponut. Totesin åisteellä jo ääneen, ettei keksi varmastikaan kestä ehjänä kotiin asti ja oikeassahan minä olin. Illalla kotiin päästyäni kaivoin kassistani pussillisen Susiraja-rouhetta. (Siskoni tosin lohdutti minua sanomalla, että siitä tuli palapeli.) 

Kiertelimme vielä messualueella ja osuimme Osuuskumman pisteelle, jossa sitten olikin kirjailijoita vaikka muille jakaa: Magdalena Hai, J. S. Meresmaa, Maria Carole, Salla Simukka... Kaikilta edellämainituilta sain nimikirjoitukset, paitsi Meresmaalta, joka kulki kyllä osaston edustaa edestakaisin, mutta ei pysähtynyt. (Ehkä olisi itse pitänyt olla rohkea ja kiskaista hihasta...) Käteni tärisivät ja suu kieltäytyi tottelemasta aivoja muuttaen puheeni kummalliseksi änkytykseksi ja mongerrukseksi kirjailijajoukon keskellä seistessäni. Ihan mahtava kokemus kuitenkin! 

Osuuskumman pisteeltä jatkoimme matkaa syömään, minkä jälkeen oli aika sanoa heipat messuille. Hyppäsimme raitiovaunuun ja ajoimme Akateemiseen kirjakauppaan juomaan herkullista kaakaota ja ninjailemaan kirjalahjoja toisillemme. 

Sitten täytyikin jo lähteä juna-asemalle, jossa jaoimme kirjapaketit toisillemme, pidimme itkettävät ja naurattavat läksiäispuheet, halailtiin paljon mutta liian vähän ja lopulta erottiin. 

Junassa feat. Kaikenkarvaiset ystäväni, messuilta saatu kirjanmerkki, metrilaku ja glitterkynnet

Juna jyskytti läpi pimenevän illan, ja lopulta pääsin kirjoineni kotiin varsin väsyneenä, mutta onnellisena. Arkeen palaaminen sattui ja tuntui kurjalta ihanaakin ihanamman messuviikonlopun jälkeen. Muistoja (ja metrilakua) kuitenkin jäi lohduttamaan harmaata arkeani<3 

Messuostokseni. Janne Tellerin Samantekevää oli luettu jo aiemmin, mutta sen sai halvalla ja se oli niin järkyttävä ja ajatuksia herättävä kirja, että se oli osittain pakko ostaa itselle. Maria Carolen Tulen tyttäriä on pitänyt lukea jo pitkän aikaa ja nyt sain lopulta aikaiseksi ostaa sen. Plussana kirjassa tietty kirjailijan omistuskirjoitus. Kaikki Anne Frankin päiväkirjat ehdittiin ostaa jonottaessani Elina Rouhiaisen nimmaria, joten kanssamessuilijani ystävällisesti painostivat minua ostamaan lohdukseksi Jane Austenin Viisastelevan sydämen. Tätä Austenia en ole vielä lukenut ja pokkari on hurmaavan kaunis, joten ehkä minä en paljoa hävinnyt. J. S. Meresmaan Mifongin ajan ja Jessie Burtonin The Miniaturistin sain lahjaksi. Ensimmäisen olen lukenut muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Jälkimmäisestä en ole koskaan kuullutkaan, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. 

Mahtavat messut siis kaikin puolin. Kiitos bloggaajapassin järjestäneille, mahtava tilaisuus meille bloggajille. Kiitos esiintyjille, olitte mahtavia. Kiitos muille bloggaajille, joiden tapaaminen oli yhtä aikaa hömmentävää ja mahtavaa. Kiitos kirjailijoille ja kirjakauppiaille, jotka toivat kirjansa myyntiin ja saivat onnea ja ihastusta aikaan. Kiitos ystäville, olette rakkaita. <3

Kiitos.

Helsingin kirjamessut 2015

(Kun kaikki muutkin, niin minäkin.)

Elikkäs huomenna tämä tyttö lähtee kohti Helsingin kirjamessuja. Erityistä ohjelmaa ei mulla vielä ole, mutta voisi ruveta tutkiskelemaan ohjelmaa :) Tavoitteena on nähdä kavereita, hiplailla kirjoja (ja ehkä jopa ostaa jotain ylensyöneen kirjahyllyn kauhuksi), käydä katsomassa kiinnostavia ohjelmia ja ylipäänsä nauttia tunnelmasta. Messut ovat mulle ensimmäiset ja oon jo vuosikaudet haaveillut sinne pääsystä lukien kateellisena muiden blogien juttuja messuista. Mutta nyt minäkin pääsen paikalle :) 

Mahtava viikonloppu tuntuu olevan tulossa. Saa tulla nykäisemään hihasta ja muuten vaan tökkimään, jos minuun törmää. Nimilappu löytynee jostain, glitterkynnet ovat toinen hyvä tuntomerkki. 

Messuilla nähdään!  :)