Marraskuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kaikki olivat spefiä ja neljä uusintoja.
Saattaa sisältää spoilereita.
Beagle, Peter S.: Viimeinen yksisarvinen
Dann, Colin: Kaukametsän pakolaiset
Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari (Harry Potter #4) [U]
Pullman, Philip: Kultainen kompassi (Universumien tomu #1) [U]
Stevenson, Robert Louis: Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin talvi (Onneli ja Anneli #2) [U]
Ende, Michael: Momo [U]
Enoranta, Siiri: Omenmean vallanhaltija
Viimeinen yksisarvinen oli uskomattoman kaunis kertomus, joka oli kerrottu uskomattoman kauniilla kielellä. Tarina oli kaihoisansurullinen, mutta kaunis ja lempeä, aivan kuin yksisarvinenkin. Upeita hahmoja, hieno tarina. Suosittelen lämpöisesti.
Kaukametsän pakolaiset muistutti hieman muutama vuosi sitten lukemaani Ruohometsän kansaa, mutta pidin tästä paljon enemmän. Vaikka Kaukametsässäkin tapahtuu surullisia asioita, pohjavire on silti positiivinen ja kerrontatapa miellyttävämpi. Kirja onnistuu koukuttamaan lukijan: "Pakko saada tietää, mikä este eläimillä on edessään seuraavaksi!" Lisäksi kirjaston kappale oli käsittämättömän hyväntuoksuinen, mikä lisäsi lukunautintoa :) Eläinhahmot ovat ihanan sympaattisia, jopa Kyy, ja tapahtumat soljuvat hyvin eteenpäin. (Tosin Ketun ihmepelastustuminen ei ehkä ihan vakuuta.) Itse samaistuin eniten myyrään, joka on kovin likinäköinen, syömähaluinen ja hidas. Kaukametsän pakolaisia on kirjoitettu viisi osaa, mutta vain yksi on suomennettu.
Neljäs Potter ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta tällä uusintakierroksella pidin siitä enemmän kuin koskaan. Kirjasarja muuttuu kertarysäyksellä synkemmäksi, eikä ensimmäisten kirjojen huolettomuuteen enää palata. Huumoria ei kuitenkaan unohdeta. Rowlingin kutoma sotkuinen verkko hämmentää lukijan pahasti, ja täytyy myöntää, etten ihan muistanut loppuratkaisua. Täytyy vain ihailla, miten joku on saattanutkaan keksiä moisen juonikuvion! Suosikikseni Liekehtivä pikari ei noussut, mutta ymmärsin nyt sen hienouden. Seuraavana maratoonissani on Feeniksin kilta, jonka lopetusta pelkään jo nyt.
Kultaisen kompassin luin 12-vuotiaana, joten oli ehkä aika lukaista se uudestaan. Pidin siitä edelleen! Tämän osan muistin sarjasta kaikkein parhaiten, ja tästä myös edellisellä lukukerralla eniten pidin. Rakastan miljöötä ja hahmoja (olkoonkin, että Lyra on välistä ärsyttävä) yli kaiken. Yhtä aikaa pelottava ja lumoava kirja. Luen ehdottomasti myös seuraavat osa uudestaan.
Tohtori Jekyll ja herra Hyde oli nopealukuinen klassinen kauhukertomus. En pidä kauhukirjoitusta vilkkaan mielikuvitukseni vuoksi, mutta Jekyll ja Hyde ei pelottanut liikaa. Olihan kertomus toki hurja ja pelottava, mutta se kelpasi heikkohermoisellekin. Mielenkiintoinen idea, mutta kirjoitustyyli ei ehkä ihan voittanut puolelleen. Nyt on kuitenkin tämäkin klassikko luettu :)
Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on eräs lapsuuden lempikirja, jota luen edelleen säännöllisin väliajoin. Eräänä iltana oli niin väsynyt ja itkuherkkä olo kaiken kaatuessa niskaan ja kouluhommien häilyessä taustalla, ettei mikään muu voisi lohduttaa niin kuin Onneli ja Anneli iltasatuna. Talven lähestyessä valitsin yhteisniteestäni Onnelin ja Annelin talven, jonka sitten luin vahingossa yhden illan aikana. Tarina oli suloinen ja tuttu Vaaksanheimoineen ja pikkupikkujouluineen (lempilukuni lapsena<3), ja vaikka ilkeitäkin ihmisiä esiintyy, loppu on silti onnellinen. Kaunis kieli ja ihanat Maija Karman kuvat. Tämä on ehkä koko lapsuuteni rakkain kirjasarja. Voitte arvata, että kävin nukkumaan hyvillä mielin.
Momon olin lukenut ehkä vuonna 2009, enkä muistanut siitä kuin pörrötukkaisen tytön, harmaat herrat ja keltaiset kukat. Luettuani kesällä Enden Tarinan vailla loppua päätin tarttua Momoonkin uudelleen. Hahmot olivat hienoja ja uskottavia ja harmaat herrat oikeasti kammottavia. Kirja oli pullollaan hienoja ajatuksia ajasta.Tarina oli kiehtova ja viisas yhtä aikaa, mutta se ei ihan voittanut minua puolelleen. Pidin enemmän Tarinasta vailla loppua, vaikkei Momo lainkaan huono ollut.
Omenmean vallanhaltija oli toinen Enorannalta lukemani kirja. Keväällä lukemani Nokkosvallankumous lumosi kauneudellaan ja kauheudellaan, joten päätin tutustua Enorannaan muuhunkin tuotantoon. Omenmean vallanhaltija ei tuottanut pettymystä. Rakastin ideaa. Pidän erilaisista maailmoista, joten kahdeksan sellaista samassa kirjassa tuntui hemmottelulta. Jokaisessa maailmassa kohdatut erilaiset ihmiset, ilot ja surut ja Nezin harteilla lepäävä valtava tehtävä tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Kirjaa koukuttaa lukijansa ja on harmi, kun se loppuu. Ajatuksia herättävä ja kaunis kirja.
Marraskuu oli täynnä ohjelmaa, deadlineja, NaNoWriMoa ja hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja. Kuukausi hujahti ohi luotijunan lailla, ja ennen kuin edes huomasi, joulukuu oli koittanut. Marraskuussa satoi ensilumi ja kunnolla satoikin, mutta kun oli jo varma, ettei se sulaisi pois, alkoikin sataa vettä. Marraskuussa olin väsynyt, stressaantunut ja saamaton. Marraskuussa katsoin telkkarista tulevia Sherlockin uusintoja (enää vähän aikaa jouluspesiaaliin!) ja neuloin. (Jälkimmäinen hämmästytti itseäni.)
En näköjään saa ikinä tehtyä kirjakoosteita ajoissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Miten teidän marraskuunne sujui?
Iloista joulunodotusta, muistakaa olla kilttejä :)
